keskiviikko 28. joulukuuta 2011

Ollakka: "Suomalaisen palkkasotilaan tarina. Kempeleestä Kosovoon" (2000)

"Suomalaisen palkkasotilaan tarina" (2000) on nuoren, seikkailunjanoisen miehen kertomus Burmasta, muukalaislegioonasta ja Kosovosta. Samalla se on kehityskertomus nuorukaisesta, joka ei sopeudu tavalliseen elämään vaan kaipaa säpinää ympärilleen. Hän liittyy muutamaksi kuukaudeksi karenien itsenäisyystaistelijoihin Burmassa, käy mutkan Ranskan muukalaislegioonassa - pettymässä karvaasti - ja suuntaa sitten kulkunsa serbijoukkojen tiedustelijaksi Kosovoon. Neljän kuukauden sotaretki päättyy haavoittumiseen aivan sodan loppumetreillä. (Takakansi)

     *     *     *

Rolf Ollakan kirja on kiinnostava, oli sen sisällöstä sitten mitä mieltä tahansa. Sen näkökulma Kosovon tapahtumiin on hyvin toisenlainen kuin esimerkiksi Paul Polanskyn "Kosovon mustarastaassa" (2011) tai Martti Ahtisaaren "Matkalla" (2011) -elämänkerrassa.

Samaan aikaan kun Ahtisaari on välittäjänä konfliktissa Rolf Ollakka makaa serbisairaalassa Pec´in kaupungin sairaalassa. Hän toimi ryhmänsä kanssa serbien erikoisjoukkojen tiedustelijana, ja kertoo mm. Nato-joukkojen olleen albaanien vapautusarmeijan UCK:n tukena, mitä ei esimerkiksi Ahtisaaren elämänkertakirjassa kerrota.

Näkökulma on muutenkin toinen, sillä serbeillä - vaikka olivatkin vähemmistönä Kosovossa - oli paljon puolustettavaa, sillä alueella oli mm. kymmeniä ortodoksikirkkoja ja serbien juuret olivat tämän maan maaperässä. Olennaista on sekin, että yhtenä serbijoukkojen tehtävänä oli suojella alueen serbivähemmistöä albaanien pahamaineisten puolisotilaallisten joukkojen iskuilta.

Lisäksi serbien laajamittaiset toimet, joista on paljon puhuttu olivat itse asiassa seurausta Naton massiivisista pommituksista, eikä niin, että albaanien siirto Makedoniaan ja Albaniaan olisi edeltänyt pommituksia. Koko Kosovon sota vaikuttaa tästä näkökulmasta katsottuna länsimaiden ja Naton teatterilta, jota rauhannobelisti Ahtisaari oli säestämässä.

     *     *     *

Älykkyydeltään ja sosiaalisilta taidoiltaan Rolf Ollakka tuntuu olevan Martti Ahtisaaren luokkaa. Koulutus on samantasoinen - ja kummatkin ovat jättäneet korkeakouluopinnot kesken. Elämäntarinat vaan ovat hyvin, hyvin erilaiset, vaikka ne käytännön tasolla yllättäen etäisesti kohtaavatkin. Maailmalle kumpikin lähti Oulusta - Ruotsin kautta. Kummankin kansainvälistyminen alkoi Aasiasta, mutta siihen yhtäläisyydet sitten loppuvatkin.

Rolf tutustuu töissä Rickyyn, joka tuntee entisen palkkasotilaan. Yhdessä he päättävät lähteä Burmaan, jossa on sotilashallitusta vastustavien palkkasotilaiden leiri. Burmassa miehet kulkevat vapautustaisteilijoiden mukana ja joutuvat aseellisiin selkkauksiin mm. sabotoidessaan hallituksen asekuljetuksia.

Kareninit, joiden joukoissa nuoret miehet ovat, on pieni etninen vähemmistö, jota maan hallitsijat ovat itse asiassa iät ja ajat kohdelleet kaltoin. Nobelin rauhanpalkinnon saanut Aung San Suu Kyi kuuluu myös hallituksen vastaiseen oppositioon niin kuin Ollakka tietää.

Eniten miehiä kuitenkin kiinnostaa äksön. "Olimme Rickyn kanssa tyytyväisiä. Ensimmäinen kokemus tulitaistelusta!" Lopulta neljän kuukauden jälkeen miehet kyllästyvät tapahtumattomuuteen ja lähtevät Burmasta Thaimaan kautta kotiin.

     *     *    *

Seuraavaksi Rolf kokeilee Ranskan muukalaislegioonaa mutta pettyy siihenkin. Aika kuluu Aubagnen kasarmeilla perunoita kuoriessa ym. Senkin hän jättää muutaman kuukauden jälkeen kesken; ja ottaa jälleen Rickyyn yhteyttä. Lontoossa he yrittävät värväytyä Kosovoon, sillä Jugoslavian alueella sattuu ja tapahtuu, kun Nato moukaroi pääkaupunkia Belgradia yötä päivää.

Rolfilla ja Rickyllä on suhteellisen selkeä käsitys, mitä Jugoslaviassa tapahtuu ja mikä on tilanne Kosovossa - ja jututtaessaan Belgradissa serbejä ja sinne saapuneita ulkomaalaisia heidän kuvansa tilanteesta tarkentuu.  - Miehet pääsevät serbien tiedustelijoiksi ryhmään, jossa on miehiä mm. Venäjältä ja Ukrainasta, tekemään vaarallista työtä alueelle, jossa liikkuu albaanien joukkoja.

    *     *     *


Tarinoiden uskottavuus on välillä koetuksella, sillä tuntuu, että Ollakka liioittelee omaa rooliaan tapahtumissa - ja saattaa keksiäkin joitain äksön-kohtauksia tai lainata kuulemiaan tarinoita. Kirjan viimeisessä kappaleessa tapahtuu jotain kummallista, sillä syntyy vaikutelma, että kirjoittajan mieli jollain tavalla hajoaa ja hän menettää otteensa kertomiinsa asioihin. Kenties syynä ovat traumaattiset kokemukset niin sotilaana kuin julkisen huomion kohteena Suomessa.

1 kommentti: