perjantai 27. tammikuuta 2012

Tsehov: "Leikkiäkö vain. Novelli" [1886]

"Tsehovin varhaistuotannon anekdoottimaisissa novelleissa on kaskumaisuuden ohella teräviä, nopeita psykologisia iskuja ja tihentyviä tunnelmia.

Hän luo novelleihinsa erikoislaatuisen tunnelman: kaiho, mielialan muutokset, odottamattomat riitasoinnut ovat sitä arkitodellisuutta, jonka kirjailija tuntee omakseen." (Takakansi)

     *     *     *

"Leikkiäkö vain" [1886] on hieno nuoruuden novelli. Hyvin visuaalinen, sarjakuvamainen. Hauska, mutta myös jotain traagista tässäkin rakkaustarinassa on; ja onko se edes rakkaustarina...

Kertomus on hyvin yksinkertainen, ja se kertoo kahdesta nuoresta, tytöstä ja pojasta. Kaikki tapahtuu yhden talven aikana - ja sitten tulee kevät. Viimeiset kuvat novellin lopussa ovat vuosien päässä, kun Nadenka on jo naimisissa ja kirjan kertoja miettii, miksi hän kelkkamäessä toistuvasti kuiskasi tuuleen sanat "Minä rakastan teitä, Nadenka".

     *     *     *

Kaikki alkaa siitä, kun nuori mies ja Nadenka saapuvat eräänä päivän kelkkamäkeen. Tyttö ei haluaisi, ei uskalla laskea mäkeä, mutta poika saa taivuteltua hänet. Laskettaessa mäkeä Nadenka kuulee kuiskauksen, eikä hän ole varma mistä on kyse. Toinen laskijoista ei mitenkään ilmaise, että hän tietäisi mitään asiasta.

Nadenka oli päättänyt, ettei hän enää ikinä laskisi, mutta hän haluaa selvittää, kuvitteliko hän omiaan - vain kuuliko hän todella mäessä kuiskauksen: "Minä rakastan teitä, Nadenka". Sama tilanne toistuu kolme kertaa, eikä tyttö saa selvyyttä mistä on kyse, kun poika ei ilmaise tunteitaan tai mitään muutakaan.

Lopulta Nadenka päättää laskea mäen yksin, vaikka hän kuollakseen pelkää laskemista. Hän on koko matkan niin peloissaan, ettei pysty keskittymään kuuntelemiseen, joten hän ei tälläkään kertaa saa selville, oliko se tuuli, joka hänelle vain kuiski.

Sitten tuleekin jo kevät - ja he eivät pääse enää mäkeen. Molemmat lähtevät omille teilleen. Nadenkan seisoessa kevättuulessa talonsa verannalla, mies onnistuu vielä kerran salaa kuiskaamaan: "Minä rakastan sinua, Nadenka", mistä jää nuoren naisen lapsuuden merkittävin muisto.

5 kommenttia:

  1. Tätä on tänään, pitkästä aikaa, luettu. Toivoisin kommentteja...

    Miksi Nadenka ei kysynyt nuorelta mieheltä hänkö se oli?

    VastaaPoista
  2. Ei kehdannut. Tämä on ihana, yksi lempinovelleistani.

    VastaaPoista
  3. Niin vakavaa asiaa ei olekaan, etteikö siitä voisi laskea myös leikkiä!

    VastaaPoista
  4. Tämä novelli on kyllä upea. Poika taisi olla yksi sen ajan pelkureista vai mitä ajattelet? Tai sitten hän ei edes rakastanut tyttöä ja leikki vain. Perus Tsehov, niin ihana!

    VastaaPoista