keskiviikko 7. joulukuuta 2011

Neimala & Papinniemi: "Aloittamisen tait" (2010)

"Alussa on hyvän kirjallisuuden ydin.

Aloittamisen taito esittelee maailman ja Suomen kirjallisuuden väkevimpiä alkuja ja tutkii sitä, mihin niiden voima perustuu."
(Takakansi)

     *     *     *

Sisällys
- Aluksi - Aloittamisen taito - Luonto - Asuttu maisema - Ihminen - Kaksikko - Koolla - Viittaus - Puhuttelu - Väite, miete - Asenne - Aate, usko, uskonto - Pähkinänkuori - Ennakointi - Esittäytyminen - Ihmissuhde - Muisti, muistelo - Aikakausi - Tuhon maisema - Ahdinko - Uni, unelma - Aamu - Syntymä - Huoneet - Ääni - Haju - Yksityiskohta - Liike - Lähteet - Tekijä- ja asiahakemisto

     *     *     *

"Aloittamisen taito" (2010) on yhtä erikoinen kirja kuin on kirjan nimikin. Kaisa Neimala & Jarmo Papinniemi ovat koonneet kirjaan 400 erilaista aloitusta, jotka he ovat sitten jakaneet 27:een ryhmään. Ryhmät ovat samat kuin sisällyksen otsikot.

Kirjoittajien mukaan valitut esimerkit osoittavat, että romaanin - lähinnä siitä on kyse - voi aloittaa melkein miten tahansa. Romaanien lisäksi aloituksia on otettu muistelmateoksista, elämänkerroista ja runoelmista. Novellit on jätetty väliin. Poikkeuksena ovat kuitenkin kokoelmissa esiintyvät novellit. Siten esimerkiksi Anton Tsehovin "Nainen ja sylikoira" - novellin aloitus on jätetty pois.

     *     *     *

Viitaten edelliseen blogikirjoitukseeni mietin Neimalan & Papinniemen ryhmien kautta, miten voisin aloittaa Virginia Woolfin kahden hahmon Clarissa Dallowayn ja Septimus W. Smithin välisen vuorovaikutuksen.

Vaikeutan tehtävää vielä siten, että kyse ei ole romaanin vaan näytelmän aloituksesta. Tällöin aloitus voi olla esimerkiksi motto (kokoaa yhteen näytelmän teeman tms.), parenteesi (käsikirjoituksessa oleva toiminnan kuvaus) tai repliikki.

     *      *     *

LUONTO. Ensimmäisen kohtauksen paikkana esimerkiksi Regent's Park, joka Wikipedian mukaan on "on laaja puistoalue Lontoossa". Puisto on suurimmaksi osaksi aukeaa, mutta alueella on myös järvi ja vesiputous. Rakennettuna ympäristönä on ulkoilmateatteri, useita leikkikenttiä sekä Lontoon eläintarha.
Luonnonympäristöstä Septimus tai joku muu voi tarttua vaikkapa johonkin ääneen. Niitähän kirjassa kuvataan paljonkin. Repliikki voi alkaa esimerkiksi sisäisellä monologilla, joka muuttuu jossain vaiheessa repliikiksi, ääneksi, joka on myös muiden kuultavissa. Septimus puhui myös paljon itsekseen.

Tsehovin "Sahalin" alkaa repliikillä. Joku kysyy ajomieheltä: - Miksi teillä Siperiassa on näin kylmä? Ajomies vastaa, että se on jumalan tahto. Tämän jälkeen alkaa varsinainen, kertojan luonnonkuvaus. "On jo toukokuu, Venäjällä viheriöivät metsät ja helkyttelevät satakielet...". Kuvausta jatkuu pitkään.

     *      *      *

(Septimus istuutuu Regent's Parkissa puistonpenkin päähän. Rezia istuu penkin toisessa päässä.)

Septimus (hiljaa mielessään): Mikä rauha! Mikä ihanuus! (Katsoo ylös.) Mutta pääskyset, mustat linnut. Kiitävät ylös ja sukeltavat alas kuin koneet. (Hiljaa itsekseen.) Synkän iloiset linnut. (Panee kädet korvilleen vapisten hieman.) Ja melu! Mikä melu kun ne lähestyvät ja syöksyvät kohti uhrejaan. (Ottaa kädet korviltaan.) Ja rauha niiden hävitessä horisonttiin, korkealle taivaalle. (Hymyilee itsekseen. Katsoo silmät kiinni kohti aurinkoa.)

Septimus (kääntää päänsä Reziaan päin ja sanoo tyynen rauhallisesti): Rezia, minä tapan itseni. (Lyhyen tauon jälkeen hieman kiihtyneenä.) Ihan varmasti minä tapan... (Hiljentää ääntään. Kääntää päänsä kohti järveä ja vesiputousta.) Tai kuolen, jokin minusta virtaa hiljaa pois. Hukun.

Rezia (kyllästäneenä): Et sinä Septimus huku etkä muutenkaan kuole. Et. (Pyörittelee samalla sormusta sormessaan ja ajattelee mielessään.) Valitettavasti. (Vakavoituu ja puhuu katse suunnattuna eteenpäin.) Mutta pelkään, että tohtori Bradford riistää sinut minulta.

 Septimus (ihmetellen): Mikä tohtori Bradford? Onneksi ei sentään Holmes. (Maistelee sanaa mielessään muttei muista mitään Bradfordia.) Bradford? Bradford?

Rezia (ärsyyntyneenä): Vasta lähtiessähän tästä puhuttiin. Tohtori Holmes on ottanut yhteyttä tohtori Bradfordiin. Bradford aikoo passittaa sinut hullujenhuoneelle. Sanoo sitä lepokodiksi.

Kenties tässä vaiheessa Clarissa kulkee Peter Walshin kanssa avioparin ohi. Clarissa tarttuu tohtori Bradfordin nimeen, mistä alkaa Septimuksen ja Clarissan keskustelu.Clarissalla eivät ole kovin korkeat käsitykset lääkäreistä, jotka puoskaroivat ihmisen psyykettä.

     *     *     *

HAJU. Kokeillaanpa tätä vaihtoehtoa! Haju voi olla hyvä, paha tai moniulotteinen. Ehkä suorimmin hajujen maailmaan sukeltaa Gabriel Garcia Marquez "Rakkautta koleran aikaan" - teoksessa. "Se oli väistämätöntä: karvasmantelin haju toi hänelle aina mieleen onnettomien rakkauksien kohtalon." Kyseessä on ei enempää eikä vähempää kuin itsemurha syanidin avulla.Tosin kauaksi tästä ei jää Raymond Queneaun "Zazie", joka alkaa lauseella, "mistä tuo haju oikein tulee". Nytkin on kyse myös seksistä  ja sen aiheuttamasta löyhkästä. Hajujen huippu löytyy kuitenkin Torgrim Eggenin "Pärstäkertoimesta", sillä "mädäntyneen kalan hajuja oli satoja". Viemäritkin jäävät toiseksi.

Clarissan ja Septimuksen kohdalla ensimmäiseksi tulevat mieleen kukkien, ruusun tuoksut. Jos paikkana on edelleen Regent's Park on oletettavissa, että puistossa saattaa olla ruusupenkkejä tms. Toinen vaihtoehto on kauppakatu Bond Street ja sen kukkakauppa.

    *     *     *

(Clarissa astuu auringonpaisteesta hämyiseen kukkakauppaan Bond Streetillä.)

Clarissa: Oi, mikä huumaava tuoksu! Ihana hajujen sekamelska. (Pyyhkäisee valkoisella hansikkaalla otsaansa.) Aivan pyörryttää.

Myyjä (hymyilee iloisesti): Tervetuloa, Mrs Dalloway. Teitä ei ole vähään aikaan nykynytkään täällä. Mukava nähdä teitä.

Clarissa (madaltaa hieman ääntään): Kiitos, xxxx. Olen ollut pitkään sairaana niin kuin ehkä tiedätkin, mutta nyt olen taas täysissä sielun ja ruumiin voimissa. (Muuttaa äänensä iloiseksi sorinaksi.) Mutta. Nyt tulin ostamaan kukkia tämän illan kutsujani varten. Joten tarvitsen paljon, PALJON ihania ruusuja.

Myyjä (Clarissan riehakkuus tarttuu myös myyjään.): Ja niitähän meiltä löytyy ja lisää voidaan hakea.

(Kaupassa on saman aikaan myös Septimus, joka on keskittynyt katselemaan kukkia. Pieniä yksityiskohtia. Hän on uponnut omaan maailmaansa, eikä huomaa Clarissan tuloa. Septimus tönäiseekin vahingossa hienostonaista, joka joutuu ottamaan sivuaskeleen.)

Clarissa (hieman närkästyneenä): Anteeksi, hyvä herra, mutta voisitteko katsoa eteenne.

Septimus (ohittaa Clarissan kommentin ja sanoo kiihkeästi): Rouva, mitä mieltä olette tuosta punaisesta ruususta? Eikö se olekin oikea ilmestys. (Katsoo röyhkeästi mutta ilkikurisesti Clarissaa silmiin.) Hieman niin kuin rouvakin...

Clarissa (ei loukkaannu vaan vastaa asialinjalla): Mitäpä tuohonkin pitäisi sanoa? Kiitos jos kyse oli kohteliaisuudesta. Niin, ruusu on kerrassaan upea. Teillä, nuori mies, on selvästikin silmää kauneudelle.

Keskustelu kenties jatkuu ruusujen symbolisiin merkityksiin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti