tiistai 24. tammikuuta 2012

HARJOITUS 18 - Yhteyden saaminen - 25-vuotiaaseen minään (Cameron)

Julia Cameronin "Tyhjän paperin nautinto. Tie luovaan kirjoittamiseen" (2004) harjoitukset helpottavat  kirjoittamisen aloittamisessa.

     *     *     *

HARJOITUS - 'Yhteyden saaminen'

"Tällä kertaa otat yhteyden nuorempaan minääsi, hahmoon jota voisi ehkä pitää nuorena sielunasi. Annat tälle hahmolle tilaisuuden puhua suoraan henkilökohtaisen kirjeen kautta.

Laskeudu luovuuden lähteelle ja anna nuoren minäsi kertoa toiveistaan ja ajatuksistaan, huolistaan ja haaveistaan. Älä sensuroi mitään mitä sisäisellä nuorellasi on kerrottavanaan."


      *     *     *

Asko, 25, ei oikeastaan ole enää nuori vaan vanha mies, ainakin mieleltään. Sisäinen maailma jossa hän tästä eteenpäin elää on saanut muotonsa, joka sekin on hajonnut pirstaleiksi. Jäljellä ei ole enää kuin satunnaisten sirpaleiden keräily ja yhdistely Eri Keeperillä toisiinsa. Hän ei näe mieltä paljon missään, eikä hän näe, että hänellä on tilaa maailmassa, jossa hän elää. Hän on syntynyt väärään aikaan, väärään paikkaan - ja liekö muita paikkoja onkaan.

Vähäisen toivonkipinän paremmasta tuhosi ehkä sinänsä pieni teko, mikä siinä tilanteessa oli suuri. Edellisenä kesä Asko oli ollut kesätöissä Politiikan tutkimuksen laitoksella, joka oli uskomaton farssi. Hän sai joka tapauksessa valmiiksi ensimmäisen 100-sivuisen julkaisun, joka oli tarkoitus julkaista laitoksen Työraporttina tms. Raportti kuitenkin mystisesti hävisi, ainoa kappale, sen jälkeen, kun hän oli luovuttanut sen professorilleen.

Karva oli katkaissut kamelin selän, eikä eläin noussut enää Saharan sannasta. Tapahtuma ei ollut sattuma, ja se enteili, että tulevaisuutta tutkijana tällä laitoksella ei tulisi olemaan niin kuin ei ollutkaan. Eikä syy ollut pelkästään muissa. Askon mieli ei vain kestänyt takaiskua. Tosin samanlaiset tapahtumat toistuivat vielä seuraavana talvena niin uskomattomalta kuin se kuulostaakin.

Tämän jälkeen ei voinut kuin luovuttaa vuosikausiksi, ja sitten eräänä päivänä vuosien päästä palata hakemaan tutkintotodistus kuuden viikon rästisuoritusten uurastuksen jälkeen. Välissä monta vuotta satunnaisia töitä toimittajana pienissä lehdissä, projektitöitä kirjastoissa - ja työttömänä olemista ym.

Jälkikäteen ajateltuna polveileva uraton ura oli onnistunut valinta, mitä Asko ei koskaan valinnut vaan se oli jonkinlainen epämääräinen kohtalo. Kaikenlaista tuli tehtyä ja opittua mikä muuten olisi varmasti jäänyt väliin. - Kenties tällainen elämä sopii henkilölle, joka aikoo kirjailijaksi ja ehkä minusta viimeisinä vuosikymmeninä tässä tomumajassani tulee kummajainen, joka epätoivoisesti hakkaa sormenpäät punaisina tietokoneen näppäimiä. Asialla ei kuitenkaan ole mitään merkitystä kenenkään kannalta. Mutta jotainhan sitä ihmisen on tehtävä... Olen lisäksi utelias tietämään esimerkiksi millainen luomani Viivi-hahmo todella on ja mitä saan siitä irti. Todennäköisesti - kun eletään 10-20 vuotta eteenpäin - Viivistä tulee skitsofreenikko, ja hän todella muuttuu samanlaiseksi prinsenssaksi kuin oli Kellokosken prinsessa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti