sunnuntai 8. tammikuuta 2012

Miller: "MOLOK eli Tämä pakanallinen maailma" (1993)

"Millerin omaelämänkerrallinen romaanihahmo Dion Moloch elää 1920-luvun New Yorkissa turhauttavan työn ja myrskyisän avioliiton puristuksessa. Täynnä vihaa ja epätoivoa hän vaeltelee päämäärättömästi pitkin kaupungin katuja raivoten maailmalle, joka uhkaa musertaa hänet." (Takakansi)

     *     *     *

Henry Millerin "Molok"  (suom. 1993) on sen omaelämänkerrallisuuden takia erityisen koskettava. Se kuvaa mm. miten vaikeissa oloissa Miller aloitti kirjailijan uransa. Kirjan lopulla tulee mieleen, että kenties hänet lopulta teki kirjailijaksi se, että hänen vaimonsa jätti hänet.  Tällöin hän joutui jättämään epätyydyttävän työn lähettien rekrytoijana 'Great American' -lennätinyhtiössä - ja lähtemään maailmalle.

Kirjassa vain ohimennen viitataan Dion Molochin kirjoittamiseen. Moloch on päivän poissa töistä keskellä viikkoa ja vaimo Blanche pelkää, että hän on jälleen aloittamassa romaanin kirjoittamista, joka ei johda mihinkään. Tällä kertaa hän ei kuitenkaan jätä työtään vaan selvittelee ihmissuhdesotkujaan. Dionilla kun on enemmän tai vähemmän rakastajattaria koko ajan, joiden kanssa hän on välillä ongelmissa.

     *     *     *

"Molok" on Henry Millerin ensimmäinen teos, joka tosin julkaistiin vasta vuonna 1992 ja se käännettiin heti mm. suomeksi. Niin kuin monissa teoksen esittelyissä todetaan, kirja ei ole vielä aivan hallittu kokonaisuus, mutta Miller väläyttää siinä jo kertojan taitojaan.

Kirjailija on tullut kuuluisaksi ennen muuta realistisista seksielämän kuvauksistaan, mutta tässä kirjassa hän käyttää paljon kielikuvia tai jättää yksityiskohtia kuvaamatta ja saattaa vain todeta, mitä tapahtui.

      *     *     *

Miller kuvaa Dionin ja tämän nuoren sihteerin Marcellen rakastelua tällä tavoin:

"Hänen suunsa oli kuin sanoinkuvaamattomia kauheuksia kirkuva arpeutumaton haava, jonka tuskaisat huudot sekoittuivat poikkoilevien urkusävelten tukahduttavaan pauhuun. Hetkellä jolla Marcellen houreinen, valtavien energiapurkausten sähköistämä kiihko oli repimäisillään hänen olemuksensa piukat säikeet ja hukuttamaisillaan hänet kaaoksen hitaasti liukenevaan mereen, ilmoille jylähti mahtava täyteläinen yhteissointu, tynnyriholvi romahti ja hänen sielunsa temppeli tulvi täyteen säihkyvää valoa." (s. 130)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti