keskiviikko 18. tammikuuta 2012

Kilpi: "Tamara. Hienostunut eroottinen romaani" (1972)

"Tamara on väkevästi rakastava ja rakastettu nainen, joka estottomasti liikkuu vaihtelevan, rikkaan rakkauselämän pyörteissä. Normeista piittaamatta hän kokee inhimillisen kiintymyksen moninaiset asteet ja vivahteet luulotellen olevansa vapaa ja haavoittumaton. Hänen elämäänsä tarkkailee kirjan kertojaminä; mies, joka vammaisuutensa vuoksi on ruumiillisesti kykenemätön.

Tamara on eroottinen seikkailu piilotajunnan maisemassa, elämyksiä kielen ja mielikuvituksen tasolla. Kypsien ihmisten kirja, iästä riippumatta."
(Takakansi)

     *     *     *

Eeva Kilven "Tamara" (1971) on hieno kuva seksuaalisesti  ja muutoinkin vapautuneesta naisesta ja hänen eroottisesta elämästään 1960-70 - lukujen taitteessa. Toinen samankaltainen teos on Aila Meriluodon "Peter Peter" (1972).

Tamara ei ole ajalle tyypillinen nainen, sillä hänellä on jopa samaan aikaan useita miessuhteita. Lisäksi hän asuu ainakin toisinaan alaraajoista vammautuneen miehen kanssa, jota voi pitää lähinnä hänen ystävänään. Heillä ei ole seksisuhdetta, vaikka mies, joka on kirjan kertoja, fantasioikin Tamarasta; ja he osoittavat eri tavoin toisilleen hellyyttä.

Tamara on itsenäinen, korkeasti koulutettu nainen, joka käy työssä ja asuu yksin, mutta hän kaipaa myös läheisyyttä ja turvallisuutta, mitä satunnaiset miessuhteet eivät tarjoa. Yksi miehistä, Kustaa Mauri, erottuu muista, mutta hän on naimisissa. Tamaralla on kuitenkin suuria odotuksia miehen suhteen, mutta hän pettyy, sillä mies intensiivisen seurustelujakson jälkeen jättää Tamaran sen kummemmin selittelemättä.

Kirjan kertoja, jonka nimeä ei kertaakaan mainita, tiivistää hänen ja Tamaran elämänfilosofian näin:
"Ihmisen pitää rakastaa niin että henki salpautuu, päätä pyörryttää, niin että ajan ja paikan taju katoaa, maailmat luhistuvat ja hän hautautuu niitten alle, tuntien helpotusta että se viimeinkin tapahtuu; olen varma, hän sanoo, että ihminen ratkaisevalla hetkellä, autojen syöksyessä päin toisiaan, maailman räjähtäessä, kuollessaan, tuntee sekunnin murto-osan riemua siitä että tilanne ei ole enää hänen hallittavissaan, että hänellä viimeinkin on oikeus luovuttaa kaikki ja lakata ponnistelemasta." (s. 30)

Kirjassa ei kerrota miten kirjan minä-kertoja halvaantui, kenties auto-onnettomuudessa. Rivien välistä on luettavissa, että hänellä ja ilmeisesti myös Tamaralla on kuvitelma, että raajoistaan halvaantunut mies ei kykene seksielämään. Kirjan viimeisillä sivuilla kuitenkin tapahtuu yllättävä käänne tässä suhteessa. Löysivätkö kirjan kertoja ja Tamara toisensa, jää avoimeksi kysymykseksi. Kenties se, mitä Tamara etsi oli lähempänä kuin hän kuvittelikaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti