maanantai 12. joulukuuta 2011

O'Mara (toim.): "Eroottisia jännityskertomuksia" (2002)

"Rakkaus, rikos ja rangaistus... Kokoelma eroottisia jännitysnovelleja." (Takakansi)

     *     *     *

Sisällys:
- Robert Bloch - Frank Finch  - Sidney Grey  - J.K. Haderack - Andy Harrison - Patricia Highsmith - Elizabeth Kay - Edgar Allan Poe- Ruth Rendell - Philip Robinson - Bram Stroker

     *     *     *

Kokoelma alkaa Ruth Rendellin tarinalla 'Vapaa-ajan harrastus', joka on ratkaisematon murhamysteeri. Perheellinen mies alkaa hakea jännitystä elämäänsä pelottelemalla naisia - ja lopulta ehkä edesauttaa yhden kuolemaa. Nainen nousee ahdistettuna vieraaseen autoon, jonka kuljettaja surmaa hänet. Tilanne on sikäli ambivalentti, että nainen olisi luultavasti noussut autoon kaikesta huolimatta. Hänen oma autonsa oli jäänyt tielle, ja hän oli hakemassa apua. Murhaajan auto oli ensimmäinen joka pysähtyi.

Miehestä tulee osittain sattumalta addikti, riippuvainen omituisesta käytöksestään. Ja hän on lopulta samalla tavalla perverssi kuin itsensäpaljastaja, joka ei voi teoilleen mitään. Tai ei halua voida, koska tekemisestä tulee liian kiihottavaa ja itsessään palkitsevaa. - Alkusysäyksenä on hänen vaimonsa pelko pimeitä paikkoja kohtaan. Miehen täytyy mm. hakea hänet autolla bussipysäkiltä.

Erään kerran hän vahingossa säikäyttää nuoren naisen tullessaan kotiin kulkiessaan metsän läpi. Hetken mielijohteesta hän alkaa seurata naista. Yllättäen nainen kääntyy ja kysyy, mitä mies haluaa. Nainen luulee miestä ryöstäjäksi ja tämä heittää laukkunsa miehelle - ja lähtee juoksemaan.

Tapahtuman jälkeen seksi vaimon kanssa tuntuu paremmalta kuin aikoihin. Hän yhdistää olonsa paranemisen tapahtumaan metsäpolulla. Tämän jälkeen hän alkaa tahallisesti säikytellä naisia eri paikoissa. Jälkikäteen syntyvä hyvä olo saa hänet jatkamaan. Joka kerta hän silti kysyy itseltään, onko hän nyt tekemässä pahaa vai ei ja päätyy siihen että ei. "En lähennellyt tai loukannut heitä enkä yrittänyt koskea heihin, seisoin vain katsoen heitä ja juoksin heidän perässään - tai juoksin kun he juoksivat, mikä ei välttämättä ole sama asia." (s. 17)

     *     *     *

Kaksi kertomuksista on ehkä hieman yllättäen vampyyrikertomuksia eli Robert Blochin 'Kuolemattomat' ja "Draculan" [1897] kirjoittajan Bram Strokerin 'Kasvavan kullan salaisuus'.Samaan sarjaan kuuluu myös kauhutarina Edgar Allan Poen 'Berenice'.

'Berenice' on tyypillinen Poen kauhuklassikko. Unenomainen tarina, jossa moni asia jää avoimeksi. Päällimmäisenä lukijalle jää epämääräinen kauhuntunne ja epäilys siitä, mitä tulikaan luettua. Kyse on eräänlaisesta modernista kummitustarinasta. Berenice kummittelee kuolemansa jälkeen tai sitten hän vain ilmestyy kertojan Egaeusin uniin tai pikemminkin painajaisiin.

Tarinassa kauhu hienosti yhdistyy peiteltyyn, puritaaniseen intohimoon. Kertomuksen voi nähdä myös metaforana neitseellisen Berenicen kauhusta ennen häävuodetta. Tai ehkä ennemmin kyse tässä tapauksessa on siitä, että hänen sulhasensa Egaeus projisoi oman pelkonsa Bereniceen.

Egaeus ajattelee intensiivisesti Berenicea, eikä vain tätä, vaan yleensä asioita - mitä tahansa asioita - kenties vain siirtääkseen ajatuksensa hetkeksi pois naisesta. Egaeus yrittää torjua kiihkonsa onnistumatta siinä kovin hyvin. Lopulta hän pitää itseään suorastaan sairaana, mutta hän ei yhdistä sitä Bereniceen.

Egaeus empii pitkään mutta kosii Bereniceä, joka myöntyy kosintaan. Juuri ennen häitä ja hääyötä Berenice kuitenkin kuolee saatuaan voimakkaan epileptisen tms. kohtauksen. Hän kuolee pelkoon, hänen minuutensa ikään kuin hajoaa niin että hän fyysisestikin kuolee. 

Häistä Egaeus ei muista kuin Berenicen hampaat, hymyilevän suun. Syntyy vaikutelma, että kertojalla on jonkinlainen hammasfetissi tai pelko. Kenties hän pelkää, että Berenice saattaisi suullaan tai vaginallaan kastroida Egaeusin. Miehet kuvittelivat vielä tuohon aikaan, kun eivät tienneet, että vaginassa saattoivat todellakin olla hampaat - ja peniksen työntäminen vaginaan saattoi johtaa kastraatioon, jos nainen sitä halusi.

Tarinan loppu on oudoistakin oudoin. Berenicen kuoleman jälkeen Egaeus kaivaa morsiamensa maasta, ja irrottaa tämän hampaat. Hän ei tee sitä tietoisesti vaan vasta kotona havahtuu mitä hän on tehnyt. Samaan aikaan Berenicen haamu valittaa jossain lähettyvillä. - Ilmeisesti tässä kohdin, samalla kun tarina päättyy, kertoja on herännyt  - rypien hiestä - painajaisestaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti