perjantai 16. joulukuuta 2011

Rajala: "Naisten mies ja aatteiden. Juhani Ahon elämäntaide" (2011)

"Juhani Ahon elämän aikana suomen kieli kehittyi kirjallisuuden ja itsenäisen valtion kieleksi. Panu Rajalan teos levittää näkymää Ahon rooliin kirjallisten virtausten uteliaana maahantuojana, Ahon eurooppalaiseen vastaanottoon, Nobel-ehdokkuuteen ja ystäväpiiriin.

Rajala kuvaa kiihkeän ja kipuilevan ylioppilaan kehityksen arvonsa tuntevaksi ammattikirjailijaksi joka ei pyydellyt anteeksi kirjoitustensa saati ihmissuhteittensa aiheuttamaa hämmennystä. Rajala kirjoittaa, milloin Järnefeltien salongista, Minna Canthin kodista, laajoilta polkupyörämatkoilta tai Pariisista maailmannäyttelyn vilinästä.
" (Takakansi)

     *     *     *

Sisällys
- Mikä mies? - Yksi ylitse muiden - Armoton avioliittoromaani - Taisteleva lehtimies ja naisten vapautus - Yksinäisen miehen harhautus - Viimeinkin onnellinen mies - Kosmopoliitti pureutuu kotimaahan - Suomea luomassa ja puolustamassa - Kansakunnan kalamies - Kohtalokas kolmio - Pettymys kansaan ja sotaan - Vastavirran kapinallinen - Muistelijan masennus, kalastajan kaipaus - Klassikko keskuudessamme

     *     *     *

Kansalliskirjailijanakin pidetyn Juhani Ahon elämä on suomalaisille pääpiirteissään tuttu. Tutuksi Aho on tullut monien kertomusten kautta, jotka liittyvät mm. Tuusulanjärven taiteilijayhteisöön. Aho perheineen itse asiassa synnytti yhteisön Aholansa ympärille. Yksi kirjailijan ajattelun sokeista pisteistä oli suhtautuminen ns. työväenkysymykseen ja maan köyhiin, mikä jakoi jopa hänen perheensä 1910-luvulla kahtia.

Juhani Aho aloitti sanomalehtimiehenä, joten hänelle lyhyiden uutisten kirjoittaminen oli tullut tutuiksi. Aho jatkoi lyhyiden tekstien kirjoittamista myös sepitteellisten tekstien tekijänä. Näitä lyhyitä kirjoitelmia hän kutsui lastuiksi, joita niin ikään julkaistiin lehdissä. Mm. nationalististen "Katajainen kansani" - lastujensa asiosta hän oli 1900-luvun alussa ehdolla Nobelin kirjallisuuspalkinnon saajaksi.

Kuvataiteilija Venny Soldan-Brofeldt oli Juhani Ahon vaimo, mutta hänellä oli lapsi myös tämän nuoren sisaren Tillyn kanssa. Kolmikko eli pitkään elämäänsä erikoisena kolmikkona lapsineen. Aho rakasti kumpaakin naista ja he samaa miestä. Tosin ristiriidoiltakaan ei vältytty. Asetelman teki kiinnostavaksi sekin, että Venny oli perustamassa Naisasialiitto unionia Suomeen. Hän oli siis pesunkestävä feministi, joka puolusti perinteistä avioliittoa.

Aho tuli tunnetuksi naistenmiehenä. Hän mm. liehitteli ja kosi toisen Tuusulanjärven rannalla asuneen taiteilijan Jean Sibeliuksen puolisoa Ainoa. Tosin Aino ei vielä siinä vaiheessa ollut edes kihloissa Jannensa kanssa. Juhani Ahon aikanaan kohutuin kirja "Yksin" kuvaa roihuavaa rakkautta 17-vuotiaaseen tyttöön.

Kirjoittamaan Janne oppi Kuopiossa niin Minna Canthin Kanttilassa kuin Elizabeth Järnefeltin Kirjallisessa salongissa. Elizabeth oli Aino Järnefeltin äiti. Myös äitiin Juhani Aholla oli pitkään suhde, joka ei ollut pelkästään platoninen. Lisäksi hän oli mm. kihloissa nuoren opettajattaren Minna Nikanderin kanssa. Muusia Aholle riitti. "Yksin" - teoksen pariisilaiselle prostituoidulle oli vastineensa todellisuudessa. Aho oli jopa kirjeenvaihdossa naisen kanssa.

     *      *      *

Professori Panu Rajala luonnehtii kirjansa "Naisten mies ja aatteiden" (2011) jo otsikossa Ahoa aatteiden mieheksi. Aatteiden miehenä hän ei paljon poikennut tavallisista porvarillisesti ajattelevista ja toimivista suomalaisista. Aholla oli koko ajan menossa busineksia mm. lehti- ja kustannusalalla sekä hänen ystäväpiirinsä kuului liikemiehiä.

Aho luonnehti itseään sunnuntaikristityksi, ja suhde uskontoon oli koko uran ajan ongelmallinen. Uskonnon hän selvästi näki yhdistävän kansaa, mikä osoittautui sisällissodan aikana harhaksi. Tyypillisenä kristittynä hän osasi selittää ongelman pois mm. siten, että hän yhdisti pahuuden pakanoihin eli lähinnä punaisten johtomiehiin. Tässä hän vaimonsa Venny Soldan-Brofeldtin kanssa olivat eri linjoilla.

Uskonasioissa hän kulki ystävänsä Arvid Järnefeltin jalanjälkiä kuitenkaan osumatta niihin. Fennomaniasta hän siirtyi nuorsuomalaisuuteen samalla tavoin kuin Järnefeltin "Isänmaan" päähenkilö. Kantaansa kristinuskoon hän tarkisti Järnefeltin "Heräämiseni" kirjan ilmestyttyä. Tosin Juhani Aho ei harkinnut tolstoilaisuutta vaihtoehtona vaan keskittyi Pohjanmaan herännäisyyteen.

Rauhanaate oli viimeinen aate, johon Aho elämänsä aikana pysähtyi. "Rauhan erakon" jälkeen Suomessa puhkesi sisällissota, joten kirjailijan hurskaat toiveet eurooppalaisesta rauhasta karisivat 1. maailmansodan lopulla ja Venäjän vallankumouksen aattona.

      *      *      *

Kouluissa vielä tänäkin päivänä luetaan Juhani Ahon kirjaa "Rautatie", jossa maalaiset Matti ja Liisa tutustuvat modernin maailman ihmeeseen höyryllä kulkevaan hevoseen. Pariskunta ei kuitenkaan vaikutu kokemastaan vaan palaa vähin äänin kotiinsa jatkamaan elämäänsä niin kuin on aina elänyt.

Ahoa on pidetty mestarina naisten kuvaamisessa, joista hänellä oli paljon omakohtaista kokemusta. "Papin tytär" ja "Papin rouva" ovat kotimaista laatukirjallisuutta, ja jälkimmäistä teosta on pidetty Suomen "Madame Bovaryna", mikä on rankkaa liioittelua. Tarina on kirjoitettu hyvin sovinnaiseen tyyliin verrattuna kuuluisaan esikuvaansa.

Naisten lisäksi häntä on pidetty viettelyn kuvaajana. Niin "Yksin" -teoksessa, "Papin tyttäressä", "Papin rouvassa" kuin varsinkin "Juhassa" viettely - ja vietellyksi haluaminen - sekä erotiikka ovat keskeisessä asemassa.  - Tematiikka oli Juhani Aholle henkilökohtaisesti merkittävä, sillä hänen suhteensa mm. häntä yli 20 vuotta vanhempaan Elizabeth Järnefeltiin ei ilmeisesti koskaan johtanut 'täyttymykseen' samoin kuin hänen 10 vuotta nuorempaan tyttäreensä Ainoon. Aho vain riutui rakkaudessaan, mikä synnytti niin lastuja kuin pidempääkin proosaa.

JATKUU...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti