maanantai 16. tammikuuta 2012

Ihanus: "Vapauttava kieli. Kirjallisuuden ja taiteen toiseudesta" (2010)

"Kirjallisuuden ja taiteen kielet avaavat ikkunoita yksilön ja yhteisön tiedostamattomaan. Vapauttava kieli sukeltaa syvälle kirjallisuuden ja taiteen maailmoihin. Ensimmäinen osa käsittelee kulttuuripsykologian ja -historian näkökulmista tunnettuja kirjailijoita ja filosofeja Franz Kafkasta Jacques Derridaan ja Karl Krausista Uuno Kailaaseen.

Teoksen toinen osa keskittyy tarkastelemaan toiseuden, poikkeavuuden ja eksentrisyyden teemoja taiteessa.
" (Takakansi)

     *     *     *

Sisällys

1. Kielen rakastajia (Georg Lichtenberg, Karl Kraus, Franz Kafka, Jean Cocteau, Italo Calvino, E.M. Ciora, Jacques Derrida, Uuno Kailas, Matti Pulkkinen)

2. Taiteen kuvastimessa (Taiteen merkityksestä, Toiseudesta, Runon elämysvirrat ym.)

     *     *     *

Juhani Ihanuksen "Vapauttava kieli" (2010) on ihastuttava kirja, jonka läpäisee toiseuden teema lähinnä kirjallisuudessa, mutta myös esimerkiksi kuvataiteessa. Toiseus on jotain sellaista, mikä ylittää arkiymmärryksemme ja tuo jonkin uuden näkökulman elämään, mikä on esimerkiksi seksuaalista toisenlaisuutta tai toisenlainen tapa ajatella asioita. Teknologistunut kulttuuri on tuonut kuvioon mukaan myös toisenlaisen, elämänkielteisen, elämälle vihamielisen toiseuden. (Kenties jotenkin tällä tavoin Ihanuksen ajatukset ovat tiivistettävissä.)

     *     *     *

Ensimmäinen kirjoitus 'Georg Lichtenberg, järjen kyttyrä' valaisee hyvin Juhani Ihanuksen tapaa käsitellä teemaansa. Lichtenberg on tullut tunnetuksi aforismeistaan, mutta oli myös oman, valistuksen aikansa tiedemies.

Lichtenbergin tekstit ovat tietyllä tavalla absurdeja. Hän ei kunnioita kieltä, eikä mitä on sen avulla sanomassa. Hän saattaa ensin esittää asian jollain tavalla ja hetken päästä yhtä uskottavalla tavalla kääntää asian jotenkin ihan toiseen asentoon. Kielen rajat piirtyvät tällä tavoin jännittävällä tavalla epäselvästi lukijoiden eteen. Lukija tajuaa, että mitä tahansa mistä tahansa sanotaankin, se voidaan aina kyseenalaista tai ajatella jotenkin toisin. Kielen maailma on leikkiä ja pelaamista varten niin kuin Ludwig Wittgenstein myöhemmin osoitti.

     *     *     *

Toinen juonne Ihanuksen tarinoinnissa on, että hän osoittaa, millainen on kirjallisen ja suullisen kielen välinen jännite. Kirjoitus ja sen merkit ovat aina jotain toisarvoista suhteessa siihen, mistä kieli kumpuaa eli ihmisen sisältä - jostain joka on merkityksellistä esim. naisen rakkaudesta, mikä näkyy siitä, millä tavoin runo on kirjoitettu.

Franz Kafkan kohdalla hänen voimakastahtoinen isänsä hallitsi (kielenkäytöllään) poikansa elämää hamaan loppuun asti. Kafka kuoli 41-vuotiaana tuberkuloosiin. Hän ei esimerkiksi mennyt naimisiin rakastamansa naisen kanssa, ja isä kehotti häntä sen sijaan käymään bordelleissa. Kirjallisuuden, kirjoittamisen kautta hän sai vähitellen etäisyyttä lapsuuden maailmaan, mutta ei päässyt siitä irti kokonaan. Franzin suhtautuminen isään oli hyvin kaksijakoinen. Toisaalta hän kunnioitti isäänsä mutta myös halveksi tätä. Vaikka isä ei ollut ainakaan kovin väkivaltainen, hän koki isän jatkuvat puheet omasta kurjuudestaan omassa lapsuudessaan henkisenä väkivaltana.

Romanialainen E.M. Cioran on tsekkiläisen Franz Kafkan vastakohta. Hän irroittautui kaikista ideologioista ja uskonnoista ja suomi niitä teksteissään. Jopa niin että hänen oma äitinsä sanoi, että ei olisi synnyttänyt poikaansa, jos olisi tiennyt millainen hänestä tulee. Hän arvosteli myös mm. eurooppalaista sisäänpäinkääntyneisyyttä, nurkkakuntaisuutta ja uskoa demokratian kaikkivoipaisuuteen hieman ennen kansallissosialistien valtaannousua Saksassa.

     *     *     *

Artikkeli Jacques Derridasta on katsaus kuuluisaan ja kiisteltyyn ranskalaiseen filosofiin, joka tuli tunnetuksi tavastaan purkaa tekstejä osiin tai dekonstruktiosta. Teksti niin kuin psyyke on aina jakaantunut vastakohtiin. Esimerkiksi "suurin rakkaus juontuu suurimmasta dissosiaaton voimasta" eli vastakohdastaan. Asetelman ratkaisemattomuus tuottaa tarpeen kertoa yhä uudelleen tarinan esimerkiksi omasta rakkaudesta, rakkaasta. Kirjailija, kirjoittaja palaa yhä uudelleen samojen kysymysten äärelle. Voinko joka hetki sanoa, että haluan elää tämän tai jonkun toisen tilanteen yhä uudelleen? Se ei ole edes käytännössä aina mahdollista. Elämään liittyy menetyksiä ym.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti