lauantai 21. tammikuuta 2012

HARJOITUS 15 - "Yksinäisyys - ole 80-vuotias" (Cameron)

Julia Cameronin "Tyhjän paperin nautinto. Tie luovaan kirjoittamiseen" (2004) harjoitukset helpottavat  kirjoittamisen aloittamisessa.

     *     *     *

HARJOITUS - 'Yksinäisyys'

"Tämän harjoituksen tarkoituksena on tarjota uusi näkökulma. Yksinäisyyden syynä on usein se, että olemme kadottaneet tunteen elämän laajemmasta ulottuvuudesta ja liikkeestä.

Keitä kupillinen kahvia. Asetu mukavasti ja anna vanhemman ja viisaamman 80-vuotiaan minäsi kirjoittaa elämästäsi nykyiselle minällesi. Anna vanhemman sielusi tarjota näkemyksiä, opastusta ja oikeita ratkaisuja."


      *     *     *

Söin sämpylän ja juon kahvia. Ulkona sataa kolmatta päivää peräkkäin lunta. Maisema on vitivalkoinen ja sisälläkin on paljon valoisampaa kuin viikko sitten. Toki päivätkin pitenevät ja aamu alkaa koko ajan aikaisemmin.

Istun mukavasti nojatuolissa. Nykyinen minäni on hukassa, sen tiedän, enkä ole varma, pystynkö tarjoamaan edes vuosikymmeniä myöhemmin minkäänlaista helpotusta.

En usko, että ikä tuo mukanaan vain viisautta, mutta on mahdollista, että niin käy. Jopa toivottavaa. Aina viisaus ei ole mahdollista. Esimerkiksi Altzheimerin tauti tekee sen täysin mahdottomaksi. Ihminen joka menettää minänsä sairauden seurauksena ei ole enää viisas. Hänellä on kehonmuistinsa ja hän muistaa joitain syvällä mielessä olevia tunteita, ei muuta.

Ikä tuo, koko ajan, mukanaan pelkoja ikääntymisestä, mutta myös riemun joidenkin asioiden jäämisestä lopullisesti taakse.

Vanheneminen alkaa 12-vuotiaana. Tällöin aivot saavat kutakuinkin lopulllisen muotonsa, eivätkä ne ole enää niin elastiset kuin aiemmin. Keho alkaa rapistua ehkä 22-vuotiaasta lähtien, mikä on osittain yksilöllinen prosessi. Vähittäisiä vanhenemisen merkkejä tulee yhä enemmän kehoon, eivätkä elämän jättämät jäljet suinkaan ole huono asia niin kuin nuorena aikuisena helposti ajatellaan. Ikääntyminen on koko ajan myös uusien asioiden oppimista, siihenhän kaikenlainen koulutuskin parhaimmillaan tähtää.

     *     *     *

Sinusta, minäni vuonna 2012, saattaa tuntua, että et löydä lumessa ja loskassa polkua eteenpäin. Rämmit umpihangessa loputtomien sateiden jälkeen ilman suuntaa. Parasta mitä voit tehdä aina, kun et tiedä mitä tehdä, on pysähtyä. Jos mikään muu ei auta, pysähdy kokonaan, totaalisesti,  ja ole tekemättä mitään, yhtään mitään. Kuulostele itseäsi ja mitä ympärilläsi tapahtuu. Meditoi - tai mitä se sitten onkaan, kun olet tuntikausia hiljaa paikallasi ja annat aivojen ajatella puolestasi, ja itse vain seuraat ajatuksia, joita mielesi läpi kulkee. Tee havaintoja ja kirjaa niitä ylös. Kaikki hulluimmatkin ja fantastisimmatkin ajatukset kannattaa kirjata ylös. Mielellä ei ole moraalia eikä rajoja. Ylitä kaikki rajat ja kohoa niin ylös kuin suinkin ja mene niin syvälle kuin pystyt.

Anna sen mitä olet kirjoittanut ylös olla jonkin aikaa koskematta. Älä lue heti mitä olet kirjoittanut itsellesi. Sitten kun tuntuu siltä päivän, kahden, viikon päästä, ota muistiinpanosi ja lue ne ajatuksella läpi. Kommentoi mitä mielessäsi on aiemmin liikkunut. Toista tämä prosessi niin useasti, kun tuntuu, että siitä on sinulle jotain iloa ja hyötyä.

Yleensä solmuun menneet asiat selviävät itsestään ajan myötä, mutta niin ei käy aina. Sen varaan, että jotain tapahtuu itsestään, ei voi eikä kannata rakentaa mitään. Jos alkaa näyttää siltä, että ollaan pattitilanteessa on vain luovuttava ja jätettävä asiat silleen. On opittava unohtamaan asioita ja oppimaan pois asioita, joista on haittaa itselle. Elämän aikana seuraa monta kuolemaa ennen kuin elämä lopullisesti hiipuu pois. Oman mielen ajoittainen kuoleminen kuuluu elämään, ja se on opittava kestämään, ja elämä on pystyttävä aloittamaan yhä uudelleen - uudelleen.

1 kommentti:

  1. Hieno kirjoitus! Erityisesti pidän tuosta loppukappaleesta ja siitä mitä sanot poisoppimisesta.

    VastaaPoista