sunnuntai 8. tammikuuta 2012

Reiner: "Kun Harry tapasi Sallyn" (1989)

"Kun Harry tapasi Sallyn" (1989) ei ole mikään suurelokuva muuta kuin dialogin suhteen. Siinä on paljon herkullista sanailua Harryn  (Billy Crystal) ja Sallyn (Meg Ryan) välillä.

He tapaavat sattumalta kummankin ollessa lähdössä New Yorkiin opiskelemaan. Harry saa Sallyltä liftin. Harry yrittää vietellä Sallyn siinä onnistumatta. Perillä he vähin äänin eroavat.

Vuosien päästä he kohtaavat ohimennen lentokentällä. Sally on menossa naimisiin juristin kanssa, jonka myös Harry tuntee. Myös Harry menee tahollaan naimisiin. Kun kummatkin ovat eroamassa omista suhteistaan, he tapaavat seuraavan kerran - ja heidän välilleen kehkeytyy ystävyys.

Kun Sallyn eksä Joe menee uudelleen naimisiin, saa se Sallyn turvautumaan ystävän apuun eli Harryyn, ja he hetken mielijohteesta menevät sänkyyn keskenään. Molemmat pitävät tekoa virheenä ja ovat huo'entuneita, kun toinenkin ajattelee samalla tavalla.

Kun Sallyn ja Harryn läheisimmät ystävät Marie ja Jess menevät naimisiin, saa se aikaan Sallyssa ja Harryssä prosessin, joka johtaa siihen, että Uuden Vuoden juhlissa he huomaavat rakastavansa toisiaan ja haluavat myös viettää loppuelämänsä toinen toistensa kanssa.

Elokuvan epilogissa Harry ja Sally vuosien päästä, ikääntyneinä, kertovat tarinaansa katsojille. He istuvat sohvalla vierekkäin käsi kädessä.

     *     *     *

Elokuvan yhtenä juonteena on sen pohtiminen, voivatko mies ja nainen olla (hyviä) ystäviä menemättä sänkyyn keskenään (USA:ssa). Elokuvan aikana teemaa pyöritellään puolin ja toisin. Harry on matkalla NYK:iin sitä mieltä, ettei se ole mahdollista, mikä närkästyttää Sallyä.

Kymmenkunta vuotta myöhemmin kun Sally ja Harry ystävystyvät, osoittautuu, että Harry ei ollut ainakaan hänen ja Sallyn suhteen oikeassa. Tosin ystävyyden rajat lopulta ylitetään, mutta se ei olisi ollut tarpeellista. Ystävyys ei edellyttänyt minkäänlaista seksisuhdetta.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti