maanantai 5. joulukuuta 2011

Oiva: "LEX IHMEMAA" (2011)

"Lex Ihmemaa" on Riihimäen nuorisoteatterin 20-vuotisjuhlanäytelmä, johon on panostettu paljon, mikä näkyy lopputuloksesta. 

Lewis Carrollin "Liisan seikkailut ihmemaassa" ja "Liisa peilimaassa" ja Franz Kafkan "Oikeusjuttu" ovat tekstejä, joihin ohjaaja, koreografi, näyttelijä Maria Oivan käsikirjoitus pohjautuu. 

*     *     *


Näytelmän Liisa tai Alice on jo nuori nainen, ei pikku tyttö joka löytää itsensä kaninkolosta tai peilin takaa. Alice huomaa kuitenkin, ettei ero fantasiamaailman ja reaalimaailman välillä ole järin suuri. Aikuisten maailmassa pelataan mielikuvituksellisia pelejä - ja käydään ankaria taisteluita -, joista ei välttämättä kukaan ole täysin perillä.

     *     *     * 


Alice joutuu heti näytelmän alussa syytettyjen penkille asioidessaan virastossa. Vuoroja jakava laite hyppää jostain syystä Alicen vuoronumeron yli. Numero on kahdeksan, mikä viittaa peilimaan shakkilaudan viimeiseen ruutuun, johon Alicen oli tarkoitus päästä pelin aikana.

Alice nostaa äläkän, sillä hän on odottanut vuoroaan jo pitkään. Virkailijat toteavat yksiselitteisesti, etteivät numerot hypi mihinkään vaan Alicen on otettava uusi vuoronumero. Tässä vaiheessa Alice symbolisesti putoaa kaninkoloon tai valkoinen kani miehen hahmossa saapuu paikalle. Kani alkaa kuljettaa Alicea näkymättömällä pelilaudalla kohti numeroa kahdeksan. Liikkeelle lähdetään tietysti ensimmäisestä ruudusta eli ykkösestä.

     *     *     *


Samalla tavoin kuin Kafkan "Oikeusjuttu" tai Carrollin "Alicen seikkailut ihmemaassa" teokset näytelmäkin huipentuu oikeudenkäyntiin. Loppuratkaisu on otettu "Liisa peilintakamaassa" -kirjasta, sillä Alice pääsee lopulta ruutuun kahdeksan - ja korottuu niin kuin shakkipelissä kuningattareksi.

Poiketen Carrollin alkuperäisistä teoksista alkuperäinen kuningatar haluaa luopua asemastaan - ja hänen tilalleen tulee itseoikeutetusti Alice, joka on onnistunut pelaamaan pelin loppuun. Käsiohjelmassa ja esittelyssä korostetaan, että Alicella on viimeiseen ruutuun tullessaan ikään kuin valta valita, haluaako hän kuningattareksi vai ei. Toisaalta avoimeksi jätetään, mikä toinen vaihtoehto olisi. Mitään muuta vaihtoehtoa ei ole näköpiirissä.

Kuningattaren vallan takana olevan tuomioistuimen valta jää kasvottomaksi loppuratkaisun jälkeenkin samalla tavoin kuin Kafkan "Oikeusjutussa". Alice ei tiedä kenen työrukkanen hän kuningattareksi ryhtyessään on. Kuningattarena hän saa varmaankin hoidettua asiansa paremmin kuin tavallisena nuorena naisena Alicena tai pelin sotilaana, mutta pelinsäännöt ovat pohjimmiltaan samat jatkossakin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti