Goldberg: "Avoin mieli. Kuinka elää kirjoittajan elämää" (2004)

"Anna mennä", Natalie Goldberg opastaa kirjoittajaa. Hänen kehittämänsä treenikirjoittamisen menetelmä vapauttaa kirjoittajan sisäisen kriitikon vallasta, auttaa unohtamaan täydellisyyden vaatimukset ja etenemään vaihe kerrallaan. Teos ohjaa kirjoittajan määrätietoiseen luovaan työskentelyyn ja kirjalliseen löytöretkeilyyn.

Avoin mieli on viidyttävä kirjoittamisopas ja fiktiolla höystetty elämäntarina. Se on hyödyksi jokaiselle, joka kirjoittaa ja muokkaa tekstiään: kirjoittamisen opettajille ja opiskelijoille. Treenikirjoittaminen toimii yhtä lailla ohjatussa työskentelyssä kuin omatoimisessa opiskelussa. (Takakansi)

     *     *     *

"Avoin mieli. Kuinka elää kirjoittajan elämää" (2004) on ehkä Natalie Goldbergin tunnetuin kirja Suomessa. Alussa listatut Treenikirjoittamisen säännöt ovat tulleet lukuisille kirjoittajille kirjoittajakoulutuksissa ja luovan kirjoittamisen kursseilla tutuiksi.

Muistin virkistämiseksi listaan ne tähän:

1. Pidä kynä liikkeessä.
2. Luovu kontrollista
3. Täsmennä
4. Älä ajattele
5. Älä vaivaa päätäsi kielioppisäännöillä
6. Anna itsellesi lupa kirjoittaa roskaa
7. Mene ytimiin 

PIDÄ KYNÄ LIIKKEESSÄ. Näillä säännöillä pötkii pitkälle. Saattaa tuntua itsestään selvälle, että kirjoittajan tulee kirjoittaa, mutta asian voi ajatella vielä vähän pidemmälle.

Sen sijaan että kynällä kirjoittaa sen voi pitää koko ajan liikkeessä. Kuulostaako hullulta ajatukselta? Tämä tarkoittaa yksinkertaisesti sitä, että kirjoittaa voi aina - ja pitää kirjoittaa aina. Silloinkin kun se ei tunnu hyvältä, kun ei ole inspiraatiota tai muutoin ei saa mitään järkevää paperille. Tällä tavoin kirjoittaminen automatisoituu niin kuin esimerkiksi autolla ajaminen. Emmehän me selittele autolla ajamattomuuttakaan, sillä että meillä ei aamulla töhin lähtiessä ollut inspiraatiota ajaa autolla, ja siksi jäimme kotiin.

LUOVU KONTROLLISTA. Tätä ei voi soveltaa autoiluun. Autolla ajaessa muun liikenteen joukossa auto täytyy olla hallinnassa. Rajojaan ei voi koetella kuin suljetulla radalla, mikä on tosin tarpeen, jos aikoo kehittyä taitavaksi autoilijaksi.

Sama pätee kirjoittamiseen, rajoja on etsittävä. Ei ole mietittävä, voinko kirjoittaa näin tai näin  vaan on yksinkertaisesti kirjoitettava ja katsottava mitä syntyy. Toki on tiedettävä jotain eri tavoista kirjoittaa, jotta lopulta syntyy hallittua tekstiä ja jotta voi arvioida kirjoittamisen lopputuloksia, mutta tästä ei lähdetä liikkeelle.

TÄSMENNÄ. Mistä tahansa kerrotaankin, ei koskaan voi olla liian täsmällinen. Kieli itsessään tekee sen jo mahdottomaksi. Jos kuvataan esimerkiksi miestä, joka saa sydänkohtauksen autolla ajaessaan, kielen rajat tulevat nopeasti vastaan ja toisaalta liiassa tarkkuudessa ei ole mitään mieltä. Jos kohtausta aletaan kuvata sairaskertomuksen tarkkuudella, itse asia eli se mitä varten kuvataan, unohtuu. Toki kuvaus voi liittyä sairaskertomukseen.

Mies on kenties saanut autolla ajaessaan raivokohtauksen reagoituaan jonkin toisen autoilijan hidasteluun tiellä. Tilannetta kuvattaessa on siis nähtävä enemmän kuin mitä pelkkä sairaskertomus voi kertoa autoilijan tilasta tapahtuman aikana ja sen jälkeen. Kiinnostavaa on triggeri eli se mikä laukaisi reaktion ja miksi. Reagoiko mies tavallisesta tällä tavoin vai oliko siihen nyt joku erityinen syy jne. Täsmentäviä kysymyksiä voi tehdä lähes loputtomasti.

ÄLÄ AJATTELE. Aika yllättävä ohje eikö totta? Eikö kirjoittajan nimenomaan tule ajatella ja siirtää ajatuksiaan paperille?Ajatellaan jälleen autolla ajamista. Jos kuljettaja koko ajan ajattelee, mitä ja miten on tekemässä, ajamisesta ei tule mitään. Tai jos se mitä ajattelee, on esimerkiksi kiire päästä paikasta A paikkaan B, jotain oleellista jää näkemättä. - On siis tärkeää mitä ja miten ajattelee. Kaikki ajatukset eivät ole yhtä hyviä lopputuloksen kannalta.

Natalie Goldbergistä kannattaa lähteä liikkeelle ensimmäisestä ajatuksesta joka tulee mieleen. Se on yleensä paras eikä siihen ole purrut vie liiallinen itsekritiikki. Kun ajatus on mielessä - ei muuta kuin menoksi. Kaikki mitä tulee mieleen paperille.

ÄLÄ VAIVAA PÄÄTÄSI KIELIOPILLA. Monille ihmisille kirjoittaminen on hankalaa siksi, etteivät he tiedä, mihin lauseessa pilkku pannaan tai mikä on jonkin sanan oikea taivutusmuoto tms. Tämä ei ole kirjoittamisessa tärkeää. Kirjoittamisen kannalta on tärkeää kirjoittaa. Virheet voi korjata jälkikäteen, jos siihen on tarvetta.

Virheet ovat myös niitä, joista opitaan. Yleensä samoja virheitä ei tehdä toistuvasti, ja mitä sitten, vaikka niin käykin. Virheet ovat joka tapauksessa aina korjattavissa. Autolla tehdyt esim. ohjausvirheet voivat olla kohtalokkaita. Kynää ja paperia käytettäessä tällaista riskiä ei ole.

ANNA MIELESI KIRJOITTAA ROSKAA. Johdonmukaista kaiken edellä sanotun jälkeen on antaa ohje, että kaikkea voi ja tulee kirjoittaa. Vain pieni osa siitä, mitä kirjoittaa on helmiä, mutta mitä siitä. Kirjoittamaan ei voi oppia kuin kirjoittamalla. Mitä enemmän kirjoittaa, sitä enemmän syntyy myös onnistumisia. Autollakin oppii ajamaan lopulta vain ajamalla, ei autokoulussa tai ajotunneilla

MENE YTIMIIN. Mistä tahansa sitten kirjoittaakin, asialla, josta kirjoittaa on jokin ydin. Ytimen löytämiseen tulee luonnollisesti tähdätä. Koska on esimerkiksi paljon asioita, joista tietää vähän, ytimien löytäminen voi olla vaikeaa. Henkilöautolla ajaminen on eri asia kuin ajaa täysperävaunullisella rekalla. Erilaiset asiat ovat ajamisen ytimessä.