sunnuntai 11. joulukuuta 2011

"Naamiohuvit. Erotica" (2011)

"Erotica-sarjan 3. osassa seikkailee ihana, uhmakas ja kiihkeä Angelika. Luvassa on aistillisia, jopa kulinaristis-eroottisia nautintoja, kun Angelika muun muassa lievittää mysteerimiehen melankoliaa kuumalla suklaahieronnalla.

Naamiohuvit on herkullinen kattaus ylenpalttista juhlintaa, oraalisia nautintoja ja estottomia lemmenleikkejä. Se on naisille suunnattu laadukas, väreilevän sensuelli lukupaketti.
" (Takakansi)

     *     *     *

Sisällys
- Presiöösillä tyylillä - Kitkerä aromi - Pitkä odotus - Salainen ainesosa - Äärettömyyden reunamilla - Grande Toilette - Takaisin luontoon - Laskuissa sekaisin - Tuulen suunta - Pikku lemmensoturi - Antilemmenlääkettä ja siirajuustoa - Rakkauden silmät - Luonnonlait - Aurinkobaletti - Ennustuksia ja silkkiä

     *     *     *

Ensin ilmestyi "Samettipuutarha" (2010), sitten "Rietas orkidea" (2010). Kolmantena oli vuorossa tämä kirja, "Naamiohuvit" (2011) - ja heti alkuvuodesta "Hunajakukka" (2012). Tähän on siis tultu - Gummerus on oivaltanut, että suomalaiset naiset kaipaavat elämäänsä enemmän erotiikkaa. Ja käyhän se näinkin... Naiset kirjoittavat naisille, ainakin "Samettipuutarhassa".

Eniten kirjoissa mietityttää, miksi 2100 - luvulla täytyy vielä kirjoittaa tällaisista asioista anonyymisti? Raiskauksista ja muusta väkivallasta voi kuka tahansa arvonsa tunteva dekkaristi kirjoittaa avoimesti ja kerätä sulkia hattuunsa.

     *     *     *

Kirjat eivät ole saaneet varauksettoman myönteistä vastaanottoa. Rivien välistä on luettavissa, että suomalaiset naiskirjailijat, jotka tarinoita ovat kertoneeet, eivät ole ehkä ihan tilanteen tasalla - ja tiedä mitä naiset haluavat! Tai eivät osaa sitä ainakaan kielellisesti ilmaista. Mm. Heidi Lämsä toteaa KIRJASEURANTA.fi-sivustolla, että "Samettipuutarhassa" tarinoita venytetään ja vanutetaan. Hän jopa epäilee, puuttuuko suomen kielestä keinoja kuvata erotiikkaa iskevästi, kiihottavasti ja tyylikkäästi. Keskinkertaisetkin tarinat silti viihdyttävät.

     *     *     *

"Rietas orkidea" tekee sen, mistä ensimmäistä kirjaa syytettiin. Keskittyy yksityiskohtiin ja tekstejä on tehty eri tyyleillä. Nyt arvostelun kohteena on kuvauksen pornahtavuus ja se, että mennään suoraan asiaan. "Eikö nainen haluakaan viekasta esileikkiä, pitkää kuvailua ja herkkyyttä?" toteaa anonyymi arvostelija KIRJASEURANTA.fi - blogissa. Tuntuu siltä, että molempi pahempi. Yhteistä kritiikille on se, että tekstit ovat kirjallisesti keskinkertaisia. Tarinoiden juoni on suoraviivaisen lyhyt ja kerronta keskittyy erotiikkaan. Mutta eikä tämä ole juuri sitä mitä tällaisten tarinoiden lukijat haluavat? Naiset haluavat tekstejä lukiessaan yhä uudelleen kiihottua ja masturboida itseään tai tekstit tekevät sen heidän puolestaan.

      *     *     *

Parhaat arviot KIRJASEURANTA.fin lukijoilta on ehkä yllättäen saanut "Naamiohuvit" - kirja, jossa siinäkin on lyhyitä tarinoita, mutta ne keskittyvät 1700-luvun alun Pariisissa eläneen Angelikan kokemuksiin. Nimimerkki Chick-Lit kirjoittaa, että "seksikohtaukset olivat välillä hienoja, välillä vähän itseään toistavia". Siitä pieni miinus.

NAAMIOHUVIT. Kirja kertoo Angelikasta ja hänen eroottisista seikkailuistaan, jotka sijoittuvat lähelle Aurinkokuningas Ludvig XIV:n hovia. Angelika on entinen markiisitar, mutta pudonnut porvarissäätyyn miehensä kuoleman takia. Nyt hän pitää pientä suklaapuotia Pariisissa ja on itsellinen nainen. Angelikan asiakaskuntaan kuuluu seksuaalisesti vapaamielistä aatelistoa, minkä kautta hän pääsee kutsuille ja salonkeihin näkemään ylhäisten elämää sisältä käsin.

Ensimmäisessä tarinassa Angelika on kreivitär de Salvertin kirjallisessa salongissa kuuntelemassa runonlausuntaa, missä hän törmää näyttelijään nimeltä de Guer, joka on tekeytynyt herrasmieheksi. Paljastuu että kumpikaan ei hallitse aatelin ylevää kielenkäyttöä, mikä huvittaa kumpaakin.

Sopivassa välissä pari livahtaa ulos parvekkeelle. Lyhyen sanailun jälkeen Angelika sanoo de Guerille olevansa lähdössä, mikä harmittaa miestä. De Guer kuitenkin kutsuu Angelikan teatteriryhmänsä esitykseen mihin tämä suostuu. Lähtiessään Angelika heittää de Guerille lentosuukon.

     *     *     *

Esityksen jälkeen de Guer ja Angelika jäävät teatteriin kahden kesken.  Teatterin lavastukset saavat Angelikan mielikuvituksen liikkeelle.

Angelika: Onko meri tuossa?
de Guer (nyökkää): Ehkä haluaisitte lähteä uimaan?
Angelika (viattoman näköisenä): Mutta sittenhän meidän on pakko ottaa vaatteet pois.
de Guer (alkaa riisua vaatteitaan): Vaihtoehtojakaan ei enää ole. (Huutaa.) Ja jollemme syöksy aaltoihin, olemme tuhon omat!
(Angelikakin alkaa riisuuntua, ja sitten he molemmat ryntäävät vasten suolaisia pärskeitä.)

     *     *     *

"Susi loikkasi kevyesti hänen päälleen, ja Angelika huudahti silmät suurina: Isoäiti, isoäiti, miksi teillä on niin suuri...

Hän mietti hetken.


- Peitsi? mies auttoi, ja molemmat purskahtivat nauramaan.

Angelika työnsi miehen pois päältään ja kierähti itse tämän päälle. - Tulen kiduttamaan teitä ankarasti, vääräuskoinen, hän sanoi ja hyväili samalla miehen kalua kädellään.
" (s. 16-7)

Ensimmäisen tarinan eroottiset kohtaukset on kerrottu hauskan vauhdikkaasti, mutta Angelikan ja de Guerin loputon puuhastelu värkkiensä kanssa on loppujen lopuksi puuduttavan pitkästyttävää ja kuvaus yksityiskohtaisuudessaan jopa tylsää.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti