torstai 1. joulukuuta 2011

Heroja: "Jos tulen vanhaksi, ostan itselleni hatun" (2011)

"Kirjan lyhyitä tarinoita ja tuokiokuvia voi lukea yksin tai ääneen erilaisissa ikääntyvien kokoontumisissa ja kerhoissa." (Takakansi)

    *     *     *

Sisällys
- Tuokiokuvia Annin ja Onnin tästä päivästä - Annin ja Onnin lapsuudenmuistoja - Vanhuuden varalle - Rakkautta ja rukousta

     *     *     *

"Jos tulen vanhaksi, ostan itselleni hatun" (2011) - kirjasessa parasta on kirjan nimi. Toiseksi parasta kansikuva. Paljon muuta hyvää kirjassa ei sitten olekaan. Hyväntuulista hattupäistä mummoa emme tapaa kirjan sivuilta vaan tylsän avioparin Annin ja Oivan, joiden elämässä ei tapahdu kerrassaan mitään mainitsemisen arvoista.

Kirjan tekijä on eläkkeellä oleva erityisopettaja, joka vääntää vielä eläkkeelläkin tarinoita rautalangasta tyylillä, joka voittaa kaikki selkokirjat. Selkeämmin ja pitkäveteisemmin ei enää voisi kirjoittaa. Kenties joku viehättyy tarinoista. Joku sellainen, joka ei ole eläessään lukenut ennen Eeva-Liisa Herojan kirjoja muuta kuin Raamattua ja hartauskirjoja, voisi kirjaa ehkä lukea. Ja joku pahasti dementoinut. Joten markkinarakoa kirjalle varmasti löytyy, ovathan suomalaiset kovaa vauhtia ikääntymässä ja tyhmistymässä.

"Jos tulen vanhaksi, ostan itselleni hatun" (2011) on Herojan kolmas samanlainen kirja. Kaksi edellistä olivat "Rukouskeinussa" (2007) ja "Tämän päivän ilo" (2010).

     *     *     *

Ensimmäisen tuokiokuvan nimi on 'Puhelu kaukaa'. Pieni lapsenlapsi Pekka soittaa Anni-mummille, mutta ei saa sanaa suustaan. Mummi näki silmissään, miten "pienet pulleat kädet tuskin jaksoivat pitää kuuloketta korvalla". Mummi kyselee kuka siellä on ja arvaa heti, että soittaja on Pekka. Yninän lopuksi Anni toteaa: "Tämä pieni juttelu lapsenlapsen kanssa sai Anni-mummin sydämen aivan pakahtumaan onnesta."

Vajaan sivun mittaisen tekstin huipennukseksi on vielä suhteettoman pitkä kappale Jeesus-hymistelyä, joka ei liity aiempaan tekstiin oikeastaan mitenkään. Aasinsillan kautta hän vertaa pojan puhelinsoittoa ihmisen avuttomuuteen jumalan edessä.

Viimeinen lause. "Miten paljon enemmän ilahduttavatkaan Jumalaa meidän yhteydenottomme, rukouksemme ja kiitoksemme." Yh-hyh-yyy. Hyh.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti