keskiviikko 7. joulukuuta 2011

Markkula: "Petollinen saarnamies ja muita murhatarinoita" (2011)

"Petollinen saarnamies on mukaansatempaava kokoelma pienoisdekkareita suomalaisen rikoksen läpikotaisin tuntevalta rikostoimittajalta.

12 jännittävää tarinaa kuljettaa lukijan henkirikosten kiehtovaan maailmaan.
" (Takakansi)

     *     *    *

Sisällys
- Faktaa vai fiktiota? - Murha postimerkkiliikkeessä - Mitätön murhamies - Palkkamurhaaja - Lähes täydellinen murha - Pommi Volkswagen Golfissa - Varokaa, presidentti kuolee! - Kuka murhasi vapaaherran? - Petollinen saarnamies - Pikku-Tiina on kaapattu! - Murha marketissa - Vaarallinen pöytä - Kohtalokkaan koukerot

     *     *      *

Rikostoimittaja, (tieto)kirjailija Hannes Markkulan "Petollinen saarnamies ja muita murhatarinoita" (2011) on pettymys sille, joka odottaa saavansa lukea pienoisdekkareita tai novelleja niin kuin takakansi lupaa. Kirja on jonkin sortin uusjournalismia, jossa faktaan on ympätty ripaus fiktiota ja lopputulos ei ole kovin onnistunut. Kaunokirjallisuutta teos ei ole. Tietokirjana teksti menettelisi.

Toki kirjassa on selvästi fiktiivisiäkin kertomuksia kuten 'Varokaa, presidentti kuolee!', mutta tämän tarinan uskottavuus hipoo nollaa. Oma kiinnostavuutensa presidenttitarinalla on, sillä ovathan Suomessa pian presidentinvaalit. Jos tekstiä ei olisi kirjoitettu fiktion muotoon, rikoskirjailija itse saattaisi hyvinkin istua syytettyjen penkillä. Tosin viittaukset nykyisiin valtapuolueisiin, lähinnä perussuomalaisiin, ovat sopivan peiteltyjä.

     *      *      *

Monissa tarinoissa olisi ainesta kunnon novelleihinkin, mutta kirjoittajalla ei ole ollut kärsivällisyyttä, eikä taitoakaan, kehitellä tarinaansa tarpeeksi pitkälle. Ehkä suurin ongelma on, että kirjailija pyrkii joka tarinassa vyöryttämään kaikki tapaukseen liittyvät faktat lukijan silmien eteen. Rikosuutisen tai -raportin rakenne ei toimi fiktiossa.

Markkula on erinomainen tietokirjoittaja ja mm. "Kuusi suomalaista murhaa" (1997) on raporttikirjallisuuden eliittiä, mitä tämä kirja ei omassa lajissaan ole.

     *     *     *

Ensimmäinen kertomus 'Murha postimerkkiliikkeessä' on kokoelman parhaita. Tarinan tekee mielenkiintoiseksi sen Sherlock Holmes - tyylinen asetelma, jossa postimerkkiliikkeen omistajan Sven Nordströmin murhaan ei löydy mitään johtolankoja. Tapaus on mysteeri ennen kuin se alkaa vähitellen purkautua. Vasta huutokauppanäyttelyä purettaessa tulee esiin pieni, mitättömän tuntuinen detalji, joka on avain tapauksen ratkaisuun. Samalla tavoin kuin muut tarinat tätäkään tarinaa ei ole kehitelty aivan loppuun asti. Varsinkin tarinan loppuun lisätty huumoripläjäys on epäonnistunut - ja häiritsevän asenteellinen.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti