sunnuntai 22. tammikuuta 2012

HARJOITUS 16 - "Myötätuntoinen kuuntelija" (Cameron)

Julia Cameronin "Tyhjän paperin nautinto. Tie luovaan kirjoittamiseen" (2004) harjoitukset helpottavat  kirjoittamisen aloittamisessa.

     *     *     *

HARJOITUS - 'Myötätuntoinen kuuntelija - kuuntele itseäsi!'

"Harjoitus, johon pyydän sinua nyt ryhtymään, on kokemukseni mukaan kaikkein syvällisin kirjoittajan työkalu. 'Aamusivut' ovat kirjoittamisen peruskivi, sillä ne todistavat meidän elämäämme - ja ne ovat puhdasta tajunnanvirtaa. Ne ovat kaikkea sitä mitä sattuu tulemaan mieleemme. Kirjoita noin 20 - 45 minuuttia.

'Aamusivut' asettavat tulevan päivän tapahtumat järjestykseen, ja ne ovat länsimaiselle ihmiselle ainutlaatuinen mietiskelyn muoto. Ne parantavat tekijänsä oloa. Kokeile siis."


      *     *     *

Ajatukseni on ollut päiväkausia aivan kipsissä. Tuntuu etteivät mitkään ajatukset virtaa mihinkään suuntaan mielessä. Unia näen kuitenkin valtavasti, ehkä enemmän kuin koskaan. Ylösnouseminen tuntuu siksi vastenmieliseltä, kun kiinnostavat tarinat jäävät kesken. Harmillista vain etten ole onnistunut painamaan mieleeni näitä juttuja. En ole keksinyt mitään hyvää keinoa tallentaa niitä. Kenties jostain sanelulaitteesta tms. voisi olla apua, en tiedä.

Katselin videolta yhden vanhan kirjallisuusohjelman, kirjallisesta modernismista, ja ohjelmasta ei jäänyt oikeastaan muuta mieleeni kuin miten siinä kuvattiin James Joycen "Odysseysta" ja verrattiin modernismi tunnelin päässä olevaan valoon. Modernismin kohdalla tosin tunnelin päässä oleva valo voi olla tunnelin läpi kulkeva juna, joka kiitää vauhdilla kohti! Minulle oikein sopiva vertaus nykyiseen olotilaani.

Olen katsonut ja tuijottanut kynttilän liekkiä useasti pitkään. Elämässä liekissä on jotain maagista, en tiedä mitä. Siihen jää kiinni. Lampusta tuli mieleeni 'Alladinin taikalamppu' "1001 tarinoista". Lainasin kirjan äänikirjana kirjastosta ja olen kuunnellut sitä sekä 'Ali Babaa ja 40 rosvoa" viikonloppuna. Edellisen kerran luin kaikki sadut joskus lapsena. Huomasin etten muistanut tarinoista paljonkaan yksityiskohtia.

Tuntuu että päivät kiitävät käsittämättömän kovalla vauhdilla. Viikot kiteytyvät muutamaan hetkeen ja sekuntiin mielessä. Miten saisin pysäytettyä ajan, miten saisin vapaa-ajasta enemmän irti. Vaikka nukkuminen on mukavaa, haluaisin tehdä paljon muutakin. Oloni on fyysisesti mainio, mutta pääni on kuin joku vaihtopää, joka ei sovi tähän kehoon. Se ei toimi, siinä on jokin toimintahäiriö. Biotietokone on ylikuormittunut, ei toimi optimaalisesti, vaatisi jonkinlaista hienosäätöä.

Minulla ei ole ollut vuosikausiin oikeaa lomaa, sellaista lomaa, jolloin olisin voinut vain olla. Ehkä se näkyy nyt. Ehkä kaikki vuosien aikana kertynyt stressi ym. vain jotenkin kertyy ja kasautuu mieleen. Liian paljon loppuunsaakka käsittelemättömiä tiedostoja mielessä, turhaa roinaa, jota siellä ei tarvitsisi olla. Mieli vaatisi kunnon kevätsiivouksen ja -tuuletuksen. Uusia tuulia ajatteluun ja tekemiseen. Kunnon, intohimoista uppoutumista johonkin aivan uuteen ja yllättävään.

Tärkeintä olisi oppia pysäyttämään aika, totaalisesti. Pysähtyä johonkin hetkeen ja elää se yhä uudelleen, uudelleen ja uudelleen, niin että eletty hetki on enemmän kuin hetki ja mitä oli sitä ennen ja sen jälkeen. Pysymään paikallaan loputtomiin, niin pitkään kuin haluaa, ja taas sitten jatkaa matkaa eteenpäin, miten sitten haluaakaan omassa labyrintissään kulkea.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti