maanantai 20. helmikuuta 2012

Siekkinen: "Kuinka rakkaus syntyy" (1991)

Raija Siekkisen uuden kokoelman novellit kertovat rakkaudesta ja rakkaudettomuudesta. Ne peilaavat osuvasti ja alleviivaamatta omaa aikaamme, maailmaa josta ei saa selkoa. Ihmiset ajautuvat irti toisistaan ja kaikki muuttuu; rakkaus särkyy kuin kupla tai vaihtaa yllättävästi muotoaan.

”Raija Siekkinen on Tšehovin linjalla novellintekijänä: hän ei tarkenna mitään, ei paljasta mitään, hän pitää kiinni outoudestaan. Kiehtova novellisti”, kirjoitti Eila Pennanen Siekkisen edellisen novellikokoelman Pieni valhe ilmestyttyä.
  (takakansi)

     *     *     *

Edesmenneen Raija Siekkisen "Kuinka rakkaus syntyy" (1991) on outo kokoelma kirjoituksia. Suvi Ahola toteaa Helsingin Sanomien muistokirjoituksessaan 7.2.2004, että Siekkinen kehitti vuosien myötä novellista hyvin omalaatuisen ja itsensä näköisen tekstilajin. Tekstit ovat kyynisiä ja keski-ikäisen naisen näkökulmasta tehtyjä. Siekkinen oli novelleja kirjoittaessaan hieman alle nelikymppinen.

     *     *     *

Sisällys
- Kesä viimeinen päivä - Musta aurinko - Rakkaus - Luonnollinen kuolema - Kokemus - Onnelliset - Joka ainoa mies - Kuinka rakkaus syntyy - Kuu - Vieras maa -

     *    *     *

KUINKA RAKKAUS SYNTYY. Niminovelli viittaa Tapani Kansan lauluun "Kuinka rakkaus alkoi", jonka novellin nainen kuulee aamulla kelloradiostaan. Sanat pyörivät koko päivän hänen mielessään niin kuin kaikkien ärsyttävien laulujen sanat. Silti nainen miettii myös sanojen sisältöä. Mitä hänen miehensä mielessä liikkuu. Mitä hänen omassa päässään liikkuu. Mitä on heidän rakkautensa - ja millainen salaisuus se on.

Suhdetta värittää miehen suhde toiseen naiseen, joka oli päättynyt ja päätynyt aborttiin. Lasta parilla ei ollut, mikä selvästi vaivasi naista. Hän myös koki itsensä yksinäiseksi.

"Avoimesta ikkunasta oli tullut vehmaan lehtometsän tuoksu, ja jokin myöhäinen lintu oli laulanut. Hän oli katsellut huoneen hämärään liukenevia nurkkia, ikkunasta tulevaa valoa."

Nainen muisteli maaliskuussa juhannusta. Hän oli ollut mökillä ilmeisesti yksin idyllinsä keskellä. Nainen oli töissä sairaalan puhelinvaihteessa. Töissä hän saa päähänsä ajatuksen, ettei rakasta enää miestään. Illalla nainen ja mies saunovat. Mies sanoo: "Minä rakastan sinua". Nainen alkaa itkeä kuin jotain kauheaa olisi tapahtunut.

     *     *     *

Kokoelman sävy on loppuun asti samalla tavalla slaavilaisen melankolinen, ilmeisen suomalainen. Ehkä kirjoitukset jollain tavalla kuvaavat suurten ikäluokkien naisten tuntoja. Jokin on kaiken kaikkiaan suomalaisessa yhteiskunnassa ja sen yksilöissä mennyt pahasti pieleen, ja naiset ovat omalta osaltaan siitä vastuussa. 90-luvun massatyöttömyys ja pankkikriisit ovat ovella...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti