keskiviikko 28. joulukuuta 2011

Miller: "Kravun kääntöpiiri" (1986)

"Tämä ei ole mikään kirja. Tämä on herjausta, parjausta, panettelua. Tämä ei ole kirja sanan varsinaisessa merkityksessä. Ei, tämä on jatkettu loukkaus, sylkäisy vasten Taiteen kasvoja, tässä potkaistaan takapuoleen Jumalaa, Ihmistä, Kohtaloa, Aikaa, Rakkauta, Kauneutta... miten vain haluat.

Kirja kiellettiin aikoinaan kaikissa englantia puhuvissa maissa. Nyt se on aikamme kirjallisuuden merkittävimpiä teoksia."
(Taka- ja etukansi)

     *     *     *

Henry Millerin omaelämänkerrallinen romaani kertoo köyhän kirjailijan elämästä Pariisissa ja hänen ystävistään ja ihmisistä, joihin hän hotelleissa ja ravintoloissa tutustui. Nimet ovat muutettu.

Rinnan tämän kirjan kanssa on mielenkiintoista lukea Anaïs Ninin päiväkirjoja vuosilta 1931-32, jolloin hänellä oli kiihkeä suhde Henry Millerin kanssa. Päiväkirjat tuovat sopivaa naisnäkökulmaa muuten perin miehiseen maailmaan, jossa pienistä usein fallisista asioista meuhkataan suureen ääneen.

     *     *     *

Seuraavaksi satunnainen ote kirjan keskeltä. Sikäli tähdellinen, että Miller liikkui pääasiassa Pariisissa kirjoittaessaan kirjaansa ja yleensä tyhjätaskuna.Mm. Anaïs Nin toimi eräällä tavalla hänen mesenaattinaan - siis antoi hänelle asumiseen, ruokaan ja matkoihin rahaa.

"Pariisi on kuin huora. Matkan päästä se näyttää hurmaavalta, ei malta odottaa että saa sen syliinsä. Ja viisi minuuttia jälkeenpäin tuntee itsensä tyhjäksi ja inhoaa itseään. Tuntee itsensä petetyksi.

Pariisiin palatessani minulla oli rahaa taskussa - muutama sata frangia, jotka Collins oli työntänyt taskuuni juuri kun olin nousemassa junaan. Se riitti huoneeseen ja ainakin viikon muonaan. Se oli enemmän kuin mitä minulla oli moneen vuoteen ollut yhdellä kertaa käytössäni."
(s.218)

Raha ei pysynyt kirjailijan hyppysissä pitkään, ja vajaassa viikossa rahat olivat lopussa.

"Viikon kuluttua tuntui niinkuin minä olisin ollut täällä koko ikäni. Se oli kuin verinen, inhottava painajaisuni josta ei pääse eroon." (s. 289)

Jotenkin Miller kuitenkin sinnitteli talven yli seuraavaan kevääseen.

      *      *     *

Suomennoksen lopussa on Karl Shapiron artikkeli 'Suurin nykyään elävä kertoja', joka jo kertoo paljon sisällöstä. Miller on edelläkävijä, joka on kuvannut  mm. seksiä toisin kuin kukaan ennen häntä.

Silti hänen "päämääränään ei ollut kirjoittaa erotiikasta vaan kirjoittaa koko totuus siitä elämästä jonka hän tunsi."

Shapiron mukaan Miller eroaa edeltäjistään D.H. Lawrencestä ja James Joycestä siinä, ettei hänen tekstissään ole moraalista ja uskonnollista jännitystä. Siten hän pystyy kertomaan asioista kiihkotta, asioista asioina.

Miller oli myös yhteiskuntakriittinen. Karl Shapiro siteeraa hänen satiirisista tekstiään: "Meillä [USA:ssa] on hienoimmat sairaalat, satumaisimmat vankilat, parhaiten varustettu ja korkeimmin palkattu armeija  (..) [mutta] meidän runoilijamme ovat huonoiten palkattuja."

     *     *     *

Loppuun lienee pakko liittää (täysin satunnainen) lainaus "Kravun kääntöpiirin" eroottisestakin kuvauksesta:

"Kun katson tähän huoran levälleen nussittuun vittuun, minä tunnen koko maailman allani, maailman joka horjuu ja murenee, maailman joka on käytetty loppuun ja kiillotettu kuin spitaalisen kallo." (s. 258)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti