sunnuntai 29. tammikuuta 2012

"Hunajakukka. Erotica" (2012)

"Erotica-sarjan neljäs novellikokoelma "Hunajakukka" sisältää jälleen rohkeita ja leikkisiä tarinoita. Taitavien suomalaisten naiskirjoittajien tarinoissa on kihelmöivä tunnelma, eikä fantasioita rajoita aika, paikka tai todellisuus. 

Hunajakukan hekumallisissa novelleissa seikkailevat edellisistä kokoelmista tutuksi tulleen Angelikan lisäksi muun muassa orjatar, kamarineito ja merirosvoprinsessa, mutta myös tavallisia Mirkkuja ja Ainoja. 

Erotica-sarja sai alkunsa jo vuonna 1970. Siinä esiteltiin maailmalla tunnettuja eroottisen kirjallisuuden klassikoita kuten Anaïs Nin, Nabokov ja Apollinaire." (Gummeruksen sivusto)

     *     *     *

Suomalaisten eroottisten novellien kokoelma "Hunajakukka" (2012) on kolmea aiempaa kokoelmaa epätasaisempi. Syntyy vaikutelma että osa anonyymeistä kirjoittajista on parin vuoden aikana kehittynyt, osa kirjoittaa kerran keksimänsä kaavan mukaan. Yksi uusi piirre on vanhojen tuttujen, kliseisten tarinoiden erotisointi. Esimerkiksi Reino Helismaan "Meksikon pikajunasta" on tehty eräänlainen seksiversio. Toki alkuperäisessä laulussakin on kosolti elämää ja erotiikkaa. "Kalevalan" viidennen runon Ainon ja Väinämöisen tarina on niinikään kerrottu vahvasti erotisoituna, ennemmin pornona kuin erotiikkana. 60-luvun B-luokan elokuvien lännen elokuvien maailmaan on sijoitettu yksi tarinoista, missä kerrotaan se mikä valkokankaalla on jäänyt toistuvasti näyttämättä. Yhden aiheena on saduista, lastenkirjoista ja Renny Harlinin elokuvista tutut merirosvot.Yksi novelli sijoittuu löyhästi dekkarienkin maailmaan.

Monet novelleista sijoittuvat myös tuttuun arkiseen ympäristöön esimerkiksi kouluun, uimahalliin, hammaslääkäriin tai vaatekauppaan. Myös tavanomaista heteroseksiä hieman varioidaan muutaman nuorten tarinan kohdalla. Nuori pari ottaa kimppaan kolmanneksi pyöräksi heidän yhteisen ystävänsä. Toisessa tarinassa homopoika harrastaa seksiä heterotytön kanssa.

      *     *     *

Yksi monien novellien piirre, jota ei aiemmissa kokoelmissa ollut, on vahva liioittelu. Tarinat menevät nyt selkeästi fantasian puolelle, ja kuvauksen realistisuudesta on usein luovuttu tai se on kuvitellun maailman konkretiaa. Silti vain yksi novelli on fantasianovelli eli 'Jumalatar ja lohikäärme', joka on kokoelman parhaimmistoa.

Myös moraalin ja eettisten sääntöjen rajaa koetellaan välillä rajusti. Kahdessakin tarinassa hämärtyy, mistä lopulta on kyse seksiriippuvuudesta vai joukkoraiskauksesta?

Angelikan kootut kertomukset 1600-luvun Ranskan Aurinkokuninkaan hovista etenevät usealla uudella tarinalla. Itse asiassa liki 60 ensimmäistä sivua on Angelika-novelleja. Kirjoittaja on selvästi paneutunut seksin saloihin, ja kuvaus on entistä tarkempaa ja yksityiskohtaisempaa. Huumoria on myös kosolti mukana. Tarinoilleen kirjoittaja on rakentanut nyt myös löyhän kehyksen, tanssiaiset sokkeloisessa talossa, jonka sisällä koko ajan liikutaan. Kaupunkilaisaatelin sivistynyt puhe ja maalaisaatelin moukkaimaisuus on niinikään asetettu vastakkain.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti