maanantai 2. tammikuuta 2012

Keskisarja: "Kyynelten kallio. Kertomuksia seksistä ja väkivallasta" (2011)

"Pappilanrengit Heikki Mikonpoika ja Heikki Heikinpoika ovat Suomen ensimmäiset nimeltä tunnutut homot. Heidät poltettiin roviolla Taivassalon pitäjässä kyynelten kallioksi sanotulla mestauspaikalla vuonna 1665. Seitsemässä itsenäisessä kertomuksessa Teemu Keskisarja tutkailee Suomen historiaa ajattomien ihmiskohtaloiden kautta. Nykyaika luulee keksineensä esim. sukupuolisuuden sateenkaaren, mutta mikään ei ole uutta auringon alla. Hyvässä ja pahassa oli suomalainen valmis jo menneisyyden maalaiskylässä. Seksin ja väkivallan tarinoista raottuu räppänä arkielämän historiaan. Päähenkilöt ovat tavallisia ihmisiä, jotka kulkeutuvat epätavallisiin tilanteisiin." (Takakansi)

     *     *     *

Sisällys
- Taivaalta tuomitut (kristinusko) - Sarjasekaantujat (eläimiin sekaantuminen) - Vuosisatojen kummitukset - Pahan otteessa - Luurankoja lähdekatveessa - Kyynelten kallio (homot) - Junttilan aamunkoitto -

     *     *     *

Teemu Keskikallion "Kyynelten kallio" (2011) on sellaista arkielämän mikrohistoriaa Suomesta jollaista olen odottanut. Toivoisi että kirja panee miettimään nykyistä elämäämme ja sen omituisuuksia. Mikään maailmassa ei ole pohjimmiltaan muuttunut vuosituhansiin. On helppo sanoa, että esimerkiksi homoja ei polteta enää roviolla niin kuin 1600-luvun luterilaisessa Suomessa. Ihmisten elämiä tuhotaan silti edelleen surutta yhteiskunnan pakkolaitosten (armeija, vankilat, koulutuslaitokset) ja pakkotyöttömyyden avulla. Kuolemaa pahempiakin vaihtoehtoja arkipäiväisen elämän kannalta on siis olemassa. Joskus kuolema voi olla helpotus surkeaan tilanteeseen, johon ei ole muuten muutosta luvassa.

     *     *      *

Esimerkiksi 'Sarjasekaantujat' - jaksossa kerrotaan kiinnostavia tarinoita suomalaisten suhteesta rakkaisiin kotieläimiinsä. Pohjolassa - erityisesti Suomessa - oli 1700-luvulla varsinainen villitys nuorten keskuudessa kuksia eläimiä. Lailla jopa kiellettiin, etteivät pojat saa olla tästä syystä paimenina. Se mikä oli kiellettyä ja josta rangaistiin ankarasti houkutti niin kuin aina. Asian kääntöpuolena oli se, että myös eläimen katsottiin tuolloin osallistuneen tapahtuneen, joita pantiinkin lihoiksi oikein urakalla.

Myös sotilaat kunnostautuivat tässä asiassa. Ruotusotilas Anders Lindberg, 23 vuotta, tuomittiin 1728 kuolemaan Turun käräjillä. Tunnustus onnistui ilman kidutusta ja pitkää vankilassa viruttamista. Pappi Joakim von Glan kuitenkin pelasti hänen sielunsa.

Tutkinnan yhteydessä paljastui, että Lindberg oli ns. sarjasekaantuja eli hän oli sekaantunut vähän kaikkeen paitsi vuorenpeikkoihin, villieläimiin ja satujen prinsessoihin. Toistakymmentä tammaa sai tapauksen johdosta lähtöpassit toiseen todellisuuteen. Tenholan nimismieskin menetti rakkaan tammansa.  Lindberg mestattiin ja poltettiin roviolla eläinten kanssa, joihin hän oli todistettavasti ollut yhteydessä. Keskikallion mukaan teloitusnäytelmän täytyi olla vaikuttava näky mylvivine eläinlaimoineen.

Kansa oli velvollinen tulemaan katsomaan näytelmää opiksi ja ojennukseksi. Vain raajarikoilla ja ikälopuilla oli lupa jäädä kotiin. Joten koko Turku sai kokoontua joulurauhan ohella seuraamaan myös paljon viihdyttävämpiä tapahtumia - ja sellaisiahan tapahtui kansansuosion saaneen huvituksen takia jatkuvasti.

     *     *     *

Eläimiinsekaantuminen poistui Suomen rikoslaista vuonna 1970, mutta tietyllä tavalla tilanne on yhtä omituinen kuin aiemminkin. Samana vuonna kun homoseksuaalisuus laillistettiin, eläimiinsekaantujista tehtiin syyntakeettomia. Kikkailemalla saatiin rikollisista tehtyä hulluja. Vuoden 2012 Suomessa eläimistä on tehty yhä enemmän samanlaisia perheenjäseniä kuin ovat ihmiset, joten on hyvin todennäköistä, että neljän seinän sisällä on monenlaista romanttista draamaa meneillään tällä hetkelläkin. Niistä ei vain puhuta saati sitten, että kukaan olisi niistä kiinnostunut.

Miksi eläimiin sitten umpiluterilaisessa Suomessa on historian saatossa sekaannuttu enemmän kuin muualla Euroopassa? Teemu Keskisarja antaa joitain selityksiä.

Ensiksikin valtaosa tekijöistä oli aivan tavallisia suomalaisia, miehiä ja naisia. Tosin vain miehiä tuomittiin. Naimisiin mentiin suhteellisen myöhään eli n 25 vuoden iässä, mikä oli esimerkiksi 1700 - luvulla varsin myöhäinen ajankohta, sillä ihmisten keski-ikä olli alle 50 vuotta. Toisin kuin katolisissa maissa Suomessa ei ollut prostituutiota samassa määrin, joten nuoret miehet (ja naiset) joutuivat etsimään korvikkeita muualta.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti