perjantai 9. joulukuuta 2011

Lindgren: "Sivistyksen turha painolasti" (2011)

"Väinö Hämeen-Anttila kirjoitti yksin kokonaisen tietosanakirjan 1920-luvulla. Tuloksena oli häpeällinen tahra suomalaisessa kustannushistoriassa, ja kirja hävisi nopeasti markkinoilta. Vanhentuneen tiedon ja entisaikain valistuksen uusi tuleminen alkaa, kun myöhäisessä keski-iässä elävä akateeminen nainen ryhtyy lukemaan tietosanakirjaa alusta loppuun, aakkosjärjestyksessä. (..)

Sivistyksen turha painolasti on ensyklopedinen parodia sivistyksestä, tiedon merkityksestä ja sen kirjoittajasta itsestään. " (Takakansi)

     *     *     *

Kirja kertoo siitä, mitä voi tapahtua, kun yksinäinen, n 50-vuotias, akateeminen nainen saa kahden kuukauden ylimääräisen loman ja alkaa - jostain ihmeen syystä - sivistää itseään lukemalla ketunhäntä kainalossa 1920-30 - lukujen vaihteessa kirjoitettua Väinö Hämeen-Anttilan "Uutta tietosanakirjaa" läpi alusta loppuun asti, A:sta Ö:hön.

Lopputulos on joka tapauksessa itsessäänkin ensyklopedia - tai yli 300-sivuinen parodia siitä. Ilmeisesti  "Sivistyksen turha painolasti" (2011)- opuksen kirjoittanut entinen YLE:n ohjelmistopäällikkö Minna Lindgren - tai tietysti hänen alter egonsa - on jo ennen lomaansa päättänyt kirjoittaa kirjan. Työtä tekemällä ylimääräisestä lomasta saa kaksinkertaisen hyödyn. Sillä paholainenhan tunnetusti löytää tekemistä joutilaille käsille.

Lindgrenin kirja on epäkirja. Joukko fragmentteja, jotka eivät ole missään muussa kuin epäselvässä aakkosjärjestyksessä. Väliotsikot ovat Hämeen-Anttilan sanakirjasta löytyneitä sanoja. Joitain sanoja Lindgren on lisännyt myös itse sanakirjaansa kuten sanat 'Heep, Uriah' ja 'Neuvostoliitto'. Hämmästyttävintä kirjassa on, että se kaikesta kaoottisuudestaan huolimatta tuntuu jotenkin, vaikkakin yskähdellen, toimivan.

Kirjoittajan puhti kahlata läpi Hämeen-Anttilan "Uutta tietosanakirjaa", valikoida ja kommentoida sen sanoja, hiipuu kirjan puolivälin jälkeen, jolloin Lindgren on taas työelämässä kiinni.

     *     *     *

Kirjan olisi yhtä hyvin voinut jättää kirjoittamatta ja julkaisematta. Varsinaista kirjallista arvoa "Sivistyksen turha painolasti" - kirjalla ei ole. Ehkä siihen tulisikin suhtautua eräänlaisena kulttuuripoliittisena pamflettina, sillä sitä se on. Tosin katse on turhan kaukana menneisyydessä. Omituinen pamfletti kuitenkin osoittaa, että menneisyys elää syvässä keskellämme. Ja vanhoistakin tietokirjoista voi oppia paljon asioita.

Tietosanakirjojen tekijä Väinö Hämeen-Anttila ei ole kuka tahansa kirjoittaja vaan hänellä on ollut keskeinen asema aikanaan suomalaisessa kirjankustannus- ja mediamaailmassa. Hän toimi pitkään Kustannusliike Arvi A. Kariston johtajana ja jonkin aikaa mm. Hämeen Sanomien päätoimittajana viime vuosisadan vaihteessa. Lisäksi hän on kääntänyt toistasataa kirjaa suomeksi.

     *    *     *

"Uusi tietosanakirja" sisältää yhteensä liki 16 500 sanaa ja 1 500 kuvaa. Hämeen-Anttila painottaa sisältönsä mm. tieteen tuloksiin, maailmankirjallisuuteen ja 'ulkomaisiin virka-arvoihin'. Maailmankirjallisuuden joukkoon on mahtunut myös suomalaisia kirjailijoita, joista Minna Lindgren on omien mieltymystensä mukaan poiminut joitain.

Hakusanan 'Lassila, Maiju' kohdalla viitataan Algot Tietäväiseen, mutta 'Tietäväisen' kohdalta ei yllättäen löydykään mitään. Lindgren ei kommentoi tapahtunutta, mutta Maiju Lassila oli kirjailija, joka ammuttiin Suomenlinnassa sisällissodan jälkeen. Häntä ei siis sanan missään merkityksessä enää ollut olemassa. Naisista Bronten sisarukset ovat mukana "Viuhuvine ylänteineen". Emily Bronten "Humisevia harjuja" ei ilmeisesti vielä tuolloin oltu käännetty suomeksi, ja tietosanakirjan tekijä kääntää kirjan nimen lennosta. Tämän kirjan kohdalla hän esittää epäilynä, että kirja oli ehkä Emilyn veljen tekemä.

Wilhelm Busch "Max & Moritz" - sarjakuvineen herättää Minna Lindgrenissä voimakkaita tunteita. "Minulle viattomia vanhuksia kiduttaneet Max ja Moritz aiheuttivat painajaisia, yökastelua ja veltostumista."Ironisoiden Lindgren toteaa, että vasta nyt hän sai tietää Buschin olleen suuri humoristi.

     *     *     *

Monissa paikoin kirjailija käsittelee Väinö Hämeen-Anttilan muutakin tuotantoa kuin "Uutta tietosanakirjaa". Tämä kun on kirjoittanut myös romaaneja ja näytelmän.

Lindgren suomii molemmin käsin - potkimista ja puremistakaan kaihtamatta - edesmennyttä kirjailijaa, jota käy välillä melkein sääliksi. Hänhän oli rasismeineen ja fasismeineen vain aikansa lapsi. Asian kääntöpuolena on tietysti se, että hän elää edelleenkin kirjallisuuden kautta keskuudessamme. Kustannusjohtajana hän valitsi käännettäviä kirjoja mm. Kariston klassikkosarjaan, käänsi itse paljon kirjallisuutta sekä kirjoitti niin tieto- kuin kaunokirjallisuutta. Hän oli siis todellinen suomalainen kulttuurivaikuttaja, vaikkakin ehkä lähinnä ns. harmaa eminenssi, joka ei näkynyt koko aikaa julkisuudessa.

"Uudessa tietosanakirjassa" on hakusanana mm. 'Belgian kirjallisuus', mikä selvästi herätti Minna Lindgrenissä kysymyksen, miksi Hämeen-Anttila kirjoitti niin paljon 'Belgiasta'. Selitys oli yksinkertainen, sillä tietosanakirjan tekijä sattui  tuntemaan Belgian entuudestaan. Hän oli kirjoittanut
kirjan "Belgia sodan jaloissa" (1913). Muutakin tietokirjallisuutta Väiski kirjoitti mm. "Partiopoikien oppaan", missä hän oli huolissaan poikien masturboinnista.

Syntyy sellainen vaikutelma, että Hämeen-Anttila floppasi tietokirjoillaan.Ainakin hänen tekemänsä "Uusi tietosanakirja" vedettiin vähin äänin ilmestymisensä jälkeen pois myynnistä. Samaan aikaan tietosanakirjan kanssa Väinö Hämeen-Anttila kirjoitti ensimmäisen suomalaisen "Kuka kukin on" - teoksen. Kenelleen ei liene yllätys, että tietokirjailija kirjoitti teoksessa pitkät pätkät itsestään.Enemmän kuin mikä oli kohtuullista.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti