tiistai 10. tammikuuta 2012

Pekkalainen: "Susinartut ja pikku immet. Sisällissodan tuntemattomat naiset" (2011)

"Lähtökohtana on Hämeenlinnan vankileirillä vuonna 1918 kirjoitettu runo. Jäljittäessään runossa mainittuja kymmeniä naisia Tuulikki Pekkalainen tuli samalla selvittäneeksi monen muunkin naisen vaiheet.

Keitä nämä valkoisten mukaan naisen roolinsa unohtaneet 'susinartut' olivat ja mitkä olivat heidän rikoksena, joista pahimmillaan langetettiin kuolemantuomioita? "
(Takakansi)

     *     *     *

"Todistettu on, että Suomen kansalaissodassa ovat punakaartilaiset petoja, monet heidän naisistaan susinarttuja, vieläpä naarastiikereitä. Eikö ole hulluutta olla ampumatta petoja, jotka meitä ahdistelevat", kirjoitti kirjailija Ilmari Kianto vuonna 1918, joka osallistui sisällissotaan valkoisten puolella. Hän ei sen kummemmin perustellut kantojaan. Viha punaisia naisia kohtaan riitti.

Historioitsija Tuulikki Pekkalainen kertoo kirjassaan "Susinartut ja pikku immet. Sisällissodan tuntemattomat naiset" (2011) näiden naisten elämäntarinoista sen, mitä niistä vielä 2000 - luvulla pystyy selvittämään. Jotkut vankileireillä olleista naisista ovat kertoneet muistelmissaan kohtaloistaan. Kirjoitustaidon puute näkyy kuitenkin muistelmissa tai niiden vähäisyydessä.

Pekkalainen kertoo mm. 25-vuotiaasta Tyyne Lamminperästä, joka vuonna 1947 kirjoitti kokemuksistaan. Tyyne oli käynyt ilmeisesti vain kiertokoulua ja kirjoitti varsin huonolla kielellä tarinansa, joka löytyy Kansan Arkistosta.

Lamminperä kuvaa tarkkaan Hämeenlinnan vankileirin arkea. Suuri osa ajasta mene erilaisten töiden tekoon. Hän kertoo myös mm. että miesten puolella ruumiita syntyi jatkuvasti, toistasataa vuorokaudessa. Naisia kuoli vähemmän. Ruumiista lähtenyttä hajua yritettiin kalkitsemalla hillitä.

     *     *     *

Vaikka "Susinartut ja pikku immet" - historiateoksessa on lukemattomien naisten lyhyitä tarinoita, jotka perustuvat asiakirjatietoihin, muistelmiin ym. aineistoon, kuva yksittäisten naisten kohtaloista jää epäselväksi. Moni kysymys jää vaille vastausta esimerkiksi millaista väkivaltaa naisiin kohdistettiin leireillä. Heitä tapettiin paljon, mutta myös muunlaista väkivaltaa varmasti tällaisissa oloissa oli.

Olennaista on, että rikokseksi riitti, etti nimi löytyi jostain punaisen puolen listasta. Siis todiste siitä että oli kuulunut vastapuolelle. Kuolemantuomioon riitti vähimmillään se, että oli pukeutunut housuihin tai oli kantanut asetta.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti