sunnuntai 1. tammikuuta 2012

OLET NUORI NAINEN. Osa 22. Viivin Hullu Uusi Vuosi 2011

Tarinamme nuoren naisen uusi vuosi 2012 oli rauhallinen. Hän lekotteli sohvalla ja katsoi vuotta aiemmin näkemättä jääneitä kotimaisia leffoja, joita osoittautuikin olevan monta.

- Parempi myöhään kuin ei milloinkaan, sanoi Viivi hymyssä suin venytellessään kotona tehtyjä vaahtokarkkeja, joita hän söi samalla kun joi vaaleanpunaista Thandi Sparkling Rosé Sec -kuohuviiniä.

Neil Hardwickin musikaali "Jos rakastat" oli pakko ainakin pikakelata läpi. Viivi empi katsella tällaista melodramaattista mössöä ja kuunnella kulunutta Suomi-rockia. Aleksi Salmenperän "Paha perhe" oli selvästi täyttä paskaa, mikä oli yleisin arvioi minkä Viivi suomalaisista elokuvista ylipäätään antoi.

- Saara Cantellin "Kohtaamisia" on saanut paljon suitsutusta. Katsotaanpas se seuraavaksi! sanoo Viivi ja heittää uuden DVD-levyn kehiin ja ottaa paremman katseluasennon ja potkii Armasta pois ruudun tieltä ja valtaa samalla sohvan kokonaan itselleen.

- Kiitosta vaan, toteaa Armas hieman närkästyneenä

    *     *     *

Jos tämä uusi vuosi olikin leppoisa toista oli edellinen uusi vuosi. Se oli kauheistakin kauhein. Ainakin Armaksen kannalta. Viivi ja Armas eivät vielä olleet naimisissa, ja Armas oli tullut uutena vuotena kosimaan Viiviä - ja sai tylysti pakit ennen kuin edes ehti kosia tulevaa morsiantaan. Viivi ei ollut vielä tuolloin ollenkaan varma siitä, mitä hän Armaksesta haluaa vai halusiko mitään.

Armaksen ilmoitus tulemisestaan häiritsemään Viivin rauhaa sai aikaan lähinnä ärtymystä, mutta myös pelkoa jopa kauhua siitä, millaista olisi olla koko ilta pelkästään kaksistaan Armaksen kanssa. Viivi maalasi mielessään mitä kauheimpia kauhukuvia.

- Pakottaisiko Armas minut seksiin intohimonsa kourissa, pohti Viivi. Tai ehkä hän tappaa minut hetken mielijohteesta sadistisesti niin kuin joku Viiltäjä-Jack naisia. Ehkä Armas on samanlainen hullu. Enhän tunne häntä vielä kovin hyvin...

Viivi oli joulun alla vahingossa luvannut, että hän voisi viettää uudenvuoden aattona jonkin aikaa Armaksen kanssa, vaikka ei ollut ollenkaan ihastunut ajatuksesta, sillä hänellä oli tuolloin muuta mielestään tärkeämpää ajateltavaa. Viivin puhelimen akusta oli loppunut virta ja viimeisinä sanoinaan Viivi oli huutanut: - Joo, joo. Armas oli kysynyt, haluaisiko Viivi käydä hänen kanssaan esimerkiksi elokuvissa ja syömässä. Armas otti joo-joon todesta. Jälkikäteen Armas mietti, ymmärsikö Viivi mitä oli luvannut. Toivottavasti.

     *     *     *

Saadessaan tekstarin joulupäivänä Viivi oli tyrmistynyt.

"Lähtisitkö 31.12. leffaan? Esim. Kinolinnassa on Pernilla Augustin "Sovinto". Lupaan etten tapa tai raiskaa sinua tms. Et menetä muuta kuin 2h elämästäsi ja teet minut onnelliseksi. Please, Viivi! T. Armas"

- Hitto, en kyllä lähde mihinkään leffaan kenenkään kanssa, manasi Viivi itsekseen. Enpä vastaa tähän viestiin. Ehkä Armas luovuttaa, jos en vastaa.

Parin päivän päästä hän sai toisen viestin.

"Voinko soittaa tai vastaa viestiin jotenkin? Edes lyhyt tapaaminen olisi tärkeää. En kestä muuten. Rakastan sinua. Tulen torstaina eli aattona klo 17 asuntosi eteen. Jos haluat sitä ennen voimme käydä syömässä jossain - tai sen jälkeen. Viivi! T. Armas"

- Voi helvetti! Mitä minä teen? En vastaa. En. Tulkoon - katsotaan sitten mitä tapahtuu. "Vastaa viestiin jotenkin". Hmm. Tai niin voinhan leikkiä sitä vanhaa kuvaleikkiä, jota harrastimme pari vuotta Speississä, pohti Viivi. Hän vaihtoikin välittömästi Armaksen viestin jälkeen profiilin kuvan valkoiseksi, minkä saattoi tulkita myöntymisen merkiksi. - Armas ymmärtäisi vihjeen. Tosin tämähän ei tietysti velvoita mihinkään, hyrisi Viivi itsekseen. Katsotaan, katsotaan mitä tapahtuu.

     *      *     *

Loppu onkin sitten legendaa. Viivi ajatteli antaa Armakselle kunnon näpäytyksen siitä, ettei hän osannut ajoissa luovuttaa. (Armaksen oli tässä kohden vaikea ymmärtää Viivin logiikkaa, mutta opetus oli tehokas.) Kun Armas sopimuksen mukaisesti saapui paikalle, Viivi soitti poliisit paikalle. Hän syytti, että Armas oli tullut häiritsemään hänen kotirauhaansa  - kirjan, korun ja kukkapaketin kanssa. (Uskokoon ken tahtoo!) Seuraavan yön Armas vietti putkassa, ja sen jälkeen tajusi, ettei Viiviä tule painostaa liikaa  - tai siitä seuraa pahimmillaan hallitsematon paniikkikohtaus, josta voi seurata mitä tahansa.

Viivi oli jälkikäteen luonnollisesti pahoillaan, mutta hän sanoi, ettei voinut mitään itselleen. Hän oli niin peloissaan - ja yksin. Vain Armaksen kanssa. Ja itsensä. Ja Armaksen kanssa. He eivät vielä olleet yhdessä. Vasta tapahtuman jälkeen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti