keskiviikko 25. tammikuuta 2012

Castillion: "Pieni sydän jaksaa rakastaa" (2008)

"Claire Castillon iski suomalaisten tajuntaan viime keväänä äitien ja tyttärien suhteista kertovalla novellikokoelmallaan "Äidin pikku pyöveli". Castillon antaa jälleen armottoman kynänsä viuhua.

Tällä kertaa hän riisuu naamiot uraputkessa sokeutuneilta aviopuolisoilta, marttyyrin kaapuun pukeutuneilta pikkuvaimoilta ja isiään himoitsevilta tyttäriltä. Parisuhteiden suljetuissa huoneissa näytellään kohtauksia, joille suurinkin draama jää toiseksi.
" (Takakansi)

     *      *     *

Claire Castillionin "Pieni sydän rakastaa" (2008) novellit ovat hauskoja, vaikka välillä tuntuu, että hän liioittelee liikaa ja sen kautta toistaa itseään. Joka tapauksessa hän on teräväkatseinen uraohjusten havainnoitsija ja irvailija. Absurdiudessaan hän voittaa jopa Samuel Beckettin.

Ensimmäinen niminovelli ei ole pahimmasta päästä, mutta se on suuntaa-antava ydinperhemallin kritiikki, mikä panee miettimään, miksi ihmiset menevät yhteen, jos heidän ei ole edes tarkoitus olla yhdessä.

Hedelmätön suhde johtaa siihen, että naisen mieli ei kestä jatkuvaa odottelua ja erossa oloa.

"Hän on odottanut miestä laiturilla muutaman vuoden. Hänen kätensä roikkuu, ei kannattele enää mitään. (..) Rautatieasemalla naista kutsutaan Löytötavaraksi."

     *      *      *

'Vintissä virtaa' on toinen tarinoista, jotka käsittelevät insestiä. Tosin asiaa käsitellään luonnollisena tapahtumana. Tässä novellissa on suhde isän ja tyttären välillä. Lukijalle vasta viimeisissä lauseissa paljastuu karu totuus.

Tytär, joka on novellin kertoja, kuvaa alkupuolella heidän suhdetaan esimerkiksi tällä tavoin

"Hänen vaimonsa hymyili meille. Miten hehkeitä he ovatkaan! Niin sanotaan usein rakastavaisista. (..) Kun rakastelin hänen kanssaan, hän piti silmänsä kiinni. Viereisestä huoneesta kantautui lasten kiljuntaa. Ja hänen vaimonsa huhuileva ääni. Missä ne kaksi ovat? Syömään!."

Tyttö on rakastunut isäänsä ja hyväksynyt, että hän on tämän rakastajatar. Hän kutsuu isäänsä jopa sulhasekseen.

     *     *     *

Suorin hyökkäys ydinperhettä vastaan on novelli 'Ydinperhe.Tarinassa parodioidaan nais(t)en tapaa korostaa sitä, miten keskustelemalla asiat selviävät. Alun kuvailun jälkeen paljastuu, ettei perheen miehellä ole vaimonsa ja lastensa jyrän alla mitään mahdollisuuksia puolustautua mitä järjettömimpiä syytöksiä vastaan.

Mies oli firman juhlissa jostain syystä ohimennen maininnut, että jonkun tytön iho oli pehmeä, mistä alkaa uskomaton ryöpytys heidän päästyään kotiin. Ilmaisu tarkoitti vähintäinkin sitä, että miehellä ja tytöllä täytyi olla seksisuhde keskenään.

"- Rakastatko häntä? Aiotko jättää äidin? huutaa kuopus ja uhkaa isäänsä mukin sisällöllä.
- En tietenkään!
- Muistat kai sentään, että puhuit hänen ihostaan? Ettei tämä ole minun keksintöäni, eihän kulta?
- Ehkei.
"

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti