torstai 26. tammikuuta 2012

Tsehov: "Rakkaudesta. Novelli" [1898]

"Tsehovin novellit ovat yleensä arkielämän kuvauksia ja liittyvät aiheiltaan porvarien, talonpoikien ja virkamiesten elämään. Tsehov saattaa arvostella niissä voimakkaastikin yhteiskuntaa, sen asenteiden vanhoillisuutta, mutta toisaalta hän on hyvin selvillä vanhan venäläisen elämäntavan viehätyksestä ja on kuvannut sitä voittamattomalla tavalla.

Rakkaus ei hänen ihmistensä kohdalla merkitse muuta kuin tilannetta, joka tulee kohdalle, jättää jälkensä, hiljalleen unohtuvan pettymyksen ja tuskan, ja menee ohi.
" (Takakansi)

     *     *    *

Venäläisen Anto Tsehovin lyhyet kertomukset ovat kuuluisia tiiviydestään. Muutamalla sivulla kerrotaan tarina eikä siihen ole mitään lisättävää, eikä siitä voi mitään enää myöskään poistaa. Tällainen novelli on mm. "Tuntemattoman tarina" - kokoelman novelli 'Rakkaudesta' [1898].

Muutamin harkituin vedoin Tsehov onnistuu nostamaan esiin jotain olennaista nykyajan ihmisten suhteista toisiinsa. Erityisesti novellin loppu on traaginen. Anna Aleksejevna lähtee junalla toiselle puolen Venäjää Krimille ja Pavel Konstantinyts (Alehin) kulkee vielä yhden asemanvälin samaa matkaa Annan kanssa - ja jää sitten pois junasta. Murtuneena hän kävelee takaisin kotiinsa.

Ensimmäisen kerran pari halaa toisiaan lopullisen eron hetkellä asemalaiturilla

"Minä syleilin häntä, hän painoi kasvonsa rintaani vasten ja kyyneleet virtasivat hänen silmistään; (..)
tunsin rakastavani häntä ja polttava kipu sydämessäni ymmärsin, miten tarpeetonta, mitätöntä ja miten pettävää oli kaikki se, mikä oli estänyt meitä rakastamasta."

Silti Alehin ei tee, ole tehnyt, mitään lähteäkseen lopullisesti Annan mukaan, mikä tässä tilanteessa olisi ollut mahdollista. - Aivan lopussa Alehinin ystävät keskustelevat keskenään ja ihmettelevät miestä. Miksi hän juoksee oravanpyörässä, vaikka hänellä varakkaana ja yliopistokoulutettuna miehenä olisi muitakin vaihtoehtoja elämässään.

Tilannetta mutkisti se, että Anna oli naimisissa tuomari Vladimir Lukanovitsin kanssa, mutta vuosien vieriessä Anna vietti yhä enemmän aikaansa Alehinin kanssa. Lopulta hän alkoi matkustella, oli äitinsä luona - ja hyvin onneton. Kukaan ei tehnyt kuitenkaan mitään elämän muuttamiseksi kaikkien kannalta paremmaksi.

Lukija mielessään näkee kaksi yksinäistä ihmistä: Annan riutuvan hermosairaalassa Krimillä ja Alehinin tappavan itsensä työllään kotitilallaan Sofjinossa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti