maanantai 9. tammikuuta 2012

HARJOITUS 6 - "Huono kirjoittaminen" (Cameron)

Julia Cameronin "Tyhjän paperin nautinto. Tie luovaan kirjoittamiseen" (2004) harjoitukset helpottavat kirjoittamisen aloittamisessa.

     *     *     *

HARJOITUS - 'Huono kirjoittaminen'

"Täydellisyyden tavoittelu ehdyttää varmimmin kirjoittajan luovuuden. Tämän harjoituksen avulla saat nautiskella 'huonosta kirjoittamisesta'.

Ensimmäinen askel: Saksi iltapäivälehdistä kymmenen tarinaa, jotka kiinnittivät huomiosi. Liitä tarinat yhteen ja pane ne talteen. Oliko tarinoissa yhteisiä nimittäjiä?

Toinen askel: Kirjoita kuvitteellinen iltapäivälehtitarina käsin niin nopeasti kuin pystyt. Keksi henkilöt, tapahtuma ja kommentit. Ole hävytön. Kirjoita rohkeasti ja paljaasti."


Dyykkasin talon roskiksen ja löysin kaksi lehteä, jotka molemmat olivat vanhoja, tosin viimevuotisia. Toinen oli Ilta Sanomat (17.-18.12.), toinen Hämeen Sanomat (19.6.). Kymmentä kiinnostavaa tarinaa ei lehdistä löytynyt, mutta valitsin neljä kummastakin. Kaksi artikkeleista käsitteli uskomuksia tuoreesta näkökulmasta (Jeesus, Äiti Amman). Kolme liittyi jotenkin seksiin (Kaarle Kustaan skandaali, Padasjoen Nakukymppi, Lutkamarssi) ja kolme väkivaltaan (lapsentappo, pahoinpitely, juomavarkaus).

     *     *     *

Jaa-a. Pistipä pahan... Mistä minä nyt tähän hätään tekaisin tuollaisen jutun?! Ehkä lähden liikkeelle jostain valitsemastani kahdeksasta jutusta... Arpa osui tällaiseen juttuun: "Äiti kuristi vauvaa - 4,5 vuotta vankeutta". Suomi on maailman väkivaltaisimpia maita, vaikka ei uskoisi, koska väkivalta tapahtuu neljän seinän sisällä piilossa muilta.

Enemmän kuin itse tapahtuma jutussa kauhistuttaa, mitä tapahtui sen jälkeen. Hetken mielijohteesta ihminen saattaa tehdä, mitä kummallisempia asioita, jos ei ole esimerkiksi osannut varautua yllättävään tilanteeseen tai hän jostain syystä menettää hetkeksi kontrollin käyttäytymisensä suhteen. Äiti ei varmastikaan etukäteen uskonut, että hän voisi kuristaa oman lapsensa. Muuten hän olisi varmasti pyrkinyt välttämään tällaista tilannetta. Tapahtumien logiikka johti siihen, että hän ei jostain syystä kestänyt lapsen jatkuvaa huutoa tms.

Jutun perusteella tuntuu oudolta, että naista syytetään tapon yrityksestä. Varsinainen rikos tapahtui kuitenkin vasta kuristamisen jälkeen, kun hän yritti peitellä tekoaan yhdessä miehensä kanssa. Luultavasti vanhemmat olivat tapahtuman jälkeen tietoisia tilanteesta ja mitä realistisia vaihtoehtoja heillä sen jälkeen oli käytettävissään.

Kenties on niin että nykyinen järjestelmä tekee liian vaikeaksi tällaisten tekojen ilmoittamisen, kun uhkana ovat kovat vankeusrangaistukset. Ihanteellisessa tilanteessa, jos sellaista voi puhua, tällaisen tragedian jälkeen oikeusjärjestelmän tulisi kannustaa ihmisiä selvittämään tilanne eli tekemään mitä tehtävissä on ilman että uhkana on, että siitä rangaistaan vielä lisää. Tragedia itsessään on jo ankara rangaistus, sillä tuskinpa kukaan haluaa sellaista kohdalleen.

Hmm... Ehkä tästä tuli tyypillistä iltapäivälehtien kolumnintynkää. Olkoon tämä pohdinta nyt sitten se minun juttuni.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti