keskiviikko 14. joulukuuta 2011

Hulmi: "Saattaen vaihdettava" (2010)

"Millainen on sinun elämänpolkusi? Omaelämäkerrallinen kirjoittaminen on tutkimusmatka. Kirjoittaja kohtaa menneisyyden ilojen ja surujen lisäksi selvittämättömiä asioita.

Saattaen vaihdettava pohjautuu Heli Hulmin vankkaan kokemukseen elämäntarinoiden kirjoittamisesta ja kirjoittajakurssien ohjaamisesta.
" (Takakansi)

     *     *     *

Sisällys

- Kirjoittamalla voi rikkoa jäätyneen meren - Vapaaksi vaikenemisen pakosta - Varhaisin muisto - Pysähtymisen halu - Kirjallisuusterapia - Kuoleman horisontti - Paikat, tilat ja retket - Ohjaajan tilinpäätös - Lähteet ja kirjallisuus

     *     *     *

"Saattaen vaihdettava" (2010) - kirja on kokeneen kouluttajan  Heli Hulmin välitilinpäätös omasta työstään ja opas omaelämänkerran kirjoittajalle tai sen tekemistä suunnittelevalle.

Hulmi mieltää kirjoittamisen matka-kielikuvan kautta. Matka alkaa syntymästä. Syntymän ja ensimmäisten muistojen välillä on vähintään vuosi. Hän ei usko, että ihminen voi muistaa mitään kahden ensimmäisen vuoden ajalta, vaikka jotkut hänen oppilaansa ovat sanoneet muistaneensakin. Itselläni on ollut myös epäilys asian suhteen, mutta pystyin muutamien löytämieni esineiden avulla todistamaan, että olin muistanut asioita ennen kahden vuoden ikää.

Omaelämänkerran kirjoittaja palaa lapsuuteensa ja lapsuuden henkilöihin, jotka ovat mahdollisesti jo kuolleet, mikä tekee asetelmasta aika hämmentävän. Kirjoittaja alkaa mielessään keskustella henkilöiden kanssa, jotka ovat lähes yhtä kuvitteellisia kuin keksityt henkilöhahmot.Tärkeitä ovat myös paikat missä kohtaamiset ovat tapahtuneet tai mielessä tapahtuvat.

Esiin saattaa nousta asioita, joista ei halua mielellään puhua tai kirjoittaa, mutta Heli Hulmista luurangot on syytä kolistella kaapeistaan ulos. Muuten ei pysty rakentamaan ehjää tarinaa elämästään vaan siihen jää aukkoja. Kaikkea ei tietysti muista, eikä kaikkea siten voi kirjoittaa.

Myös oma mieliala ja tunteet vaikuttavat siihen, mitä muistaa ja miten kirjoittaa. Tällöin kirjoittaminen saattaa muuttua itseterapiaksi - tai ohjaajan johdolla kirjoittamisterapiaksi.

     *     *     *

Erilaisilla tekniikoilla ja ryhmätyöskentelyllä kirjoittamista ja sen aloittamista voi helpottaa. Apuna voi käyttää esimerkiksi taidetta, valokuvia ja tauluja ym.

"Valitse yksi teos. (..) Sinä kohtaat taideteoksessa näkyvän henkilön. Teillä on jokin syy tavata toisenne. Kirjoita kohtaamisestanne. Maalauksen tai veistoksen ihminen kertoo sinulle jotain, mitä?" (s. 44)

Kursseillaan Hulmilla on monenlaisia muistelu- ja kuvitteluharjoituksia. Hän saattaa pyyttää opiskelijoita tuomaan mukanaan esineitä elämänsä varrelta, lapsuudesta, joiden ympärille rakennetaan kertomus. Esineet voivat olla vaatteita, jolloin mukaan tulevat roolit ja tilanteet, joissa vaatteita on käytetty.

     *     *     *

Matkan lisäksi kirjoittaminen on pysähtymistä johonkin kohteeseen, jolloin on mahdollista alkaa tarkastella haluttua kohdetta tarkemmin.

Kohde on voinut jäädä mieleen mm. siksi, että se on silmällemme kaunis tai ruma tai sen värit, jostain syystä miellyttävät tai kauhistuttavat.

Pysähtymisen paikka on ilmeisesti jollain tavalla tärkeä, ja jos ei ole avainkokemuksiin tai -kohtauksiin on aihetta keskittyä. Niihin joista haluaa kirjoittaa.

Elämän lisäksi on mahdollista kirjoittaa kuolemasta ja sen kokemisesta, mikä sekin on osa elämää. Hulmi korostaa, että kirjoittamisen olisi kauheistakin asioista oltava pelotonta, eikä ole mieltä heittäytyä uhriksi ja siitä asemasta käsin alkaa kirjoittaa tarinaansa. 

Kyse on selvästikin siitä,että kirjoittamisesta tulee helposti katkeraa ja kaunaista vuodatusta, jos ajattelee asioita kokemansa vääryyden tms. uhrin näkökulmasta. Jos kirjoittaa tilanteesta, jossa on pelännyt, pelko on kirjoittamisen kohde, johon kirjoittaja ottaa etäisyyttä, vaikka mielessään käsitteleekin asian ja voi tuntea saman, alkuperäisen pelon hetkellisesti.

     *     *     *

Yksi tapa päästä alkuun kirjoittamisessa on alkaa kirjoittaa kirjettä jollekin menneisyyden henkilölle tai haamulle. Toinen tapa on liikkuminen, kävelyretket ja matkat erilaisiin paikkoihin, jotka joko helpottavat asioiden mieleenpalauttamista tai saavat aikaan etäisyyttä muuten liian läheisiltä tuntuviin asioihin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti