lauantai 21. tammikuuta 2012

Sacks: "Kirjailija joka kadotti kirjaimet ja muita mielen arvoituksia" (2011)

"Mitä jos ihminen menettää aikaisemmin itsestään selvänä pitämänsä taidon kuten puhumisen, lukutaidon tai näkökyvyn? Miltä sellainen tuntuu? Miten oppia elämään sen kanssa? 

Oliver Sacks pohtii kiehtovasti ihmisen aivojen kykyä toimia ja palautua vakavien vaurioiden jälkeen. Kirjailija joka kadotti kirjaimet on tutkimusmatka aivojen maailmaan. Se on ylistyslaulu ihmisaivojen mukautumiskyvylle ja luovuudelle.
" (Takakansi)

     *     *     *

Oliver Sacks on tullut Suomessa tutuksi erityisesti kirjastaan "Mies joka luuli vaimoaan hatuksi" (1988), jonka pohjalta on tehty myös TV-dokumentti ja Peter Brookin näytelmä, joka on esitetty mm. Turun kaupunginteatterissa.

Sacksin tarinoiden ytimessä on oivallus siitä, miten riippuvaisia havaintomme ovat aivojen toiminnasta. Jos aivojen osa, joka käsittelee kasvoihin liittyviä näköhavaintoja vaurioituu, ihminen ei enää tunnista tuttujenkaan ihmisten kasvoja. Siksi mies saattaa luulla vaimoaan hatuksi.

    *      *     *

Samanlainen aivojen toiminnan häiriö on se, ettei pysty enää tunnistamaan yksittäisten kirjainmerkkien takana olevia sanoja. Henkilö siis tunnistaa esimerkiksi kirjaimet "A" ja "C", mutta ei sanaa "Cecilia". Vamma jota kutsutaan aleksiaksi on hämmästyttävä.

Esimerkiksi dekkarikirjailija Howard Engel menetti lievän aivohalvauksen seurauksena kykynsä lukea tekstiä. Halvaus oli tapahtunut vasemmassa aivopuoliskossa osassa näköaluetta, aivojen kirjainlaatikossa, mikä aiheutti ongelmia myös tuttujen esineiden hahmottamisessa. Silti hän pystyi tuottamaan tekstiä eli kirjoittamaan niin kuin ennenkin.

Engel joutui tapahtuman jälkeen miettimään kirjoittajan työnsä ja varsinkin työtapansa osittain uudelleen. Hän pyysi vammauduttuaan esimerkiksi kustannustoimittajaa lukemaan tekstiä itselleen tai käytti tietokoneohjelmaa, joka muunsi kirjoitetun tekstin puheeksi.

     *     *     *

Oliver Sacks pohtii laajemminkin aivojen toimintaa ja visuaalista hahmottamista kirjassaan. Kirjainten ja muiden muotojen hahmottamisen eriytyminen on varsin uusi ilmiö ihmisen historiassa, mikä tapahtui noin 5000 vuotta sitten. Kyse on tietyllä tavalla siitä, miten aivot ovat mukautuneet uuteen tilanteeseen, jossa aivoja on tarvittu yhä enemmän kirjainmerkkien ja sanojen tunnistamiseen.

Aiemmin ei tällaisia taitoja tarvittuja ja aivot havainnoivat tällöin muita esineiden ja pintojen ym muotoja, joita ihmisen ympäristössä oli. Samalla tavoin kuin nykyihmisellä ovat mielessään aakkoset lukemista ja kirjoittamista varten, jo ennen tätä ihmisellä olivat 'aakkoset' ympäristössä olevien muotojen hahmottamiseksi.

Vastaavasti (valo)kuvien (tai kuvaitaiteen) ymmärtäminen ei ole itsestään selvä asia, jos ei ole esimerkiksi koskaan nähnyt valokuvia. Aivojen täytyy tottua tunnistamaan kuvasta sille tyypillisiä elementtejä ennen kuin kuva alkaa saada mielen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti