tiistai 31. tammikuuta 2012

HARJOITUS 24 - Menestys kirjoittajana - (Cameron)

Julia Cameronin "Tyhjän paperin nautinto. Tie luovaan kirjoittamiseen" (2004) harjoitukset helpottavat  kirjoittamisen aloittamisessa.

     *     *     *

HARJOITUS - 'Menestys'

"Mene kahvilaan, tilaa kupillinen kahvia. Saat kirjoittaa kaksi kirjettä. Ensimmäinen kirje on sisäiseltä kirjoittajaltasi sinulle. Toinen kirje on sinulta sisäiselle kirjoittajallesi.

Tämän harjoituksen avulla saat tilaisuuden ilmaista pelkojasi ja murheitasi. Se tarjoaa myös tilaisuuden rohkaista ja tehdä suunnitelmia. Oma kirjeesi on tilaisuus lempeälle aikuiselle olla rohkaiseva ja käytännöllinen."


     *     *     *

KIRJE SISÄISELTÄ KIRJOITTAJALTA. Yritän ensin mieltää, mistä on kyse. Kuka minä, joka kirjoitan, siis olen?

Kaunokirjallisessa tekstissä on erilaisia kertojia ja ns. sisäistekijä tai sisäinen kirjoittaja. Tekstin läpi kuuluu ääni, joka ei ole kertojan tai minkään kuvatun hahmon vaan jonkun muun ääni. Olennaista on, että kyse ei kuitenkaan ole kirjailijasta itsestään. Kirjailija ei esiinny itsenään vaan kirjailijan roolissa. Hänen kirjansa sisäistekijä saattaa esimerkiksi osoittautua naiiviksi tai rasistiksi, mutta kirjailijan itsensä ei kuitenkaan tarvitse olla sellainen. Lukijan voi olla välillä vaikea erottaa toisistaan näitä asioita. Kirjailija voi tehdä tekstinsä kirjailijasta sellaisen kuin haluaa. Se voi olla samanlainen kuin hän itse on tai aivan toisenlainen

Kyse on siis yhdestä kirjallisesta tehokeinosta, joka on kirjailijoiden käytettävissä. Kirjailija nostaa eri tavoin tekstinsä kautta esiin tärkeinä pitämiään asioita. Arkielämässä tällaista kai kutsuttaisiin teeskentelyksi tai esittämiseksi. Työelämässä ja muutoinkin täytyy kuitenkin eri tilanteissa ottaa eri rooleja, joten lopulta on vaikea sanoa, millainen ihminen on riisuttuna kaikista roolinaamioistaan.

     *     *     *

Tiivistetysti: sisäinen kirjoittaja voi kirjoittaa, mitä tahansa mistä tahansa ilman mitään rajoituksia. Se on enemmän kuin romaanin kaikkitietävä kertoja. Sisäinen kirjoittaja saattaa esimerkiksi olla epäluotettava, johtaa lukijaa harhaan tai suoranaisesti valehdella päästäkseen tavoitteisiinsa, mitä ne sitten ovatkaan.

Mutta mitä sisäinen kirjoittaja sanoisi minulle? Onko sillä jotain sellaista sanottavaa, jota en jo jotenkin tietäisi tai jokin kulma asioihin, josta en ole osannut asioita hahmottaa? Kenties. En ole varma. Täytyy siis kuunnella mitä sisäisellä kirjoittajalla on sanottavana.

Sisäinen kertoja on ehkä huolissaan siitä, etten pysty riittävästi ylittämään rajojani. Pelkään heittäytyä kirjoittamaan miettimättä, mitä olen tekemässä. Esimerkiksi Charles Bukowski kirjoitti novellejaan hurmoksessa, flow-tilassa, eikä heti tiennyt mitä oli saanut aikaan. Ehkä johonkin sellaisen sinun tulisi pyrkiä tai ainakin kokeilla, mihin täydellinen kritiikittömyys voi johtaa. Aivan kuten Natalie Goldberg on sanonut: suurin osa tällä tavoin suolletusta tekstistä on varmasti aivan ala-arvoista, mutta helmiäkin saattaa syntyä. Tärkeintä on kirjoittaminen - ei se mitä kirjoittaa, niin hullulta kuin se saattaa kuulostaakin. Kirjoittaminen on elämää ja elämä kirjoittamista. Me rakennamme joka hetki oman elämämme tarinaa tietämättä, mihin sen sokkeloiset polut johtavat.

KIRJE MINULTA SISÄISELLE KIRJOITTAJALLE. En ole ihan skarpissa kunnossa, mutta kirjoitanpa tämän silti loppuun. Jotain sisäiselle kirjoittajalle... Niin, olen elämäni aikana jo ehtinyt kirjoittaa monenlaisia tekstejä, lähinnä tietotekstiä, tekstiä erilaisiin käyttötarkoituksiin.

Uutisia, artikkeleita, reportaaseja, mainoksia, esitteitä, lehtisiä, kirjasia ym. Satoja, ehkä tuhansia sivuja.
Isompina töinä tukku opinnäytteitä, historiikki, tieteenalabibliografia ja rupinen tietokirja.

Niin, sisäinen kirjoittaja, kaunokirjallisuuden parissa puurtaminen on jäänyt kokematta joitain runo- ja novelliyritelmiä lukuunottamatta. 17-vuotiaana sisäinen kirjoittaja sai aikaan jopa runokokoelman, jonka heitin roskiin. Eihän siitä ollut mihinkään, eihän? - Ei ollut.

Minällä on ollut aina korkea itsekritiikin taso. Niin korkea, että suurin osa siitä, mitä olen suunnitellut tekeväni, on jäänyt tekemättä. Tai sitten on muuten iskenyt jokin paniikki. Kootut selitykset ovat tietysti luku sinänsä.

Sisäinen kirjoittaja, olen päättänyt tehdä ainakin pöytälaatikkoon loppuelämäni aikana joitain käsikirjoituksia, jotka saatan ennen lopullista tomuttumistani hävittää. Kirjoissa on myyttejä, mytologiaa ja erotiikkaa. Koukeroisia ihmissuhdepelejä. Harhaisia kuvitelmia, jotka sekoittuvat myytteihin ja seksuaalifantasioihin ym. Jotain todella mielenkiintoista - ja kutkuttavaa. Muutenhan ei kannata kirjoittaakaan, jos ei ole itse innostunut asiasta.

    *     *     *

Mielessäni on juuri tällä hetkellä muinainen Egypti, ja Horusta imettävä Isis. Jollain tavoin kiedon esimerkiksi jonkun novelleista tähän tematiikkaan. Isis-kulttihan elää vielä tänä päivänäkin ja voi hyvin.

Frobenius (toim.): "Musta Dekamerone. Afrikkalaisia tarinoita" (1994)

"Mistä irtoaa ilo? Mistä kumpuaa afrikkalainen nauru?
Eroottisista urotöistä, kepposista ja konnuuksista, ruumiin ja hengen sankaritöistä.

Leo Frobeniuksen kokoama
"Musta Dekamerone" on niitä tulvillaan. Samalla kun se viittaa italialaisen Boccaccion kuuluun novellisarjaan, se on sukua myös "Tuhannen ja yhden yön" ehtymättömälle tarina-aineistolle. Mutta ennen muuta se näyttää meille Afrikan suullisen kertomaperinteen aarteet." (Takakansi)

     *     *     *

Myönnän: en ole vielä lukenut kirjaa. Selaillut vain. Se on erittäin houkutteleva, herkullinen nautittavaksi pienissä paloissa.

Oikeastaan tämä ei ole kirja vaan suullista perinnettä, joten ehkä kirjaa ei pitäisi lukea hiljaa itsekseen vaan ääneen.

Avasin kirjan keskeltä - ja luin satunnaisen lyhyen tarinan. Tarina oli otsikoitu 'Erään nuoren tytön koettelemus'. Kyse on myyttisestä tarinasta. Se kertoo lukijallaan, miksi isän ei kannata sulkea kaunista tytärtään neljän seinän sisään siksi, että vaarana on joutua vietellyksi. Ennemmin tai myöhemmin hänen on päästettävä tyttö kuitenkin pois lukkojen takaa. Tarina kertoo, miten mitkään lukotkaan eivät pidättele nuorta miestä, joka haluaa päästä samaan huoneeseen ihastuksensa kanssa.

Tytön vain vilaukselta nähnyt mies piiloutuu tyynyyn, joka viedään tytön kammioon. Kun tyttö työnsi kätensä tyynyyn, hänen kätensä osui miehen penikseen. Tyttö sanoi

"Mikäs tämä sitten on? Hän tunnusteli edelleen ja sitten hänen käteensä osui kivespussi."

Lopulta tietysti paljastui, että tyynyn sisällä oli mies, jollaista tyttö ei ollut ennen nähnyt. Tyttö kauhistui, mutta mies otti tytön käsivarsilleen ja tämä rauhoittui. Sitten mies makasi tytön.

Päivät ja viikot kuluivat. Mies asui huoneessa tytön kanssa, ja tyttö tuli raskaaksi. Kun äiti kysyi, miten tämä oli mahdollista, tyttö vastasi, että tyyny oli tehnyt hänet raskaaksi. Tästä lähtien isät eivät tarinan mukaan enää sulkeneet tyttöjään lukkojen taakse kellariin tai minnekään muuallekaan.

JATKUU..

maanantai 30. tammikuuta 2012

Deforges: "Lola" (1991)

"Kepeällä, suorastaan runollisella tyylillä kerrottuja viehättäviä tarinoita, joiden tapahtumapaikkana on rakkauden tyyssija, Pariisi. Perinteiset sukupuoliroolit ovat päälaellaan; aloitteentekijöinä  ja nautiskelijoina näissä tunnelmallisissa kertomuksissa ovat aina naiset - iloiset, elämänhaluiset ja aidosti nauttivat kaikenikäiset naiset." (Takakansi)

"Lola" (1991) on ranskalaisen Régine Deforgesin naisnäkökulmasta kirjoittama eroottinen novellikokoelma. Lola on ensimmäinen novellin 'Tyttö ja mustat sukat' päähenkilö. Kaikkien novellien naisten nimi alkaa  L-kirjaimella niin kuin love tai l'amour.

Kirjoissa tunnelmallinen Pariisi kahviloineen, gallerioineen ja kirjakauppoineen on keskeisessä roolissa. Lola on tullut työmatkalle kaupunkiin ja kuljeskelee mm. boulevard Saint-Germainella. Sitten hän astuu Deux Magots -kahvilaan ja istuutuu juomaan kahvia.

Kahvilan ohi kulkee joukko koululaisia, jotka herättävät naisen kiinnostuksen. Varsinkin 12-vuotias tyttö, joka herättää hänessä yllättäen seksifantasian. Hänen mieleensä tulevat Nabokovin ja Mallen kuvaukset tytöistä.

Naisen takana istuu mies, jonka hän tajuaa myös katselevan samaa tyttöä.

Deforges kirjoittaa Lolan silmin

"Mies on lapsen lumoissa ja ikään kuin odottelee liikettä joka paljastaisi jotain intiimiä. Lehti on auki polvilla, kätkee toisen käden. Lola arvaa ja kiihottuu, puristaa reidet yhteen ja on vähällä voihkaista."

Tyttö pudottaa Lolan ja miehen edessä laukustaan koulutarvikkeita, ja kyyristyy ottamaan niitä. Mies ja nainen vilkaiset toisiaan "yhteisymmärryksen merkiksi". Tytöllä olivat pitkät musta sukat.

     *     *     *

Myös muissa tarinoissa on vastakkain nuoria ja keski-ikäisiä miehiä ja naisia. Toisessa tarinassa 'Teetanssit' viisikymppinen Lili viettelee nuoren pojan, ja he viettävät yön yhdessä. Aamulla Lili yrittää tarjota pojalle rahaa tämän 'palveluksista'. Poika suuttuu.

"- Minunhan tässä pitäisi maksaa. Vaan kun ei ole hintaa.

Poika kumartaa, suutelee Liliä kädelle ja lähtee.
"

Lili on liikuttunut pojan käytöksestä, ja hän kiittää tätä kohteliaisuudesta. Kyynel vierähtää Lilin poskelle.

     *     *     *

Kuriositeettina mainittakoon, että Hämeenlinnan kaupunginkirjastossa kirja on sijoitettu romanttisen viihteen joukkoon.

HARJOITUS 23 - Onni - (Cameron)

Julia Cameronin "Tyhjän paperin nautinto. Tie luovaan kirjoittamiseen" (2004) harjoitukset helpottavat  kirjoittamisen aloittamisessa.

     *     *     *

HARJOITUS - 'Onni'

"Liika kärsimys ja masennus voivat tehdä kirjoittamisesta aivan yhtä vaikeaa kuin vuoteen sijaamisesta. Sytytä kynttilä, laita soimaan kaunista musiikkia ja nauti olostasi. Anna ajatustesi leijailla saippuakuplien lailla. Anna niiden vaeltaa ja harhailla ennen kuin alat tehdä listaa asioista, jotka tekevät sinut onnelliseksi. Onnellisen lista on myös tehokas lääke lyhytaikaiseen masennukseen."

     *     *     *

Onni kuin hyvä tarina, joka koostuu joukosta pieniä tärkeitä asioita, jotka ovat jonkinlaisessa järjestyksessä suhteessa toisiinsa.

Onni on herätä aamulla hyvin nukutun yön jälkeen.

Onni on miehen nimi.

Onnessa on noin neljä kirjainta.

Onni on sana, joka voi merkitä melkein mitä tahansa.

En tiedä merkitseekö onni tällä hetkellä minulle mitään erityistä. Sosiologi Erik Allardt kirjoitti muistaakseni 60-luvulla kirjan "Onnellisuusmuuri". Ihmiset listasivat syitä, miksi he eivät voi olla onnellisia juuri nyt, koska heidän odotuksensa elämän suhteen olivat tulevaisuudessa. Tätä Allardt piti modernin yhteiskunnan piirteenä. Ennen vanhaan, kun elettiin toisenlaisessa suhteessa aikaan ja paikkaan, saatettiin olla koko ajan onnellisia - mitä se sitten tarkoittaakaan. Menneisyyden romantisointia?

Onkeli: "Beige. Eroottinen kesä Helsingissä" (2005)

"Hiekkakylän tyttö Vappu haluaa miehen. Hän odottaa rakkauden tapahtuvan Helsingissä. Nuoren naisen kesä kiertyy toteutumattoman vietin ympärille. Erotiikka ja miehet täyttävät Vapun pään. Vappu huomaa edustavansa beigeä ihmistyyppiä, samankaltaisuuden ja myöntymisen väriä. Beige tarkoittaa pelkoa. Se väijyy arassa ihmisessä. Beige värjää Vapun kokonaan. Beige on absurdi kertomus naisesta, joka ei tule nähdyksi. Ajasta, jolloin luonnollisin on vaikeinta." (Takakansi)

     *     *     *

Kreetta Onkelin toinen romaani on pienoisromaani "Beige. Eroottinen kesä Helsingissä" (2005). Kirjassa on sen nimestä huolimatta hyvin vähän erotiikkaa sen sijaan 18-19-vuotiaan uuden ylioppilaan Vapun eroottisia fantasioita senkin edestä. Vappu näkee miehiä ja seksiä kaikkialla, pelottavuuteen ja paniikkiin asti, mutta omalle kohdalle ei tällainen kuitenkaan ota osuakseen.

Vappu on kotoisin pieneltä paikkakunnalta, josta hän lähtee ylioppilaaksi tultuaan kesätöihin Helsinkiin. Nuori nainen on töissä sivukirjastossa, mutta ei tutustu kovin hyvin työkavereihinsa vaan jää työpaikalla samalla tavoin ulkopuoliseksi kuin oli koulussakin jäänyt.  

Paniikkihäiriöiden takia hän joutuu jäämään pois töistä, mistä alkaa Vapun lopullinen alamäki. Erään kerran hän lähtee käymään entisten työkaveriensa Arhipan ja Mirkun luona. Häntä ei kuitenkaan kutsuta sisään, vaikka paikalla ovat muutkin entiset työkaverit.

Viimeisenä epätoivoisena tekona Vappu purkaa ahdistustaan Arhippaan - lähinnä siitä syystä, ettei tämä ollut osoittanut häntä kohtaan minkäänlaista seksuaalista mielenkiintoa niin kuin eivät muutkaan miehet. Hetken mielenhäiriössä hän tappaa Arhipan, mihin kirja päättyy.

"Rietas orkidea. Erotica" (2010)

"Rietas orkidea on kokoelma konstailemattomia pornonovelleja, naisten kirjoittamia fantasioita, joiden tarkoitus on kiihottaa nimenomaan naista. Fantasioidessa on lupa kokeilla roolileikkejä, purkaa salattuja haluja tai vain rentoutua nautinnollisten haaveiden parissa.

Kokoelman seksiä tihkuvat tarinat jättävät sopivasti tilaa lukijan mielikuvitukselle. Nainen kuvataan halukkaana, määrätietoisesti nautintoa etsivänä toimijana tai hekumallisesti alistuvana palvonnan kohteena, aina kuitenkin nautinnon keskipisteenä. Sujuvasti kirjoitetut tarinat virittävät sähköisen tunnelman ja tarjoavat erilaisille lukijoille oman sytyttävän herkkupalansa.
" (Takakansi)

     *     *     *

"Rietas orkidea" on toinen kokoelma Gummeruksen uudessa Erotica - sarjassa, jota vuoden 2012 alkuun mennessä on ilmestynyt neljä osaa. Novellit ovat suomalaisten naisten kirjoittamia.

Tämän kokoelman erityispiirteena on, että (hyvin) lyhyet kirjoitukset ovat puhdasta pornoa. Asiaan mennään suoraan juonta kehittelemättä. Lisäksi kuvauksen tarkkuus ja yksityiskohtaisuus kärsii lyhyistä kuvauksista. Huomio siis kiinnittyy vain itse aktiin ja sen läpivientiin jollain tavoin.

JÄÄTELÖLUSIKKA. Valitsin satunnaisen novellin, jossa kuvataan tarinan kertojan eli jäätelönmyyjän ja yhden asiakkaan, jota hän kutsuu duunariksi, välisen suhteen salamakehitystä. Naismyyjä viettelee miehen pudottamalla päärynäjäätelöpalloista saamansa rahat jäätelökojun lattialle ja pyytämällä miestä auttamaan niiden etsimisessä. Ei siis hirveän uskottava tilanne. Intiimistä tilanteesta kehittyy vaivatta pornokohtaus.

"Mies nousee istumaan kioskin lattialle ja kirkkaat silmät käväisevät rinnoissani.
- Haluutko kokeilla?
- Mitä kokeilla, mies sopertaa.

Tartun miehen käteen ja vien sen rinnalleni. Hän huoahtaa hämmästyksestä, muttei vastustele." Jne.

sunnuntai 29. tammikuuta 2012

"Hunajakukka. Erotica" (2012)

"Erotica-sarjan neljäs novellikokoelma "Hunajakukka" sisältää jälleen rohkeita ja leikkisiä tarinoita. Taitavien suomalaisten naiskirjoittajien tarinoissa on kihelmöivä tunnelma, eikä fantasioita rajoita aika, paikka tai todellisuus. 

Hunajakukan hekumallisissa novelleissa seikkailevat edellisistä kokoelmista tutuksi tulleen Angelikan lisäksi muun muassa orjatar, kamarineito ja merirosvoprinsessa, mutta myös tavallisia Mirkkuja ja Ainoja. 

Erotica-sarja sai alkunsa jo vuonna 1970. Siinä esiteltiin maailmalla tunnettuja eroottisen kirjallisuuden klassikoita kuten Anaïs Nin, Nabokov ja Apollinaire." (Gummeruksen sivusto)

     *     *     *

Suomalaisten eroottisten novellien kokoelma "Hunajakukka" (2012) on kolmea aiempaa kokoelmaa epätasaisempi. Syntyy vaikutelma että osa anonyymeistä kirjoittajista on parin vuoden aikana kehittynyt, osa kirjoittaa kerran keksimänsä kaavan mukaan. Yksi uusi piirre on vanhojen tuttujen, kliseisten tarinoiden erotisointi. Esimerkiksi Reino Helismaan "Meksikon pikajunasta" on tehty eräänlainen seksiversio. Toki alkuperäisessä laulussakin on kosolti elämää ja erotiikkaa. "Kalevalan" viidennen runon Ainon ja Väinämöisen tarina on niinikään kerrottu vahvasti erotisoituna, ennemmin pornona kuin erotiikkana. 60-luvun B-luokan elokuvien lännen elokuvien maailmaan on sijoitettu yksi tarinoista, missä kerrotaan se mikä valkokankaalla on jäänyt toistuvasti näyttämättä. Yhden aiheena on saduista, lastenkirjoista ja Renny Harlinin elokuvista tutut merirosvot.Yksi novelli sijoittuu löyhästi dekkarienkin maailmaan.

Monet novelleista sijoittuvat myös tuttuun arkiseen ympäristöön esimerkiksi kouluun, uimahalliin, hammaslääkäriin tai vaatekauppaan. Myös tavanomaista heteroseksiä hieman varioidaan muutaman nuorten tarinan kohdalla. Nuori pari ottaa kimppaan kolmanneksi pyöräksi heidän yhteisen ystävänsä. Toisessa tarinassa homopoika harrastaa seksiä heterotytön kanssa.

      *     *     *

Yksi monien novellien piirre, jota ei aiemmissa kokoelmissa ollut, on vahva liioittelu. Tarinat menevät nyt selkeästi fantasian puolelle, ja kuvauksen realistisuudesta on usein luovuttu tai se on kuvitellun maailman konkretiaa. Silti vain yksi novelli on fantasianovelli eli 'Jumalatar ja lohikäärme', joka on kokoelman parhaimmistoa.

Myös moraalin ja eettisten sääntöjen rajaa koetellaan välillä rajusti. Kahdessakin tarinassa hämärtyy, mistä lopulta on kyse seksiriippuvuudesta vai joukkoraiskauksesta?

Angelikan kootut kertomukset 1600-luvun Ranskan Aurinkokuninkaan hovista etenevät usealla uudella tarinalla. Itse asiassa liki 60 ensimmäistä sivua on Angelika-novelleja. Kirjoittaja on selvästi paneutunut seksin saloihin, ja kuvaus on entistä tarkempaa ja yksityiskohtaisempaa. Huumoria on myös kosolti mukana. Tarinoilleen kirjoittaja on rakentanut nyt myös löyhän kehyksen, tanssiaiset sokkeloisessa talossa, jonka sisällä koko ajan liikutaan. Kaupunkilaisaatelin sivistynyt puhe ja maalaisaatelin moukkaimaisuus on niinikään asetettu vastakkain.

lauantai 28. tammikuuta 2012

Meng-tsu: "Kiinalaisia lemmentarinoita" (1988)

"Kaunis kiinalainen kirjallisuus sai alkunsa Ming-kaudella 16. vuosisadan lopussa. Se muuttui kertovasta, puupiirroksen kaavamaisesta runoudesta kuvaamaan todellisuutta ja kansan elämää sen kaikkine ilmenemismuotoineen.

Tältä kiinalaisen realismin aikakaudelta on myös Ling Meng-tšun rakkauden antologia, sävyltään eroottiset ja hauskan suorasukaisesti kerrotut lemmentarinat. Samalla ne ovat myös vapautunutta kertomataidetta, joka oli tarkoitettu malliesimerkiksi aikalaisille hyvästä kirjallisuudesta.
" (Takakansi)

     *     *     *

Kiinalaisten "Decamerone" ei juuri jää jälkeen länsimaisesta vastineestaan, vaikka kulttuuripiiri on erilainen. Ling Meng-Tsun "Kiinalaisia lemmentarinoita" [n 1500] sisältää joukon taitavasti kirjoitettuja novellityyppisiä eroottisia kertomuksia, joista ei jännitystäkään puutu.

Tarinoiden ihmiset ovat usein korkeita virkamiehiä, heidän vaimojaan, munkkeja ja nunnia, apotteja, abbedissoja ja noviiseja.

     *     *     *

Ensimmäisessä tarinassa nuori Liun leski asioi taolaisessa Länsivuoren luostarissa, jonka apotti Huang iskee silmänsä naiseen. Viikon kestävän miesvainajan muistoksi toimitetun messun aikana apotti viettelee naisen, ja heidän välilleen kehkeytyy pitkäaikainen suhde. Naisella on poika Liu Ta-Seng, joka kärsii häpeällisestä suhteesta. Äidille ja pojalle naureskellaan. Poika onnistuu lopulta estämään apotin öiset vierailut, mikä saa äidin raivoihinsa, ja hän päättää raivata pojan lopullisesti tieltään juonella, minkä jälkeen hän haastaa tämän oikeuteen niskuroinnista. 

Käskynhaltija Li Tsie epäilee, että kaikki ei ole lesken ja apotin tarinassa kohdallaan. Poika vaikuttaa aivan toisenlaiselta kuin nämä väittävät. Li Tsie panee oikeudenpalvelijansa parin perään, ja heidän suhteensa  ja häpeämätön juonensa selviää.

     *     *     *

Setsuanissa nuori vaimo karkaa riidan päätteeksi miehensä Tsinin luota perheensä luo, joka asuu vain parin virstan päässä. Sade yllättää nuoren naisen, ja hän poikkeaa Suuren Rauhan -zen-temppeliin. Nuori, komea munkki Tsi Jyan pyytää  naisen sisään, joka mielellään lähteekin miehen matkaan. Tilanteet kehittyvät nopeasti ja nainen jää useiksi päiviksi Tsi Jyanin ja vanhan munkin Tai Tsyen kanssa luostariin lemmenleikkeihin. Vanha munkki ei miellytä naista, mutta hän on mustasukkainen nuoremmalle alaiselleen. Erään kerran intohimoinen munkki tappaakin naisen silppuraudalla tämän kieltäytyessä seksistä miehen kanssa.

Sekä aviomiehen Tsinin että vaimon oma Tun perhe alkavat ihmetellä missä nainen oikein on. Kummatkin syyttävät toisiaan ja haastavat oikeuteen. Lopulta nuori oikeudenpalvelija onnistuu selvittämään naisen kohtalon salapoliisityöllään. Piirioikeuden tuomari Lin Ta Ling saa juonimalla munkit tunnustamaan rikoksensa, jolloin tarvitaan henkienkin apua.

     *     *     *

Seuraava tarina on kiinalainen versio Romeon ja Julian tragediasta. Vastakkain on kaksi naapuria, joista toinen on köyhä mutta oppinut Tsang Tsung-fu ja toinen rikas Lo Zen-tsing. Rikkaalla Lon perheellä oli tytär Si-si, oppineella poika Ju-tsien, jotka olivat syntyneet samana päivänä ja käyneet koulunsakin yhdessä. Rikas naapuri lupaa tyttärensä Si-Sin Ju-tsienille, mutta ei pidä lupaustaan. Nuoret ovat epätoivoisia, ja tapaavat salaa ja lemmiskelevät keskenään minkä ehtivät. Si-si päättää tappaa itsensä, jos hänet pakotetaan naimisiin, mitä hän yrittääkin heidän jäätyään lopulta kiinni puuhistaan.

Poika Ju-tsien joutuu piirioikeuden eteen vastaamaan tekosistaan. Oikeuden esimies kuulustelee poikaa, ja saa tietää tytön isän petoksesta ja siitä, että nuoret rakastavat toisiaan. Tuomari saa tytön isän samoin kuin sulhasen perheen taivuteltua luopumaan syytteistään, ja poika vapautuu vankilasta. Joten tämä tarina saa onnellisen lopun.

Jälkikäteen Ju-tsien on pahoillaan, että tuotti mielipahaa vanhemmilleen, mutta hän perustelee tekoaan rakkaudella Si-siin. Nuoret menevät naimisiin ja oikeuden esimies jopa auttaa Ju-tsienia tämän uran alkuun - ja he elivät onnellisina...

     *     *     *

Loput kolme kertomusta ovat samantapaisia kuin ensimmäiset. 'Ylioppilas ja nunnat' - tarinassa nuori mies Wen-zen Tsia, joka valmistautuu virkatutkintoon, tapaa lautalla Tsing Kuan - nimisen nunnan, jonka kanssa rakastelee jo lautalla. Poikaan ihastunut nunna vie hänet Uivan jäälinnan luostariin, jossa mies valmistautuu tutkintoonsa rietastellen myös muiden nunnien kanssa. Mutkien kautta, sukulaistensa avustuksella, Wen-zen menee lopulta köyhän tytön, nunna Tsing Kuanin kanssa naimisiin, mikä miellytti kummankin äitejä.

Myös 'Kokelas Tsian kostossa' on nuori virkatutkintoon valmistuva mies Tsia, joka tosin on jo naimisissa. Nuoren vaimon viettelee kaupungin pahin irstailija Pu Liang. Apunaan hänellä on Kuan Jinin luostarin nunna Tsao. Nunna houkuttelee vaimon luostariin ja juottaa humalaan, minkä jälkeen Pu Liang käyttää häntä hyväkseen. Naisen mies Tsia kuitenkin kostaa yhdessä vaimonsa kanssa raiskauksen sekä nunnalle että kaupungin Don Juanille. Molemmat kuolevat.  Pu Liangin vihainen aviomies Tsia lavastaa raiskaajaksi ja murhaajaksi.

Viimeinen tarina 'Vaimojen vaihto' kertoo vaimojen vaihdosta. Kaksi miestä Tie Jang ja Hu Huan vaihtavat, tosin eivät ihan tarkoituksella vaimoja keskenään. Kummallakin on kaunis vaimo. Tie haluaisi vietellä Hun vaimon, vaikka hänen omaa vaimoaan pidetään seudun kauneimpana. Tien vaimo puolestaan on ihastunut mieheen. Pariskunnista tulevat ystävykset keskenään. Sitten herra Hu sairastuu ja kuolee, jolloin vasta paljastuu tämän suhde Tien vaimoon. Tien vaimokin kuolee, ja jäljelle jääneet Tie Jang ja Hun vaimo menevät keskenään naimisiin, mutta eivät harrasta enää parinvaihtoa.

HARJOITUS 22 - Paikan henki - (Cameron)

Julia Cameronin "Tyhjän paperin nautinto. Tie luovaan kirjoittamiseen" (2004) harjoitukset helpottavat  kirjoittamisen aloittamisessa.

     *     *     *

HARJOITUS - 'Paikan henki'

"Kun kirjoitamme, sijoitamme itsemme maailmaan. Tai kun keskitymme paikkoihin, joissa olemme olleet, aistimme syvällä ja erityisellä tavalla, miltä meistä tuntui silloin, kun olimme siellä.

Lähde kahvilaan tai johonkin muuhun vieraaseen paikkaan. Luettele joka ainoa paikka jossa olet asunut. Listattuasi paikat valitse yksi, joka tuo mieleesi erityisen eläviä muistoja. Kirjoita tuon nuoremman minä todellisuudesta.
"

     *     *     *

Ensimmäisen kerran taisin pohtia paikkoja ja niiden merkityksiä, kun tapasin sattumalta semiootikko Henri Bromsin 90-luvun puolivälissä Savonlinnassa, jossa asuin. Järjestelin silloin Avoimen yliopiston yleisöluentoja, ja Broms oli yksi, joka oli kutsuttu Kuninkaankartanonmäelle. Hän oli kirjoittanut pari vuotta aiemmin keskinkertaisen romaanin "Paikan henki" (1993). Ennen Bromsin tuloa lukaisin kirjan nopeasti läpi samoin kuin hänen semiotiikan perusteensa.

Ennen luentoa keskustelimme jonkin aikaa aiheesta, ja yleisöluentosarjasta, johon hänen esityksensä kuului yhtenä osana. En muista keskustelun sisältöjä tarkkaan. Hän mm. kertoi, että hänen romaaninsa on oikeastaan semioottinen romaani. Tutkielma erilaisista merkeistä, joita sisältyy arkielämään ja sen paikkoihin.

Mieleeni avautui uusi ulottuvuus alkaessani ajatella paikkoja niihin liittyvien merkitysten kautta. Sama paikka merkitsee eri kellon aikoina eri asioita. Hyvä esimerkki on minkä tahansa kaupungin tori. Torilla liikkuvat eri ihmiset eri vuorokauden aikoina, ja tori myös näyttää aivan erilaiselta eri aikoihin. Lisäksi paikoilla ovat historiansa, usein synkkä puolensa.

Jotkut paikat ovat herättäneet minussa epämiellyttäviä tuntemuksia, vaikka en ole tiennyt miksi. Mieleeni on saattanut syntyä mielikuvia tapahtumista, jotka ovat minulle outoja. Pari tällaista paikkaa on osoittautunut jälkikäteen sellaisiksi, joissa on sisällissodan aikana tapettu ihmisiä. Tällaisia paikkoja on Suomessa satoja, ja kenties niitä yhdistävät jotkut piirteet. En tiedä.

Jotkut paikat ovat puolestaan jääneet ikonisina mieleen ja ne herättävät hyvin myönteisiä tuntemuksia. Yksi tällainen on Pietarsaaren vanha satama, jossa olen käynyt kaksi kertaa. Mieleeni tulee välillä tietty penkki, tietystä kulmasta, mistä joku katselee kaipaavasti merelle päin.

     *     *     *

Paikoista joissa olen asunut ei tule mitään mielikuvaryöppyä. Eniten ehkä pidän mielikuvista, joita syntyy Kajaanista, jossa en ole asunut kuin eräänä keväänä viikonloppuisin, kun olin siellä matkailualan PD-koulutuksessa.

Asuin tuolloin retkeilymajassa, jossa oli oma viehättävä tunnelmansa. Paikassa vuodet ja vuosikymmenet olivat sekoittuneet. Huoneet olivat erilaisia, sekalaisesti kalustettuja. Maja oli myös tuoksujen ja hajujen sekamelska, millaista en muualla ole kohdannut. Ikkunoista oli hyvin erilaisia näkymiä eri suuntiin: suurelle sisäpihalla, keskustaan päin ja rautatieaseman suuntaan.

Muutamat tuntuivat asuvan retkeilymajassa pitkiäkin aikoja yhtäjaksoisesti. Toiset nukkuivat yön ja lähtivät aamulla. Sitten oli samanlaisia käypäläisiä niin kuin minäkin, jotka oleskelivat siellä pari päivää ja lähtivät sitten. Paikka oli modernisti 'bead & brekfast' - paikka. Suurimmassa huoneessa oli katonrajassa televisio, millaisen sai pyynnöstä myös muihin huoneisiin.

Jostain syystä retkeilymaja ja kirjailija Pentti Haanpää assosioituivat mielessäni. Näin mielessäni Haanpään pyörineen kulkevan pitkin Kainuun teitä. Kajaaniin hän oli kenties tullut junalla. En tiedä tapahtuiko tällaista koskaan, mutta mieleni jostain syystä rakensi tällaisen tarinan, tällaisia mielikuvia. Majassa hän makasi toinen käsi päänsä alla, ja poltteli piippuaan.

perjantai 27. tammikuuta 2012

OLET NUORI NAINEN. Osa 24. Viivi Isiksenä (jatkuu)

"Oi minun sydämeni, minun sydämeni, älä todista minua vastaan", lausuu Nella keskittyneenä esitykseensä. Hän kuvittelee olevansa Osiriksen edessä, jossa hänen sydäntään juuri punnitaan.

Nellalla ei ole päällään kuin valkoinen lakana, johon Viivi on suunnannut sinisen valon. Nuoret naiset ovat tyhjässä teatterissa, jossa ei ole kuin heidän henkiolentonsa. Kenties joitain vainajien henkiä ja jumalia lukuunottamatta.

Kehosta ja varjosta he ovat luopuneet matkalla Lännen maahan. Kosmos on heidän näyttämönsä - ja he ovat sen suurimpia diivoja, jotka esittävät näytelmäänsä vain itselleen.

Kummatkin ovat keskittyneitä tilanteeseen. Taustalla soi hiljainen musiikki. Nella tanssii hitaasti huojuen, lausuen samalla ääneen Kuolleiden kirjan loitsuja. Suitsukkeiden punaiset päät hehkuvat Nellan takana.

Viivi jättää valon ja kameran paikoilleen, jotka hän on suunnannut Nellaan ja astelee rauhallisin askelin, samassa rytmissä, jossa Nella liikkuu, Nellan luo. Hän nostaa Isiksen vaatteen ylös ja menee sen alle ja kietoutuu yhteen Nellan kanssa. Suutelee sitten tämän kehoa, alhaalta ylöspäin. Ensin varpaita. Lopulta suoraan suulle minkä jälkeen hän jää tanssimaan Nellan kanssa lakanan alle.

Muutaman minuutin, pienen ikuisuuden päästä, Viivi hivuttautuu pois sinisen vaatteen alta samalla tavoin kuin oli sinne tullutkin. Nella jää tanssimaan itsekseen. "Ei ole kukaan kuolevainen nostanut minun huntuani", lausuu Nella dramaattisesti madaltaen ääntään ja nauraa ääneen.

Tsehov: "Rakkaus. Novelli" [1894]

"1880-luvun puolivälissä Tsehovin kertomusten sävy alkaa muuttua. Kirjailija vakavoituu. Laaja lukeneisuus ja sammumaton tiedonhalu syvensivät luonnostaan älykkään kirjailijan jo varhain kehittynyttä hengen kypsyyttä ja elämänymmärrystä." (Takakansi)

     *     *     *

Novellin kertoja, nuori mies on rakastunut 19-vuotiaaseen Sashaan.

"Minut on vallannut jokin omituinen, selittämätön tunne." hän selittää itselleen ymmärtämättä, mistä tunteessa, jota rakkaudeksi kutsutaan, oikein on kyse.

Hän kirjoittaa yöllä kirjettä Sashalle, ja vie sen laatikkoon saatuaan kirjeen valmiiksi. Kirjeen laatikkoon pudottaminen tuottaa suurta mielihyvää - samoin kuin se, kun hän seuraavana päivänä saa vastauksen kirjeeseen.

Suhde kehittyy nopeaan tahtiin: tapaaminen salaa puistossa, oleskelu kahden kesken miehen asunnossa - ja harppaus avioliittoon.

Jälkikäteen mies pohtii tapahtunutta, eikä hän ymmärrä mistään yhtään sen enempää jälkikäteen kuin mitä oli ymmärtänyt ennen kuin tapahtumat olivat alkaneet vyöryä eteenpäin.

Mies ihmettelee itseään novellin lopulla

"[Ennen Sashaa] sattui niin, että hylkäsin naisia pelkän sukan likatäplän tai yhden ainoan typerän sanan takia, mutta nyt annan anteeksi kaiken. (..) Aivan kuin Sashan viat olisivat omia vikojani. "

Hän päättelee, että tämä johtuu rakkaudesta, mutta mitkä ovat itse rakkauden vaikuttimet, sitä hän ei osaa sanoa...

Tsehov: "Leikkiäkö vain. Novelli" [1886]

"Tsehovin varhaistuotannon anekdoottimaisissa novelleissa on kaskumaisuuden ohella teräviä, nopeita psykologisia iskuja ja tihentyviä tunnelmia.

Hän luo novelleihinsa erikoislaatuisen tunnelman: kaiho, mielialan muutokset, odottamattomat riitasoinnut ovat sitä arkitodellisuutta, jonka kirjailija tuntee omakseen." (Takakansi)

     *     *     *

"Leikkiäkö vain" [1886] on hieno nuoruuden novelli. Hyvin visuaalinen, sarjakuvamainen. Hauska, mutta myös jotain traagista tässäkin rakkaustarinassa on; ja onko se edes rakkaustarina...

Kertomus on hyvin yksinkertainen, ja se kertoo kahdesta nuoresta, tytöstä ja pojasta. Kaikki tapahtuu yhden talven aikana - ja sitten tulee kevät. Viimeiset kuvat novellin lopussa ovat vuosien päässä, kun Nadenka on jo naimisissa ja kirjan kertoja miettii, miksi hän kelkkamäessä toistuvasti kuiskasi tuuleen sanat "Minä rakastan teitä, Nadenka".

     *     *     *

Kaikki alkaa siitä, kun nuori mies ja Nadenka saapuvat eräänä päivän kelkkamäkeen. Tyttö ei haluaisi, ei uskalla laskea mäkeä, mutta poika saa taivuteltua hänet. Laskettaessa mäkeä Nadenka kuulee kuiskauksen, eikä hän ole varma mistä on kyse. Toinen laskijoista ei mitenkään ilmaise, että hän tietäisi mitään asiasta.

Nadenka oli päättänyt, ettei hän enää ikinä laskisi, mutta hän haluaa selvittää, kuvitteliko hän omiaan - vain kuuliko hän todella mäessä kuiskauksen: "Minä rakastan teitä, Nadenka". Sama tilanne toistuu kolme kertaa, eikä tyttö saa selvyyttä mistä on kyse, kun poika ei ilmaise tunteitaan tai mitään muutakaan.

Lopulta Nadenka päättää laskea mäen yksin, vaikka hän kuollakseen pelkää laskemista. Hän on koko matkan niin peloissaan, ettei pysty keskittymään kuuntelemiseen, joten hän ei tälläkään kertaa saa selville, oliko se tuuli, joka hänelle vain kuiski.

Sitten tuleekin jo kevät - ja he eivät pääse enää mäkeen. Molemmat lähtevät omille teilleen. Nadenkan seisoessa kevättuulessa talonsa verannalla, mies onnistuu vielä kerran salaa kuiskaamaan: "Minä rakastan sinua, Nadenka", mistä jää nuoren naisen lapsuuden merkittävin muisto.

HARJOITUS 21 - Uskottava kirjoittaminen - (Cameron)

Julia Cameronin "Tyhjän paperin nautinto. Tie luovaan kirjoittamiseen" (2004) harjoitukset helpottavat  kirjoittamisen aloittamisessa.

     *     *     *

HARJOITUS - 'Uskottavuus'

"Uskottavuus liittyy läheisesti siihen, miten osaamme arvostaa itseämme. Tämä harjoitus pyrkii vahvistamaan itsetuntoasi. 

Muistele elämääsi ja luettele sata asiaa joista olet ylpeä. Pidä tätä harjoitusta henkilökohtaisena ansioluettelona. "

     *     *     *

Tällaisen listan tekeminen on helppo mutta myös vaikea tehtävä. Kyse on lähinnä siitä mitä - mitä vuosia - haluan painottaa listassa? Viime vuosien aikana en ole ylpeä kovin monesta asiasta, mutta keskityn vain niihin.

Olen ylpeä, että vihdoin pätevöidyin kirjastonhoitajaksi ja sain alan työpaikan.

Olen ylpeä, että sain kunnialla hoidettua mummoni asiat hänen viimeisinä vuosinaan, kuukausinaan, viikkoinaan, päivinään...

Olen ylpeä, että olen tehnyt rohkeita, vaikka typeriäkin, tekoja tärkeinä ja rakkaina pitämieni asioiden ja ihmisten vuoksi viimeisen vuoden aikana.

Olen ylpeä, että lopulta teen sitä, mitä todella haluan tehdä eli työtä kirjojen, kirjoittamisen ja lukemisen parissa - ja kaikki portit ovat auki mihin vain niin pitkään kuin elämää riittää.

Olen ylpeä, että jaksan ajatella positiivisesti, vaikka siihen ei aina ole aihetta ja positiivisuus saattaa olla itsepetosta, mutta en välitä siitä.

Olen ylpeä, että jaksan lukea edes lyhyitä tekstejä päivittäin ja pohtia niitä.

Olen ylpeä myös, että jaksan kirjoittaa lukemastani, ja joskus kirjoittaa jotain omaakin.

Olen ylpeä, että hetkittäisestä voipumuksesta huolimatta jaksan koko ajan tehdä parhaani.

Olen ylpeä, että nousen joka aamu sängystä, kuuntelen radiosta aamun uutiset ja musiikkia, keitän kahvia, puen päälleni - ja ennen muuta juon nautinnolla ensimmäisen kupin kahvia.

torstai 26. tammikuuta 2012

Tsehov: "Rakkaudesta. Novelli" [1898]

"Tsehovin novellit ovat yleensä arkielämän kuvauksia ja liittyvät aiheiltaan porvarien, talonpoikien ja virkamiesten elämään. Tsehov saattaa arvostella niissä voimakkaastikin yhteiskuntaa, sen asenteiden vanhoillisuutta, mutta toisaalta hän on hyvin selvillä vanhan venäläisen elämäntavan viehätyksestä ja on kuvannut sitä voittamattomalla tavalla.

Rakkaus ei hänen ihmistensä kohdalla merkitse muuta kuin tilannetta, joka tulee kohdalle, jättää jälkensä, hiljalleen unohtuvan pettymyksen ja tuskan, ja menee ohi.
" (Takakansi)

     *     *    *

Venäläisen Anto Tsehovin lyhyet kertomukset ovat kuuluisia tiiviydestään. Muutamalla sivulla kerrotaan tarina eikä siihen ole mitään lisättävää, eikä siitä voi mitään enää myöskään poistaa. Tällainen novelli on mm. "Tuntemattoman tarina" - kokoelman novelli 'Rakkaudesta' [1898].

Muutamin harkituin vedoin Tsehov onnistuu nostamaan esiin jotain olennaista nykyajan ihmisten suhteista toisiinsa. Erityisesti novellin loppu on traaginen. Anna Aleksejevna lähtee junalla toiselle puolen Venäjää Krimille ja Pavel Konstantinyts (Alehin) kulkee vielä yhden asemanvälin samaa matkaa Annan kanssa - ja jää sitten pois junasta. Murtuneena hän kävelee takaisin kotiinsa.

Ensimmäisen kerran pari halaa toisiaan lopullisen eron hetkellä asemalaiturilla

"Minä syleilin häntä, hän painoi kasvonsa rintaani vasten ja kyyneleet virtasivat hänen silmistään; (..)
tunsin rakastavani häntä ja polttava kipu sydämessäni ymmärsin, miten tarpeetonta, mitätöntä ja miten pettävää oli kaikki se, mikä oli estänyt meitä rakastamasta."

Silti Alehin ei tee, ole tehnyt, mitään lähteäkseen lopullisesti Annan mukaan, mikä tässä tilanteessa olisi ollut mahdollista. - Aivan lopussa Alehinin ystävät keskustelevat keskenään ja ihmettelevät miestä. Miksi hän juoksee oravanpyörässä, vaikka hänellä varakkaana ja yliopistokoulutettuna miehenä olisi muitakin vaihtoehtoja elämässään.

Tilannetta mutkisti se, että Anna oli naimisissa tuomari Vladimir Lukanovitsin kanssa, mutta vuosien vieriessä Anna vietti yhä enemmän aikaansa Alehinin kanssa. Lopulta hän alkoi matkustella, oli äitinsä luona - ja hyvin onneton. Kukaan ei tehnyt kuitenkaan mitään elämän muuttamiseksi kaikkien kannalta paremmaksi.

Lukija mielessään näkee kaksi yksinäistä ihmistä: Annan riutuvan hermosairaalassa Krimillä ja Alehinin tappavan itsensä työllään kotitilallaan Sofjinossa.

Paasio: "Pilvihin on piian nännit. Suomen kansan seksiperinnettä" (2004)

"Mistä tietää, että tyttö on koskematon? Kuinka tehdään poikia ja miten kohotetaan mieskuntoa? Entä miten hillitään liiallista naimahalua? Millaisia ehkäisykeinoja käytettiin 100 vuotta sitten, ja kuinka hoidettiin sukupuolitauteja?

Elävimmät ja koreilemattomimmat sanonnat syntyvät kansan suussa, sen todistaa tämä häpeilemätön valikoima lemmentaikoja ja -uskomuksia. Aineisto koostuu SKS:n kansanrunousarkistosta ja Suomen murteiden sanakirjan arkistosta."
(Takakansi)

     *     *     *

Sisällys:

- Lemmennosto ja -sorto - Yöjalassa - Neitsyys - Vittu - Kuukautiset - Naisen hedelmällisyys - Kyrpä - Potenssi - Sukupuolitaudit - Kiima - Parittelu - Hääyö - Ehkäisy - Raskaaksi saattaminen - Lapsenteko - Raskaus - Keskenmeno -  Abortti - Synnytys -

     *     *     *

LEMMENNOSTO.

"Tytöt saa helposti pysyvästi kiintymään itseensä, jos antaa niiden jollain tavoin haistella kainalokuoppiensa hikeä.
" (Viljakkala 1934)
Suomalaiset ovat tunteneet miehen tuoksun tehon ennen tutkimusta. Mitä tämän jälkeen voikaan sanoa deodoranteista?

"Jos mies ei saa mieleistään naista muuten rakastumaan itseensä, niin kyllä alkaa nainen tykkäämään, kun räpyttää silmiään niin likellä naisen silmiä, että silmänripset sattuvat yhteen.
" (Ähtäri 1936)
Ei varmasti huono keino, kunhan on ensin päässyt niin lähellä, että räpsyttely on mahdollista. Viisaus ei kerro kuitenkaan, miten ensimmäinen askel tähän suuntaan otetaan.

"Tytön saa siten rakastumaan itseensä, että lyö häntä sauvalla, jolla on käärme tapettu ennen käen kukkumista." (Noormarkku 1889)
Tämä herättää kysymyksen, onko tytön tiedettävä ja saako hän tietää, millaisesta kepistä on kyse? Entä mihin kohtaan ja kuinka kovaa tyttöä on lyötävä? Jos tyttöä lyö kuin käärmettä, lopputulos ei kenties ole toivottova.

PARITTELU.

Monet viisaudet rakastelun suhteen ovat tätä tasoa
"Aatteloo mitä aatteloo, ajatukset mennööt aina naimisee."
(Koivisto 1935)
Noh, niinhän sitä edelleenkin väitetään, oliko se nyt niin että joka kuudes minuuttia miehet ja ilmeisesti myös naiset ajattelevat seksiä. Asiaa voi tietysti epäillä... 

"Kuka on opettanut sorsanpojan uimaan ja ihmisen lapsen naimaan?" (Sortavala 1936)
Kysymys on varmasti hyvä. Mihinkä sitä ihminen seksuaalivalistusta tms. tarvitsee. Ei muuta kuin hommiin heti, kun siltä tuntuu.

"Ei poika pa, kun ei plikka anna, eikä plikka anna, jos ei poika pyydä." (Viljakkala 1936)
Kuulostaa syvälliseltä. Pitää pyytää kauniisti, kai. "Anna ny", tai jotain vastaavaa. Tai sitten kokeilla jotain muuta keinoa.

     *     *     *

Marja Paasion "Pilvihin on piian nännit" (1985) kirjaan on koottu reilut 250 sivua Suomen kansan seksiperinnettä viime vuosisadan lopulta 1980-luvun alkuun.

HARJOITUS 20 - Eheyttäminen - (Cameron)

Julia Cameronin "Tyhjän paperin nautinto. Tie luovaan kirjoittamiseen" (2004) harjoitukset helpottavat  kirjoittamisen aloittamisessa.

     *     *     *

HARJOITUS - 'Eheyttäminen'

"Usein eksymme suunnasta, ajaudumme sivuun huomaamattamme. Silloin tarvitsemme eheyttämistä.

Kirjoita 25 'Kunpa' - lausetta
hyvin nopeasti. Toiveesi voivat ulottua pienistä suuriin asioihin. Toivelistat ovat tehokkaampia kuin miltä näyttävät. Kun kirjoitamme säännöllisesti listoja, toimimme alitajuisesti unelmiemme puolesta ja pidämme niitä yllä."

     *     *     *

Kunpa ymmärtäisin ... häntä ja hänen motiivejaan vähän paremmin.

Kunpa pääsisin hitaasti kiiruhtamalla hieman nopeammin vauhtiin - ja saisin kirjoitettua edes yhden, pari kohtausta "Mrs Dalloway'hin".

Kunpa en huolehtisi turhista.

Kunpa elämä ei olisi ihan näin lyhyt kuin ihmisen elämä on.

Kunpa keksisin paljon lisää kohtia tähän listaan. (En ole loppujen lopuksi kovin tyytymätön muuta kuin muutamaan asiaan.)

Kunpa osaisin kirjoittaa mitä haluan.

Kunpa osaisin enemmän kädentaitoja. (Ruokaa olisi mukava tehdä itse paljon enemmän, eikä remontointi- ja autonhuoltotaidoistakaan olisi haittaa.)

Kunpa joku selvittäisi, kuka on sabotoinut verkkopalveluitani ja -konettani. (Tai ei sillä ole oikeastaan väliä. Tiedän vastauksen muutenkin.)

Kunpa en näkisi liian selvästi joitain asioita. (Muissa ja itsessäni.)

Kunpa osaisin olla ajattelematta silloin, kun haluan olla ajattelematta.

Kunpa liikkuisin enemmän ja söisin terveellisemmin.

Kunpa kevät tulisi tänäkin vuonna.

Kunpa parvekkeella saisi ruokkia lintuja.

Kunpa saisin tänä iltana laitettua öljylyhdyn parvekkeelle majakaksi itselleni, ainakin itselleni.

Kunpa kohta pääsisin hiihtämään jäälle, ehkä pilkillekin.

Kunpa keksisin lisää kirjoitettavaa tähän listaan....

keskiviikko 25. tammikuuta 2012

Castillion: "Pieni sydän jaksaa rakastaa" (2008)

"Claire Castillon iski suomalaisten tajuntaan viime keväänä äitien ja tyttärien suhteista kertovalla novellikokoelmallaan "Äidin pikku pyöveli". Castillon antaa jälleen armottoman kynänsä viuhua.

Tällä kertaa hän riisuu naamiot uraputkessa sokeutuneilta aviopuolisoilta, marttyyrin kaapuun pukeutuneilta pikkuvaimoilta ja isiään himoitsevilta tyttäriltä. Parisuhteiden suljetuissa huoneissa näytellään kohtauksia, joille suurinkin draama jää toiseksi.
" (Takakansi)

     *      *     *

Claire Castillionin "Pieni sydän rakastaa" (2008) novellit ovat hauskoja, vaikka välillä tuntuu, että hän liioittelee liikaa ja sen kautta toistaa itseään. Joka tapauksessa hän on teräväkatseinen uraohjusten havainnoitsija ja irvailija. Absurdiudessaan hän voittaa jopa Samuel Beckettin.

Ensimmäinen niminovelli ei ole pahimmasta päästä, mutta se on suuntaa-antava ydinperhemallin kritiikki, mikä panee miettimään, miksi ihmiset menevät yhteen, jos heidän ei ole edes tarkoitus olla yhdessä.

Hedelmätön suhde johtaa siihen, että naisen mieli ei kestä jatkuvaa odottelua ja erossa oloa.

"Hän on odottanut miestä laiturilla muutaman vuoden. Hänen kätensä roikkuu, ei kannattele enää mitään. (..) Rautatieasemalla naista kutsutaan Löytötavaraksi."

     *      *      *

'Vintissä virtaa' on toinen tarinoista, jotka käsittelevät insestiä. Tosin asiaa käsitellään luonnollisena tapahtumana. Tässä novellissa on suhde isän ja tyttären välillä. Lukijalle vasta viimeisissä lauseissa paljastuu karu totuus.

Tytär, joka on novellin kertoja, kuvaa alkupuolella heidän suhdetaan esimerkiksi tällä tavoin

"Hänen vaimonsa hymyili meille. Miten hehkeitä he ovatkaan! Niin sanotaan usein rakastavaisista. (..) Kun rakastelin hänen kanssaan, hän piti silmänsä kiinni. Viereisestä huoneesta kantautui lasten kiljuntaa. Ja hänen vaimonsa huhuileva ääni. Missä ne kaksi ovat? Syömään!."

Tyttö on rakastunut isäänsä ja hyväksynyt, että hän on tämän rakastajatar. Hän kutsuu isäänsä jopa sulhasekseen.

     *     *     *

Suorin hyökkäys ydinperhettä vastaan on novelli 'Ydinperhe.Tarinassa parodioidaan nais(t)en tapaa korostaa sitä, miten keskustelemalla asiat selviävät. Alun kuvailun jälkeen paljastuu, ettei perheen miehellä ole vaimonsa ja lastensa jyrän alla mitään mahdollisuuksia puolustautua mitä järjettömimpiä syytöksiä vastaan.

Mies oli firman juhlissa jostain syystä ohimennen maininnut, että jonkun tytön iho oli pehmeä, mistä alkaa uskomaton ryöpytys heidän päästyään kotiin. Ilmaisu tarkoitti vähintäinkin sitä, että miehellä ja tytöllä täytyi olla seksisuhde keskenään.

"- Rakastatko häntä? Aiotko jättää äidin? huutaa kuopus ja uhkaa isäänsä mukin sisällöllä.
- En tietenkään!
- Muistat kai sentään, että puhuit hänen ihostaan? Ettei tämä ole minun keksintöäni, eihän kulta?
- Ehkei.
"

Beckett: "Ensi rakkaus" (1971)

"Ensi rakkaus on tajunnanvirtamonologi, jonka beckettmäisen groteski, pessimisminkin taakseen jättänyt, epätoivosta nauttiva minä vastahakoisesti tunnistaa itsessään häiriön, jota hänen täytyy nimittää rakkaudeksi." (Takakansi)

     *     *    *

"Ensi rakkaus" (1971) on n 40-sivuinen novelli miehestä ja Lulusta, jotka tapaavat toisensa puistonpenkillä. Novellista, sen minä-hahmosta, esineistä ja kaupunkikuvauksesta tulevat erehdyttävästi mieleen "Piiritetyn huoneen novelleja" (suom. 2000) kokoelman novellit.

     *     *     *

Anonyymin, 25-vuotiaan päähenkilön isä kuolee ja hän joutuu kadulle kodistaan. Puistonpenkillä, kanavan rannalla, hän kohtaa nuoren naisen Lulun, johon rakastuu. He käyvät päivittäin istumassa samalla penkillä.

Miestä aluksi harmittaa se, että nainen istuu jatkuvasti samalla penkillä. Nainen kysyykin, häiritseekö hän miestä. Mies vastaa että häiritsee. Hän kun haluaa ojentautua pitkäkseen penkille. - Täytyykö teidän välttämättä ojentautua pitkäksenne? kysyy Lulu. Hän kehottaa miestä menemään pitkäkseen, ja jostamaan jalat hänen syliinsä. Mies tekee niin.

"Tunsin sääripoloisteni alla hänet pyöreät reitensä. Hän rupesi hyväilemään nilkkojani. - Mitäs jos tönäisen häntä kantapäällä pilluun, tuumin itsekseni."

Lopulta Lulu pyytää asunnotonta miestä luokseen, missä hän asuukin aina siihen asti, kun lapsi syntyy. Mies kauhistuu naisen huutoa synnytyksen yhteydessä, ja lähtee pakoon, eikä palaa enää takaisin.

HARJOITUS 19 - Kanavoiminen - kysy itseltäsi ja kuuntele vastausta! (Cameron)

Julia Cameronin "Tyhjän paperin nautinto. Tie luovaan kirjoittamiseen" (2004) harjoitukset helpottavat  kirjoittamisen aloittamisessa.

     *     *     *

HARJOITUS - 'Kanavoiminen'

"Tämä on eräs suosikkejani, kirjoitusapuväline, jota voisi kutsua ohjatuksi kirjoittamiseksi tai jopa kanavoiduksi kirjoittamiseksi.

Harjoituksen niksi on sama kuin lasten leikeissä. Kun leikit, olet astumassa johonkin toiseen todellisuuteen, todennäköisesti juuri niin tapahtuu.

Kirjoita, kysy asiasta, josta tarvitset neuvoa. Mistä tahansa. Seuraavaksi kuuntele neuvo ja kirjoita muistiin, mitä kuulet. Älä hämmästy, jos saamasi ohjaus tuntuu itsepäiseltä ja käytännölliseltä. Esimerkiksi: K: Rakastaako eräs ihminen minua? V: Kysymys on siitä rakastatko itse itseäsi. Jne."


     *     *     *

Hmm... On tietysti, onko oikea sana, vaarallista, esittää kysymyksiä omassakaan blogissa, mutta miksikä ei. Ei minulla ole mitään salattavaa.

Niin, on helppo kysyä esimerkiksi "rakastaako joku tietty henkilö minua" tai jotain muuta, mutta vielä helpompaa on kysyä asiaa henkilöltä itseltään. Tietysti sillä edellytyksellä, että tämä suostuu vastaamaan, eikä ala pilailla asian kanssa niin kuin kävi "Decameronen" mestari Albertolle.

... kysymys on hyvä. Mikä tahansa kysymys on hyvä. Hyvä kysymys. Vanha viisaus on, että kysymys pitää jo, ainakin osittain, sisällään vastauksen. Kysymys tarjoilee vastaukseksi "kyllän" ja "ein". Niin kuin kliseisessä, ikonisessa kuvassa, suomalaisesta maalaisidyllistä. Nuori tyttö päivänkakkara käsissään irrottaa yksitellen kukan terälehtiä. "Rakastaa, ei rakasta, rakastaa..." Jos vastaus ei miellytä, voi valita toisen kukan, kolmannen...

Elämässä kaikki vivahteetkin ovat mahdollisia, myös "kyllä" ja "ei". Jotain ominaisuutta ihmisessä voi rakastaa ja jotain toista taas ei. Samaan aikaan voi vihata ja rakastaa. Elämä on hankalaa ja mutkikasta, siksi on ehkä parempi olla kyselemättä mitään.

Boccaccio: "Decamerone" [1470]

"Mustan surman raivotessa Italiassa pakenee 7 nuorta ja kaunista naista ja 3 hilpeää mutta hyväkäytöksistä nuorta herraa ruton saastuttamasta Firenzestä läheisille Fiesolen kukkuloille. He viettävät aikaansa heleän luonnon keskellä kertomalla toisilleen tarinoita, kukin tarinan joka päivä 10 päivän ajan.

Ja millaisia tarinoita! Boccaccio itse sanoo: 'Näissä kertomuksissa saamme tutustua moniin sekä hauskoihin että vakaviin lemmenseikkailuihin ja muihin niin uudempina kuin vanhoinakin aikoina sattuneisiin tapahtumiin.' Tekijä on turhan vaatimaton. Hän ei puhu mitää kertomusten ilkikurista, riehakkuudesta, syvällisyydestä, verhottomasta aisti-ilosta
." (Takakansi)

     *     *     *

Ensimmäisen päivän Dioneon neljäs kertomus on munkista, joka tapaa luostarinsa lähistöllä nuoren, kauniin tytön, jonka vie kammioonsa. Munkki jää kiinni tekosestaan, mutta kuinka sitten kävikään... Munkki onnistuu juonimaan niin, että apotti joutuu hänkin lihan himon valtaan, ja pelehtii tytön kanssa. Kun nuoresta munkista ja apotista tulevat rikoskumppanit, apotti joutuu antamaan munkille anteeksi tämän teon.

"Sitten he toimittivat tytön salavihkaa pois luostarista, mutta on hyvin luultavaa, että he myöhemmin usein hakivat hänet sinne takaisin" päättyy kertomus.

     *     *     *

Seuraava kertomus nivoutuu edelliseen. Dioneon kertoessa naiset olivat vaivaantuneita, mutta seuraavan kertomuksen kertookin sitten nuori nainen, Fiammetta. Hän kertoo Ranskan kuningas Filipin hullusta intohimosta markiisi Monferratin kauniiseen vaimoon.

Kun aviomies on lähtenyt ristiretkelle, kuningas viivyttää omaa lähtöään päästäkseen tapaamaan tämän vaimon, joka ei kuulu hoviin ja jota hän ei ole aiemmin tavannut. Kuninkaan on tarkoitus vietellä kaunis nainen, missä hän ei kuitenkaan onnistu. Naisen onnistuu vaivihkaisesti osoittaa, että kuninkaan on turha odottaa mitään ja tämä lähteekin hieman häpeissään pois.

     *     *     *

Päivän viimeisen kertomuksen kertoo Elisa, ja hän kertoo naisesta, joka yrittää nolata häneen rakastuneen miehen. Mies on 70-vuotias lääkäri, mestari Alberto, joka rakastuu nuoreen, kauniiseen leskeen Malgherida de Chisolieriin.

"Nainen miellytti häntä suuresti, ja hänen sydämensä syttyi niin nuorekkaaseen hehkuun, ettei hän saanut nukutuksi öitään, ellei ollut päivisin nähnyt kaunottaren suloja ja siroja kasvoja."

Nainen ystävineen päätti pilailla miehen kustannukselle, ja kutsui miehen vierailulle. Ystävät kyselivät, miten ihmeessä hän on voinut rakastua Malgheridaan. Alberton vastaus oli yksinkertaisesti, että hän oli sen arvoinen. Hän rakastui siinä missä nuoret miehetkin. Sitten hän esitti vertauksen, jonka kautta hän hämmensi kuulustelijoita ja osoitti heidän ylimielisyytensä.

Tilanne päättyi kuitenkin vain siihen, että mies poistui paikalta. Luultavasti kuitenkiin kiusoittelu jäi siihen.

tiistai 24. tammikuuta 2012

HARJOITUS 18 - Yhteyden saaminen - 25-vuotiaaseen minään (Cameron)

Julia Cameronin "Tyhjän paperin nautinto. Tie luovaan kirjoittamiseen" (2004) harjoitukset helpottavat  kirjoittamisen aloittamisessa.

     *     *     *

HARJOITUS - 'Yhteyden saaminen'

"Tällä kertaa otat yhteyden nuorempaan minääsi, hahmoon jota voisi ehkä pitää nuorena sielunasi. Annat tälle hahmolle tilaisuuden puhua suoraan henkilökohtaisen kirjeen kautta.

Laskeudu luovuuden lähteelle ja anna nuoren minäsi kertoa toiveistaan ja ajatuksistaan, huolistaan ja haaveistaan. Älä sensuroi mitään mitä sisäisellä nuorellasi on kerrottavanaan."


      *     *     *

Asko, 25, ei oikeastaan ole enää nuori vaan vanha mies, ainakin mieleltään. Sisäinen maailma jossa hän tästä eteenpäin elää on saanut muotonsa, joka sekin on hajonnut pirstaleiksi. Jäljellä ei ole enää kuin satunnaisten sirpaleiden keräily ja yhdistely Eri Keeperillä toisiinsa. Hän ei näe mieltä paljon missään, eikä hän näe, että hänellä on tilaa maailmassa, jossa hän elää. Hän on syntynyt väärään aikaan, väärään paikkaan - ja liekö muita paikkoja onkaan.

Vähäisen toivonkipinän paremmasta tuhosi ehkä sinänsä pieni teko, mikä siinä tilanteessa oli suuri. Edellisenä kesä Asko oli ollut kesätöissä Politiikan tutkimuksen laitoksella, joka oli uskomaton farssi. Hän sai joka tapauksessa valmiiksi ensimmäisen 100-sivuisen julkaisun, joka oli tarkoitus julkaista laitoksen Työraporttina tms. Raportti kuitenkin mystisesti hävisi, ainoa kappale, sen jälkeen, kun hän oli luovuttanut sen professorilleen.

Karva oli katkaissut kamelin selän, eikä eläin noussut enää Saharan sannasta. Tapahtuma ei ollut sattuma, ja se enteili, että tulevaisuutta tutkijana tällä laitoksella ei tulisi olemaan niin kuin ei ollutkaan. Eikä syy ollut pelkästään muissa. Askon mieli ei vain kestänyt takaiskua. Tosin samanlaiset tapahtumat toistuivat vielä seuraavana talvena niin uskomattomalta kuin se kuulostaakin.

Tämän jälkeen ei voinut kuin luovuttaa vuosikausiksi, ja sitten eräänä päivänä vuosien päästä palata hakemaan tutkintotodistus kuuden viikon rästisuoritusten uurastuksen jälkeen. Välissä monta vuotta satunnaisia töitä toimittajana pienissä lehdissä, projektitöitä kirjastoissa - ja työttömänä olemista ym.

Jälkikäteen ajateltuna polveileva uraton ura oli onnistunut valinta, mitä Asko ei koskaan valinnut vaan se oli jonkinlainen epämääräinen kohtalo. Kaikenlaista tuli tehtyä ja opittua mikä muuten olisi varmasti jäänyt väliin. - Kenties tällainen elämä sopii henkilölle, joka aikoo kirjailijaksi ja ehkä minusta viimeisinä vuosikymmeninä tässä tomumajassani tulee kummajainen, joka epätoivoisesti hakkaa sormenpäät punaisina tietokoneen näppäimiä. Asialla ei kuitenkaan ole mitään merkitystä kenenkään kannalta. Mutta jotainhan sitä ihmisen on tehtävä... Olen lisäksi utelias tietämään esimerkiksi millainen luomani Viivi-hahmo todella on ja mitä saan siitä irti. Todennäköisesti - kun eletään 10-20 vuotta eteenpäin - Viivistä tulee skitsofreenikko, ja hän todella muuttuu samanlaiseksi prinsenssaksi kuin oli Kellokosken prinsessa.

Beckett: "Piiritetyn huoneen novelleja" (2000)

"Nobel-palkittu Samuel Beckett (1906-1989) kirjoitti nämä novellit toisen maailmansodan päätyttyä v. 1946. Teokseen sisältyy suomentajan esittely Becketistä ja hänen tuotannostaan.

"... ajattelin tarinaa, jonka olin ollut vähällä kertoa, tarinaa, joka olisi kuvannut elämääni, siis sitä ettei ole voimia jatkaa eikä uskallusta lopettaa.
" (LIKE:n sivusto)

     *     *     *

Reijo Virtanen on Kiiltomato.net - sivustossa otsikoinut kirjaesittelynsä "Beckettin antinovellit - näppärää kokeilua", mikä kertoo paljon näistä novelleista. Samuel Beckettin "Piiritetyn huoneen novellit" eivät ole mitään tavallisia tekstiä tavallisista keskiluokkaisista ihmisistä.

Kokoelma koostuu kolmesta novellista - tai niin kuin Virtanen luonnehtii antinovellista - 'Karkotettu', 'Rauhoittava lääke' ja 'Loppu'.

Virtasen mukaan "on ilmeistä, että novellin laji on lähtökohta, josta tekstien kerronta tahallisen täsmällisesti pakenee poispäin rikkoen kaikkia 40-luvulla tunnettuja novellin piirteitä".

     *     *     *

Ensimmäisen novellin lopussa novellin kertoja, asunnoton, työtön, luultavasti keski-ikäinen mies, jonka elämässä ei ole mitään kertomisen arvoista (tai sitten kaikki on kertomisen arvoista...) toteaa

"En tiedä, miksi kerroin tämän tarinan. Yhtä hyvin olisin voinut kertoa jonkun muun. Ehkäpä teen sen toisen kerran." (s. 39)

Tähän lauseeseen kiteytyy koko kirjoittamisen dilemma. Miksi ja mistä kirjoittaa - ja ennen muuta keistä?

     *     *     *

Kaikki kolme novellia ovat samankaltaisia, absurdeja tarinoita, jotka herättävät kysymyksen, onko elämä aina elämisen arvoista. Tietyllä tavalla ne antavat vastauksenkin tai ehdottavat vastausta. Ehkä. Ehkä on niin, ehkä ei. Mutta missä raja kulkee? Milloin elämä ei ole enää elämisen arvoista? Ja ennen muuta: miksi kaikille ihmisille edes länsimaissa ei taata elämisen edellytyksiä?

Tarinat esittävät myös, miten vaikeaa ellei jopa mahdoton on määrittää mitä elämä edes on. Mistä tiedämme, olemmeko hengissä, järjissämme ja miten se eroaa kuolemasta? Jos meistä tuntuu, että olemme elävältä kuolleita, haudattuja kellariin, olemmeko silloin eläviä? Jos kukaan ei näe, eikä kuule meitä, olemmeko silloin olemassa?

     *     *     *

Toinen tarina 'Rauhoittava lääke' alkaa näin

"En enää tiedä, milloin kuolin. Minusta on aina tuntunut että kuolin vanhana, noin yhdeksankymmentä vuotta vanhana, ja millaista vuotta, ja että ruumiini todisti sen, päästä jalkoihin." (s. 43)

Kuvauksen voi ottaa kirjaimellisesti. Niin on jos siltä tuntuu. Mutta kuollut herää eloon? Mikä herättää hänet eloon? Hän alkaa kertoa tarinaa, tarinaa itsestään itselleen.

Tarinassa ei tapahdu oikeastaan mitään niin kuin ei ilmeisesti miehen elämässäkään. Hän kulkee paikasta toiseen ja tulee satamaan

"Oli jo yö, tai melkein, saatoin nähdä valojen huuhtovan vedenpintaa. Näin myös somat majakat sataman suulla, niitä oli lisää kauempana, ne välkyttelivät valojaan rannikolta, saarilta, niemenkärjistä. Mutta kun en vieläkään nähnyt merkkiä tai edes liikahdusta, valmistauduin lähtemään." (s. 52)

Mies lähtee satamasta, kun ei näe mitään syytä jäädä sinne. Hän kulkee ympäri kaupunkia ja kohtaa ihmisiä, joista kertoo lyhyesti. Hän sanoo seuraavansa Otavaa, ne ovat hänen johtotähtiään yöllä. Sitten tulee pilvistä, ja tarina päättyy. (Mies jatkaa matkaansa jonnekin... Kuolee taas.)

     *     *     *

Kolmas tarina on 'Loppu'. Lopussa mies ottaa veneestä tapin ja hukkuu. Hän on ehkä edellisten tarinoiden mies. Ehkä joku muu. Luultavasti sama mies. Hänkin vaeltaa ympäriinsä, ympäri kaupunkia. Kerjää ruokaa ja majapaikkaa itselleen. Joskus joku antaa jotain.

Edellisen tarina otsikkona oli 'Rauhoittava lääke'. Jostain syystä lääke unohtui tästä tarinasta, ja viimeisen tarinan mies löytää lääkepullon taskustaan, mutta ei tee sillä mitään. Viimeiset päivänsä mies asuu jossain venevajassa veneessä.  Mies on tyytyväinen olotilaansa

"Minulla meni hyvin, kyllä vaan, loistavasti, enkä paljonkaan pelännyt sitä että alkaisi mennä huonommin." (s. 115)

Miehet viimeiset hetket ennen hukkumista tapahtuvat veneessä

"Rannat etääntyivät. (..) Valot himmenivät. (..) Näin majakat, niitä oli neljä, majakkalaiva mukaanlukien. (..) Otin rauhoittavan lääkkeeni." (s. 119)

Vapa & Peltoniemi: "Kehon kuuntelun opas" (2011)

"Kehon kuuntelu on tuttua taiteissa ja urheilussa. Nyt se saa paikkansa myös arkielämässä terveyden lähteenä.

Kehon kuuntelun opas on tiivis johdatus kehon kuuntelun oppimiseen ja ymmärtämiseen. Opas antaa lukijalleen valmiuksia kehontuntemuksensa kehittämiseen ja oman spontaanin kehonsa löytämiseen. Opas sisältää myös kehon kuuntelun harjoituksia ja käytännön ohjeita. Sukella sisimpääsi! " (Takakansi)

      *     *     *

Sisällys

- Mitä kehon kuuntelu on - Miten kehoa kuunnellaan - Mihin kehon kuuntelu perustuu - Miten kehoa tulkitaan - Kehon kuuntelu liikunnassa ja urheilussa - Avain läsnäoloon -

     *     *     *

Yhä nuoremmat ihmiset kuolevat esimerkiksi stressin ja uupumuksen aiheuttamiin sairauksiin ankarien työ- ja opiskelupaineiden alla. Heidän kohdallaan on ilmeistä, etteivät he ole ajoissa osanneet pysähtyä kuuntelemaan itseään ja kehosta lähteviä signaaleja.

Marko Vapan ja Päivi Peltoniemen "Kehon kuuntelun opas" (2011) kertoo, millä tavoin kehon oireisiin voi puuttua ennen kuin on liian myöhäistä, ennen kuin on pakko akuutin ongelman esimerkiksi sydämen pysähdyksen takia pysähtyä.

Kirjoittajat korostavat ihmisen sisäisten aistien mm. liike- ja asentoaistin merkitystä. Toisin kohdin oppaassa tosin painotetaan myös muita aisteja eli ylipäätään ihmisen on syytä olla tietoisempi siitä, mitä tietoa hänen aistiensa kautta välittyy hänestä itsestään.

Kenties tässä yhteydessä voisi puhua myös oman kehon aistimisesta, mutta Vapa ja Peltoniemi kategorisesti erottavat kehon kuuntelemisen ja aistimisen toisistaan. Sen kummemmin he eivät asiaa perustele. Erottelu ei tunnu täysin toimivalta ratkaisulta. Kuunteleminenhan on kuitenkin vain metafora sen tiedon käsittelystä, jota ihminen saa eri tavoin itsestään.

     *     *     *

Oppaassa erotetaan 1) rentoutusharjoitukset, 2) mielikuvaharjoitukset ja 3) kehon kuuntelu toisistaan. Kehon kuuntelu kirjoittajien mukaan liittyy sisäiseen kohteeseen, oman kehon tilaan tässä ja nyt. He esittävät tässä yhteydessä esimerkin millä tavoin kehoa voi kuunnella.

Ihmisen tulee suunnata huomio kehon kohtaan, jota hän haluaa kuunnella. Sitten hänen tulee tarkastella tähän kohtaan liittyviä tuntemuksia tai kipuja, minkä jälkeen hänen tulee vapauttaa (?) tunnistettu kipukohta tms. Ainakin maallikon on vaikea nähdä, mikä ero on lihaksen rentouttamisen, siihen liittyvän mielikuvaharjoittelun ja kuuntelemisen välillä.

Kun Vapa ja Peltoniemi lisäävät vielä, että "harjoituksen vaikutuksena on yleensä mielen rauhoittuminen ja kehon rentoutuminen", asetelma tuntuu vähintäinkin epäselvältä. Keskeistä on kuitenkin oppia tavalla tai toisella aistimaan kehoaan, ja sen tilaa. Olenko minä nyt liian väsynyt esimerkiksi ajamaan autolla tai onko riskinä, että uuvun suuren työmäärän alla lähiviikkoina? Jos ja kun näihin kysymyksiin pystyy vastaamaan, kehon kuuntelu on tarpeen kutsuttiin sitä sitten millä nimellä tahansa tai käytettiin kuuntelussa sitten millaisia menetelmiä tahansa.

maanantai 23. tammikuuta 2012

Ihanus (toim.): "Koskettavat tarinat. Johdantoa kirjallisuusterapiaan" (2002)

"Kirjallisuusterapiassa työskennellään kielen ja mielikuvien äärellä. Avoimuus sanoille toteutuu koskettavissa tarinoissa, joiden avulla itse ja toiset, elämän tapahtumat ja ihmisten väliset mahdollisuudet tulevat vuoropuheluun.

Kirjoittajat kertovat kirjallisuusterapian käytöstä eri ikäryhmissä sekä selvittävät alan nykyisiä suuntauksia ja menetelmiä.
" (Takakansi)

     *     *     *

Sisällys
* Lasten ja nuorten kirjallisuusterapiasta * Kokemuksia nuorten kirjallisuusterapiasta * Kokemuksia elämänkaarikirjoituksesta *  Ikääntyneiden elämänkertamuistelemisesta * Kirjallisuusterapia Gestalt-terapian ja NLP:n näkökulmasta * Poeettinen kieli ja runoterapia * Ryhmätyöskentely * Päiväkirjamenetelmä * Unet *

     *     *    *

Katri Pietiläisen 'Päiväkirjamenetelmä' esittelee eri tapoja hyödyntää päiväkirjaa terapiassa. Lisäksi hän käsittelee asioita, joita päiväkirjassa on mahdollista nostaa esiin. Periaatteessa mistä tahansa voi kirjoittaa, mikä auttaa ymmärtämään itseään ja reaktioitaan.

Yhtenä osa-alueena ovat oman kehon toiminta ja aistit, joilla eri tavoin havainnoimme itseämme ja ympäristöämme, mihin liittyy myös aistillisuus ja seksuaalisuus.

Eroottiset novellit, joita on tässä blogissa käsitelty, ovat tietysti ajateltavissa terapian näkökulmasta. Ne ovat kirjoittajilleen mahdollisesti jonkinlaista terapiaa ainakin siinä määrin kuin he prosessoivat tekstien kautta omia kokemuksiaan. - Esimerkiksi edellisessä blogikirjoituksessa mainitun "Kaupungin kauneimman tytön" (1981) esikuvana on varmasti ollut joku Charles Bukowskin tuntema nuori nainen, joka on jäänyt vaivaamaan hänen mieltään. Novelli on lyhyydestään huolimatta kiinnostanut myös elokuvantekijöitä, sillä Marco Ferreri ohjasi vuonna 1981 samannimisen elokuvan.

Voidaan myös ajatella, että nuorten kirjallisuusterapiassa on mahdollista käyttää vaikkapa tätä novellia hyväksi, sillä se herättää paljon kysymyksiä, joista tärkeimpänä ovat, miksi tyttö viilteli itseään ja miksi hän päätyi lopulta tappamaan itsensä.

     *     *     *

Heli Mertanen korostaa 'Poeettinen kieli ja runoterapia' - artikkelissa myös ruumiillis-aistillisten kokemusten merkitystä. "Ihminen elää omaa maailmassaoloaan aistimuksellisesti jo sikiöaikana", aloittaa Mertanen.

Kokemuksiin liittyvät läheisesti tunnelmat ja tuntemukset, jotka nousevat ihmisen sisältä, ruumiista ja aistimuksista. Niitä voi verrata unien näkemiseen tai vaikkapa runon lukemiseen ja kirjoittamiseen. 

Runoja - esimerkiksi Tommy Tabermannin runoja - lukemalla ja keskustelemalla esimerkiksi ryhmässä on siten mahdollista saada yhteys omiin tuntemuksiinsa ja kehoonsa. 

Bukowski: "Kaupungin kaunein tyttö" (1989)

"Kuolemattomia, mielipuolisia kertomuksia amerikkalaisen kirjallisuuden armoitetun juoppolallin kynästä!" (Takakansi)

     *     *     *

Sisällys

- Kaupungin kaunein tyttö - Kid Stardust pihvillä - Elämää teksasilaisessa huoratalossa - 15 senttiä - Panokone - Sisumankeli - 3 naista - 3 kanaa -

     *     *     *

Charles Bukowskin "Kaupungin kaunein tyttö ja muita kertomuksia" (1989) on taitavasti rakennettu novellikokoelma, jossa kuvataan sellaisten ihmisten elämään, joista kukaan keski- tai työväenluokkainen ihminen ei ole oikeastaan yhtään kiinnostunut. He ovat kiinnostavia sen kautta, että he työllistävät poliiseja, sosiaali- työviranomaisia, ravitsemusliikkeitä, lääkäreitä ym. Itse he ovat enemmän tai vähemmän työttömiä tai syrjäytettyjä.

'Kaupungin kaunein tyttökin' on pienipalkkainen tarjoilija, joka hankkii lisätuloja myymällä itseään, minkä hän tekee auliisti. Naiminen ei ole hänelle, Cassille mikään moraalinen kysymys.Kaikki hänen elämässään ei ole kuitenkaan kohdallaan - ja lopuksi Cass tekee itsemurhan 20-vuotiaana.

Novellin kertoja seurustelee Cassin kanssa puoli vuotta, häipyy sitten ja palaa takaisin. Heidän kohtaamisensa Bukowski kuvaa tällä tavoin:

"Pistin kädet hänen vyötärölleen ja suutelin häntä.
- Pidätsä mua nättinä, hän kysyi.
- Tottakai, mutta on siinä jotain muutakin, jotain enemmän kuin ulkonäkö...
- Ihmiset aina syyttää että mä oon nätti.Pidätsä sä mua todella nättinä?
- Nätti ei ole oikea sana, se ei tee oikein oikeutta."
(s. 7)

Cass testaa vierasta miestä yllättävällä esityksellä. Hän ottaa käsilaukustaan hattuneulan ja työntää sen nenänsä läpi, ja kysyy sitten "Oonko mä nyt nätti?" Baarimikko suuttuu Cassille, mutta mies puolustaa häntä ja siten testi on läpäisty.

     *    *    *

Viimeinen tarina '3 kanaa' on tarina alkoholistipariskunnasta. Mies kertoo hänen ja Vickin elämästä. Suhde on väkivaltainen, ja Vicki saa useasti turpiinsa, mutta jokin heitä pitää yhdessä. Vicki syyttää miestään siitä, että tämä runkkaa jatkuvasti häneltä salaa, mikä selvästikin tarkoittaa sitä, että hän ei nai riittävästi vaimonsa kanssa. Mies puolestaan hermostuu nalkuttavaan vaimoon, ja juopuneena ja raivostuneena lyö tätä. Novellin aikana paljastuu, että pariskunnan suhde on hyvin intohimoinen. Kun mies tuo eräänä iltana asuntoon toisen naisen Margyn, Vicki kutsuu poliisit paikalle, jotka vievät Margyn. Tämän jälkeen aviopari pitkästä aikaa rakastelee keskenään.

Kanat liittyvät tarinaan siten, että ennen asuntoon tuloaan mies ostaa kolme kanaa, mitkä hän on luvannut vaimolleen. Vielä heidän rakastelunsa aikana kanat lojuvat lattialla, mihin miehen silmät jossain vaiheessa osuvat. Kanat vaihtavat neonvalojen loisteessa väriä punaisesta valkoiseen...

HARJOITUS 17 - "Why don't we do it in the road" (Cameron)

Julia Cameronin "Tyhjän paperin nautinto. Tie luovaan kirjoittamiseen" (2004) harjoitukset helpottavat  kirjoittamisen aloittamisessa.

     *     *     *

HARJOITUS - 'Miksi emme tekisi sitä tien päällä?'

"Et enää kirjoita pelkästään kotonasi. Pyydän sinua nyt kirjoittamaan tien päällä. Valitse paikka jossa voit tarkkailla elämää esimerkiksi kahvila.

Ota muistivihko mukaasi. Ota kynä käteen ja ala kuvailla, mitä näet ympärilläsi ja mitä tunteita se sinussa herättää. Kirjoita nopeasti ja tarkasti."


      *     *     *

Olin tänään vaihteeksi autolla liikenteessä. Autolla ajaessa ei voi kirjoittaa. Sanelulaitetta voisi tietysti käyttää, ja se voi joissain tapauksissa olla hyvä vaihtoehto kynälle ja paperille & läppärille tms.

Liikkeessä myös ajatukset liikkuvat liukkaammin. Paras paikka ajatteluun ja kirjoittamiseen on juna. Se kiihottaa mieltä jollain merkillisellä tavalla. Tuntuu että aivoihin virtaa energiaa monin verroin tavalliseen kirjoittamistilanteeseen verrattuna, ja aika suhteellistuu. Tuntuu, että minuutissa on sekunteja kaksin verroin.

Liikkeessä ei voi katsetta kohdentaa pitkäksi aikaa yhteen kohteeseen - tai siitä ei ole ainakaan pitkäaikaista iloa. Maisemat vilahtavat nopeasti ohi. Autolla ajaessa täytyy lisäksi keskittyä ajamiseen. Pimeässä ajaessa mieleen jäävät enintäin edellä ajavan perävalot. Mitäpä niitä sen kummemmin kuvailemaan. Erikokoiset ja -muotoiset valot. Jarruttaessa myös jarruvalot välähtävät hetken aikaa, mikä on signaali siitä, että perässä tulevan tulee olla varovainen - ja ainakin hiljentää vauhtiaan. Peräpeiliin voi tietysti myös vilkaista ja katsoa kuka tai mikä on perässä kiinni. Jos joku on perässä kiinni.

Sivuilleen voi vilkuilla, mutta ei kaupunkiliikenteessä. Ei ainakaan kovin pitkän aikaa. Muuten on jonkun perässä kiinni tai ajaa punaisia päin tai tapahtuu jotain muuta mielenkiintoista. Ajaminen ja tarkka havainnointi eivät yksinkertaisesti kuulu yhteen. Nopea täytyy kuitenkin olla, reaktioiltaan. Tunteet on parempi pitää liikenteessä kurissa, sillä ylilyönneistä seuraa yleensä vaikeuksia. Itselle tai muille.

sunnuntai 22. tammikuuta 2012

HARJOITUS 16 - "Myötätuntoinen kuuntelija" (Cameron)

Julia Cameronin "Tyhjän paperin nautinto. Tie luovaan kirjoittamiseen" (2004) harjoitukset helpottavat  kirjoittamisen aloittamisessa.

     *     *     *

HARJOITUS - 'Myötätuntoinen kuuntelija - kuuntele itseäsi!'

"Harjoitus, johon pyydän sinua nyt ryhtymään, on kokemukseni mukaan kaikkein syvällisin kirjoittajan työkalu. 'Aamusivut' ovat kirjoittamisen peruskivi, sillä ne todistavat meidän elämäämme - ja ne ovat puhdasta tajunnanvirtaa. Ne ovat kaikkea sitä mitä sattuu tulemaan mieleemme. Kirjoita noin 20 - 45 minuuttia.

'Aamusivut' asettavat tulevan päivän tapahtumat järjestykseen, ja ne ovat länsimaiselle ihmiselle ainutlaatuinen mietiskelyn muoto. Ne parantavat tekijänsä oloa. Kokeile siis."


      *     *     *

Ajatukseni on ollut päiväkausia aivan kipsissä. Tuntuu etteivät mitkään ajatukset virtaa mihinkään suuntaan mielessä. Unia näen kuitenkin valtavasti, ehkä enemmän kuin koskaan. Ylösnouseminen tuntuu siksi vastenmieliseltä, kun kiinnostavat tarinat jäävät kesken. Harmillista vain etten ole onnistunut painamaan mieleeni näitä juttuja. En ole keksinyt mitään hyvää keinoa tallentaa niitä. Kenties jostain sanelulaitteesta tms. voisi olla apua, en tiedä.

Katselin videolta yhden vanhan kirjallisuusohjelman, kirjallisesta modernismista, ja ohjelmasta ei jäänyt oikeastaan muuta mieleeni kuin miten siinä kuvattiin James Joycen "Odysseysta" ja verrattiin modernismi tunnelin päässä olevaan valoon. Modernismin kohdalla tosin tunnelin päässä oleva valo voi olla tunnelin läpi kulkeva juna, joka kiitää vauhdilla kohti! Minulle oikein sopiva vertaus nykyiseen olotilaani.

Olen katsonut ja tuijottanut kynttilän liekkiä useasti pitkään. Elämässä liekissä on jotain maagista, en tiedä mitä. Siihen jää kiinni. Lampusta tuli mieleeni 'Alladinin taikalamppu' "1001 tarinoista". Lainasin kirjan äänikirjana kirjastosta ja olen kuunnellut sitä sekä 'Ali Babaa ja 40 rosvoa" viikonloppuna. Edellisen kerran luin kaikki sadut joskus lapsena. Huomasin etten muistanut tarinoista paljonkaan yksityiskohtia.

Tuntuu että päivät kiitävät käsittämättömän kovalla vauhdilla. Viikot kiteytyvät muutamaan hetkeen ja sekuntiin mielessä. Miten saisin pysäytettyä ajan, miten saisin vapaa-ajasta enemmän irti. Vaikka nukkuminen on mukavaa, haluaisin tehdä paljon muutakin. Oloni on fyysisesti mainio, mutta pääni on kuin joku vaihtopää, joka ei sovi tähän kehoon. Se ei toimi, siinä on jokin toimintahäiriö. Biotietokone on ylikuormittunut, ei toimi optimaalisesti, vaatisi jonkinlaista hienosäätöä.

Minulla ei ole ollut vuosikausiin oikeaa lomaa, sellaista lomaa, jolloin olisin voinut vain olla. Ehkä se näkyy nyt. Ehkä kaikki vuosien aikana kertynyt stressi ym. vain jotenkin kertyy ja kasautuu mieleen. Liian paljon loppuunsaakka käsittelemättömiä tiedostoja mielessä, turhaa roinaa, jota siellä ei tarvitsisi olla. Mieli vaatisi kunnon kevätsiivouksen ja -tuuletuksen. Uusia tuulia ajatteluun ja tekemiseen. Kunnon, intohimoista uppoutumista johonkin aivan uuteen ja yllättävään.

Tärkeintä olisi oppia pysäyttämään aika, totaalisesti. Pysähtyä johonkin hetkeen ja elää se yhä uudelleen, uudelleen ja uudelleen, niin että eletty hetki on enemmän kuin hetki ja mitä oli sitä ennen ja sen jälkeen. Pysymään paikallaan loputtomiin, niin pitkään kuin haluaa, ja taas sitten jatkaa matkaa eteenpäin, miten sitten haluaakaan omassa labyrintissään kulkea.

Moravia: "Eroottisia tarinoita" (1987)

"Italialainen kertojamestari Alberto Moravia on monissa teoksissan käsitellyt oivaltavasti ja persoonallisesti erotiikkaa, tätä elämän vahvaa käyttövoimaa. Tässä kirjassa on 20 tarinaa, jotka liikkuvat sen saman asian ympärillä. Eros on, kuten aina, monikasvoinen: tarinat ovat milloin haikeita, milloin riemastuttavia, joskus hillittyjä ja joskus häkellyttäviä, mutta aina nautittavia.

Tarinoissaan Moravia ottaa lukijan vierelleen seuraamaan elämää ja erotiikkaa: naisia, jotka naisia rakastaen kärsivät Baudelairen
'Tuomittujen naisten' tuskat; miehiä jotka etsivät intohimonsa kadotettua kohdetta kuolleista ja elävistä, naisista ja pikkutytöistä; virkamiehiä, taiteilijoita, prostituoituja, hienostorouvia. Kaikkea kirjailija katsoo huvittunein silmin, lämpimän ironisesti, kaiken hän näyttää valikoimatta, mitään kaihtamatta. Samalla hän osoittaa, mitä Eroksen takana usein on: Saatana, joka on oivaltanut, että ihmiset saa Eroksen avulla mihin tahansa. Ja Saatanan salajuonet Moravia paljastaa paljon nähneen ja kokeneen miehen syvällisellä ymmärryksellä. " (Takakansi)

     *     *     *

Sisällys

* Se * Tuntemattomalle jumalalle * Mustaviittainen nainen * Ei saatana voi maailmaa pelastaa * Leikkausarpi * Vyö * Asunnon omistaja * Myös tyttäreni nimi on Giulia * Kori Tiberin rannalla * Paha muistikatko * Paholainen tulee ja menee * Mitä karnevaalit minua liikuttavat * Kirottu pyssy * Olen änkyttänyt koko ikäni * Kuulen aina unissami askelia portaissa * Paljastava ukonilma * Neutronipommi muurahaisille * Tirkistelijä * Kädet kaulassa * Nainen tullivirkailijan kotona *

     *     *     *

Alberto Moravia tuli suomalaisille tutuksi 70 - luvulla mm. italialaisten elokuvien ja Suuren suomalaisen kirjakerhon kautta, jonka kautta tavallisille suomalaisille tarjoiltiin Moravian romaaneja. "Eroottiset novellit" on  vuonna 1983 kääntänyt suomeksi Helena Saarikoski-Hyttinen.

     *     *     *

Moravian novelleja yhdistää tietty unenomaisuus. Lukija ei aina tiedä, ollaanko kertojan unen sisällä vai kertooko hän todellisista tapahtumista. Usein unet ja todellisuus sekoittuvat tai limittyvät toistensa kanssa. Jotkut tarinoista ovat todella outoja mutta ymmärrettäviä, ja ne ruokkivat niin mielikuvitusta kuin ajattelua ylittäessään rajoja tavalla, joihin lukija ei ole tottunut.

'Paha muistikatko' - novellissa lukija ei missään vaiheessa tiedä tarkalleen mitä on tapahtunut. Koko tarina, mitä on tapahtunut, hänen täytyy rakentaa omassa mielessään. Moravia tarjoaa vain karkean kehyksen, jonka sisällä kaikki on mahdollista. - Kertomuksessa mies tai nainen istuu autossa ja ihmettelee tilaansa. Hän ei muista mitä on tapahtunut, ja yrittää etsiä todisteita. Hänen pusakkansa vetoketju on jumittunut ja hänellä on pistooli. Autossa istuja ei ole varma, onko jotain jo tapahtunut vai vasta tapahtumassa. Hän istuu keskellä ruuhkaa paikallaan. Luultavasti henkilö on mies. Mies päättää palata mielessään paikkaan, missä vielä muisti jotain. Hän muistaa lähteneenä aamulla kotoaan, ja pimeys oli jotenkin 'himottanut' häntä.  Muisti loppuu kuitenkin siihen, mihin pimeys loppuu ja valo syttyy. Hän ei muista mitä on tehnyt aamulla - ja nyt hän istuu autossa ja tuijottaa rekan perävaloja.

     *     *     *

Anekdoottina voin kertoa, että eräänä päivänä, kun tulin töistä kotiin nuori nainen, jonka tunnistin, istui autossa rappuni edessä ase kädessä, mikä toi mieleeni tuon novellin.

lauantai 21. tammikuuta 2012

Roberts: "Kohtalo kuljettaa" (2002)

"Pieni ja vaalea Tia Marsh matkaa maailmalla puhumassa erikoisalastaan antiikin mytologiasta. Kohtalo on kuljettanut hänet Helsinkiin, kaupunkiin. Tian pää menee pyörälle, kun komea irlantilaismies Malachi Sullivan tulee kärttämään häneltä tietoja vanhoista kreikkalaisista taruista. Ja on hänestä muutenkin ihmeen kiinnostunut.

Malachi ei ilmesty Tian elämään sattumalta. Mies jahtaa Lusitania-aluksen onnettomuudessa meren pohjaan uponneita, mittaamattoman arvokkaita pienoispatsaita joiden omistaja oli Tian isoisoisä, kuuluisa antiikkikauppias Henry W. Wylie. Malachi puolestaan on patsaat aikanaan kähveltäneen ammattiroiston sukulainen. Kolmeksi kohtalottareksi kutsuttujen patsaiden yhteen saattaminen on jälkipolvien unelma.

Kohtalottarien myyttinen voima kutsuu puoleensa monenlaista onnenonkijaa, ja vie heitä Helsingistä Irlantiin, Prahaan ja New Yorkiin – rakkauden, vihan ja ahneuden pauloihin. Tämä romaani sai alkunsa, kun Nora Roberts vieraili Suomessa kesäkuussa 2000.
" (Takakansi)

     *     *     *

Romanttisista viihderomaaneista tunnetun Nora Robertsin "Kohtalo kuljettaa" (2002) alkaa Helsingistä, jossa yksi päähenkilöistä Tia Marsh on käymässä luennoitsijana. Suomessa hän kohtaa kirjan toisen keskeisen henkilön Malachi Sullivanin. He eivät kohtaa sattumalta, sillä Sullivan on tullut Suomeen varta vasten tavatakseen naisen, joka on tullut Yhdysvalloista Suomeen. Sullivan itse on irlantilainen.

Kirjan henkilöitä yhdistävät vanhat, kreikkalaiset pienoispatsaat "Kohtalottaret", jotka ovat antiikki- ja keräilymaailman haluttuja, myyttisiä kohteita. Patsaita on kolme, eikä ole ollut tiedossa missä ne ovat, mutta samaan aikaan useat henkilöt ovat toisistaan riippumatta kiinnostuneita niiden kohtalosta. Yksi patsaista on ilmeisesti meren pohjassa.

Tia Marshin esi-isä Henry Wyley kuoli vuonna 1915 Lusitanialla,  ja tällä oli mukanaan yksi patsaista. Wyley oli hankkimassa itselleen myös kahta muuta patsasta. Malachi Sullivanin esi-isä Felix Greenfield oli myös Lusitanialla, ja hän oli varastanut hieman ennen laivan uppoamista yhden patsaista Wyleyltä. Patsas oli kulkenut Sullivanien suvussa siitä lähtien, ja Malachi sisaruksineen metsästi nyt kahta muuta arvokasta naisfiguuria. Tia Marsh on puolestaan kreikkalaiseen mytologiaan perehtyneenä tutkijana törmännyt patsaisiin ja samalla oman sukunsa historiaan.

"Kohtalo kuljettaa" - kirjassa on romantiikan ohella vahvasti jännitys ja myös erotiikka mukana. Kirjassa nopeaan tahtiin muodostuu kolme paria, joiden suhteita kuvataan. Jokaisen parin toinen osapuoli kuuluu Sullivanien sisarusparveen, jotka ovat Malachi, Gideon ja Rebecca. Jokaisen sisaruksen kumppanin avulla patsaat vihdoin löytyvät. Pahuutta kirjassa edustaa nuori, kaunis New Yorkissa sijaitsevan Morningsdalen antiikkiliikkeen perijätär Anita Gaye, joka havittelee patsaita itselleen ja onnistuu juonimaan vähäksi aikaa Sullivanien patsaan itselleen.

Anita Gaye ei kaihda koviakaan keinoja saadaakseen omaisuuksien arvoiset patsaat itselleen. Hän mm. tapattaa, tosin vahingossa, toisen patsaan omistajan Cleo Toliverin tanssijaystävän ja jahtaa joukkoineen Cleoa ja Gideonia pitkin kaupunkia. Cleon esi-isä oli henkilö, jolta Henry Wyley oli menossa Lusitanialla Lontooseen ostamaan toista pienoispatsasta. Gideon on jotenkin saanut tietää, että Cleon kautta löytyisi toinen patsaista. Cleo ja Gideon kohtaavat Prahassa, ja lentävät sieltä New Yorkiin. Cleon perässä Prahassa on myös Gaye. Lyhyen tuttavuuden jälkeen Cleo ja Gideon rakastuvat toisiinsa ja heistä tulee kirjan toinen pari.  

Kolmas pari ovat Rebecca Sullivan ja Jack Burdett. Vasta myöhäisessä vaiheessa paljastuu, että kolmas patsaista on kulkenut Burdettin suvussa ja on siten ollut koko ajan Jackin hallussa, mitä eivät muut ole tienneet. Myös Jack Burdettin esi-isä Steven Cunningham oli Lusitanialla, ja hän oli pieni lapsi, kun patsasvaras Felix Greenfield pelasti hänet uppoavasta laivasta.

Sekä Jack Burdettin että Rebecca Sullivanin elämä kiertyy sattumalta Morningsdalen antiikkiliikkeeseen. Jack omistaa turvafirman, jota liike käyttää. Rebecca on puolestaan asioinut keräilyharrastuksensa kautta liikkeessä. Siten kummallakin on ilmeisesti sisäpiirin tietoa siitä, että myös Anita Gaye on havittelemassa "Kohtalottaria" itselleen.

     *     *     *

Kirjassa on välillä vähäisiä juoni- ja uskottavuusongelmia, mutta se ei menoa haittaa. Kerronta on sujuvaa ja soljuvaa. Päähuomio on tapahtumien ja toiminnan kuvauksessa. Henkilöhahmot jäävät auttamattomasti pinnallisiksi, mutta sehän kuuluu olennaisena osana niin jännityksen kuin romantiikin lajityyppeihin. Eroottisten kohtausten kuvaus on taitavaa ja vaivihkaista ja viipyilevää. 

Esimerkiksi Gideon ja Cleon riitelevät usein ja ottavat rajustikin yhteen, minkä jälkeen tilanne laukeaa mm. seuraavanlaiseen kuvaukseen

"- Hitto soikoon, Cleo, Gideon sopersi ja painoi verta vuotavan suunsa tiukasti Cleon huulille. Tämä maistui synnilliseltä ja tuoksui kuin sateinen puutarha. Hänen allaan tämän suu raottui ja hän hotki sitä ahnaasti. Cleo kietoi raajansa taas hänen ympärilleen, mutta teki sen tällä kertaa silkinpehmeästi." (s. 129)

Tia on ujo ja epävarma itsestään ja omasta haluttavuudestaan. Hän puolestaan pelaa Jackin kanssa seuraavanlaista peliä

"- Sinä otat minut? Miten kummassa? Tia kysyi. (..) Ethän sinä voi puhua tuollaista. Et voi noin vain olettaa, että...
- Enhän minä oleta mitään. Enkä puhu mitä tahansa. Minä olen yrittänyt puhua sinulle siitä lähtien kun tulin tänne. Ja nyt luovun sanoista. Haluan kajota sinuun. (..)
- En mene sänkyyn sinun kanssasi.
" (s. 282)

Hetken nahistelun - ja takaa-ajon - jälkeen he löysivät toisensa sängystä - sulassa sovussa.