maanantai 16. tammikuuta 2012

Mäkelä: "Rakkausromaani" (2006)

"Rakkausromaani on kertomus Annikin ja Samuelin suuresta rakkaudesta. Mies antautuu naiselleen täydellisesti, ja nainen tuhoaa miehen tämän omaa oppia toteuttaen, ankarasti ja asialleen omistautuen: vahvemmin ei voi kukaan toista rakastaa.

Nöyryytyksen, pakottamisen ja kiduttamisen kautta Samuelista, taiteen virkamiehestä, tulee täysin tahdoton naisensa edessä – häneltä riistetään niin ihmisarvo kuin miehuuskin." (Takakansi)

     *     *     *

Tietokirjailijana paremmin tunnetun Matti Mäkelän esikoisromaani "Rakkausromaani" (2006) on shokeeraava kauhukertomus siitä, mihin romanttinen rakkaus voi pahimmillaan johtaa. Tunne voi joskus johtaa täysin harhaan. Tai ehkä olisi parempi kysyä: tietääkö ihminen aina todella mitä hän missäkin tilanteessa haluaa. Kuinka paljon ihminen voi tahallisesti vahingoittaa - tai antaa toisen vahingoittaa itseään - fyysisesti ennen kuin voidaan sanoa, ettei hän tiedä mitä hän tekee, ja hänet tulee pysäyttää.

"Kidutus kesti neljä tai viisi tuntia, ajantajuni katosi. Annikki istui päälläni, imi suulla ja hakkasi remmillä." (s. 64)

Annikki alistaa Samuelia niin seksuaalisesti kuin muutenkin yhä enemmän ja yhä enemmän, kouluttaa miestä, mikä lopulta johtaa Samuelin pöyristyttävään kuolemaan.  Kertomuksen uskottavuus ei ole aina huippuluokkaa, mikä ei selvästi ole tarkoituskaan. Mäkelä käyttää tehokeinona kirjoittaessaan niin ironiaa, liioittelua kuin epäluotettavaa kertojaa.

     *     *      *

Samuel on kirjailija ja virkamies, joka menettää lopulta niin työnsä kuin oikeutensa tekemiinsä teksteihin Annikille. Hän jopa kirjoittaa Annikin nimissä kirjoja, viimeisimpänä tekstin omaan kuolemaansa johtavista tapahtumista.

"Annikki pakotti minut kirjoittamaan tämän kirjan, jotta tuhoaisin itseni arvostettuna kirjailijana." (s. 92)

Samuelin ja Annikin elämä pyörii vain ja ainoastaan sadomasokistisen seksin ympärillä - ainakin siltä osin, mitä kirjailija siitä kertoo. Annikki kohtelee Samuelia mitä mielikuvituksellisimmin keinoin ja kehittää ulkopuolisen silmin katsottuna varsin sairaita sääntöjä yhteiselämää varten. 

"Ennen kuin jouduin lopullisesti tänne kellariin, Annikki piti minua lelun tai eläimen arvossa." (s. 118)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti