tiistai 20. joulukuuta 2011

Roth: "Rinta" (1972)

"Mitä tuntee, kokee, kiroaa, mistä nauttii, hekumoi, turhautuu kirjallisuuden professori David Allan Kepesh, joka eräänä päivänä, joskus puolenyön ja kello neljän välillä, on muuttunut kuusi jalkaa pitkäksi ja sadanviidenkymmenenviiden paunan painoiseksi naisen rinnaksi.

Rinta on surullinen, koskettavan inhimillinen yksinäisyyden kokemus. Se on seksiintyneen ajan makaaberi kuvitelma joka ylittää satiirin ja komedian rajat. Philip Roth nousee kirjallaan suurten edeltäjiensä Gogolin ja Kafkan joukkoon.
" (Takakansi)

     *     *     *

Miltä kuulostaisi saada tietää, ihan oikeasti, että vertailevan kirjallisuuden professori David Alan Kepesh NY:n yliopistosta on muuttunut naisen rinnaksi? Et uskoisi. Niinpä tietysti. Niin epäili tri Klingerkin, että kadunmiehet ja -naiset eivät uskoisi. Pitäisivät sitä vitsinä. Huonona pilana.

Philip Roth, "Rinnan" (1971) kirjoittaja, tietää asiasta enemmän. Hän tietää totuuden. David Kepesh todella muuttui rinnaksi, vaikka hän olisi mieluummin tullut esimerkiksi hulluksi. Rintana eläminen ei nyky-yhteiskunnassa ole helppoa. Kepeshkin eli elämäänsä piilossa muilta ihmisiltä.

Samalla kun muutos, hermafrodiittinen kromosomiräjähdys, tapahtui professori menetti näkönsä sekä kaikki neljä raajaansa. Peniksenkin hän menetti tai se muuttui nännin röpyreunoiksi. Elintoiminnot pelaavat kuta kuinkin normaalisti, mutta ruoan hän saa pistoksina. Maitoa rinta ei tuota, sillä se edellyttäisi hormonihoitoa, mutta on periaatteessa mahdollista.

    *     *     *

On sanomattakin selvää, että Philip Rothin teos, jonka Pentti Saarikoski on kääntänyt, on maailmankirjallisuutta. Mitään muutahan se ei voi olla, sillä kukaan muu ei ole uskaltanut kertoa rinnasta. Nikolai Gogol kirjoitti Nikolai Jakovlevitsin "Nenästä" [1836] ja Franz Kafka Gregor Samsan "Muodonmuutoksesta" [1915]. Rinnasta ei ole kuitenkaan kukaan vielä uskaltautunut kirjoittaa sillä tällöin kohtaamme seksin ja erotiikan peräti pelottavan maailman.

Onni onnettomuudessa oli, että David Kepesh pystyy kertomaan elämästään, sillä muutoinhan emme voisi tietää asiasta mitään. Ehkä traagisinta muutoksessa on miten se vaikutti Kepeshin arkeen. Hänhän ei enää luonnollisesti, ainakaan heti, voinut harkita jatkavansa opetustyötään yliopistolla. Tutkimusta hän sen sijaan saattoi tehdä sairaalasta käsin muiden avustuksella.

     *     *     *

David Kepeshin ja hänen lähipiirinsä elämä mullistui kerralla, pelkän fyysisen muutoksen takia. Yhtäkkiä ajatellen ei uskoisi, että pelkkä ulkoinen muutos - kuten ulkonäön muuttuminen - voi saada niin paljon aikaan. Tietysti pään muuttuminen nänniksi on aika hämmentävää ainakin aluksi.

Eniten Kepesh kärsi ehkä siitä, ettei voinut harjoittaa samanlaista seksielämää kuin aiemmin. Häntä hävetti pyytää nuorta ja kaunista, 25-vuotiasta naisystäväänsä Clairea istumaan nänninsä päälle. Sen sijaan hermostuttuaan erään kerran rintana olemiseen hän yritti taivutella hänestä huolta pitävää nti Clarkia, 56-vuotiasta vanhapiikasairaanhoitajaa, hoitamaan homman. No, tietäähän sen mitä siitä seurasi. Hieman epärealistinen toive, mutta mitäpä sitä liikuntakyvytön ihminen ei epätoivoisena voisi tehdä.

     *     *     *

Ennen kuin Kepesh alkoi tottua uuteen olotilaansa, hänen päivänsä rytmittyi sairaalan rutiinien mukaan. Hänet pestiin kerran päivässä, mikä sai aikaan erityisen paljon mielihyvää. Tunnetta korosti se, että hänen elämisensä paikallaan oli muuten perin pitkäveteistä.  Ei ollutkaan mikään ihme, että nimenomaan suhde sairaanhoitajaan neiti Clarkiin muodostui hyvin läheiseksi, sillä hänhän nautintoa rinnalle tuotti. Välillä nautinto sai David Kepeshin suuren kiihkon valtaan ja hänen oli vaikea hillitä itseään, mutta hän ei tietysti rintana voinut muuta tehdä kuin kiemurrella paikallaan.

Välillä professori pohti vakavasti elämäänsä. Hän halusi elää, mikä häntä itseäänkin hämmästytti, sillä olihan rintana oleminen maanpäällinen helvetti. Ja muita helvettejä tuskin oli olemassakaan. Ja jos Jumala oli olemassa hän epäili, pystyisikö tämä kääntämään muutoksen takaisin entiselleen.

     *     *     *

Isänsä, Clairen ja kollegojen ja tietysti hoitohenkilökunnan avustukselle David Kepesh sai vähitellen elämänsä takaisin. Tosin rintana. Niin Claire, isä kuin muutkin läheiset hyväksyivät hänet sellaisena kuin hän oli. Tosin David epäili - jopa toivoi -, että Claire älyäisi luoda suhteen johonkin, joka oli muuta kuin hän. Siis mies eikä hermafrodiitti.

Seuraavassa  lyhyt kuvaus Davidin ja Clairen ensimmäisistä kohtaamisista muutoksen jälkeen.
"Miten ihmeessä hän haluaa koskettaa minua? Miten hän voi painaa kasvonsa minua vasten? (..) Ajattelin: 'Jos Claire olisi muuttunut valtavaksi penikseksi...'"

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti