maanantai 30. huhtikuuta 2012

Åsbrink: "Ja Wienerwaldissa ovat puut vielä pystyssä" (2011)

- Pohdin kuka kaipaa vielä yhtä kirjaa holokaustista, aloittaa ruotsalainen kirjailija Elizabeth Åsbrink haastattelunsa Yle Femin Kirjakauden viimeisessä ohjelmassa, joka tuli uusintana su 29.4.2012.

Hänen uuden kirjansa nimi olisi suomeksi ehkä "Ja Wienerwaldissa ovat puut vielä pystyssä", "Och i Wienerwald står träden kvar" (2011). Ilmestymisvuonnaan, viime vuonna kirja voitti 'August Priset' -palkinnon Ruotsissa.

     *     *     *

Jo heti ensimmäinen repliikki osuus asian, kirjan ytimeen, sisällön keskiöön. Kirjailija pohti alkaessaan kirjoittaa kirjaansa, tarvitseeko kukaan enää tällaista kirjaa, jollaisia on kirjoitettu satoja. Vai onko sittenkään?

Itävallasta lähetettiin heti miehityksen jälkeen vuonna 1939 pakolaisina Ruotsiin 60 juutalaista lasta. Elizabeth Åsbrink on kirjassa dokumentoinut Otto Ullmanin ja hänen perheensä laajaa kirjeenvaihtoa sotavuosina. Perhe ja sukulaiset eivät lopulta selvinneet elossa. Keskitysleireissä kuolleiden ja heidän omaistensa kirjeenvaihtoa ja ajatuksia sota-aikana ei sittenkään ole käsiteltyä kirjallisuudessa kovin usein. Anne Frankin "Nuoren tytöt päiväkirjat" ovat harvassa.

     *     *     *

Kirjan nimi viittaa onnellisiin vuosiin, aikoihin ennen Saksan miehitystä. Kirjeiden joukossa oli kuva Ullmanin perheen aikuisista piknikillä Wienerwaldissa, isä Josefista, äiti Elisestä, kahdesta tädistä Gretestä ja Nunnista ja toisen tädin miehestä Paulista.

Åsbrink korostaa, että hän teki kirjallaan keskitysleireissä kuolleista jälleen eläviä, ainakin omassa mielessään. Yli 500 kirjeen aikana kirjeiden hahmot alkoivat elää uudelleen, saivat uuden elämän.

     *     *     *

Kirjassa eivät saaneet ääntään esille vain juutalaiset vaan myös ruotsalaiset antisemitistit ja kansallissosialistit, joista ei ole sodan jälkeen paljon puhuttu. Jopa Oton paras ystävä Ingvar Kamprad oli Ruotsin natsipuolueen jäsen, ja muun muassa vastusti julkisesti juutalaisten lääkärien tuloa Ruotsiin ja rekrytoi puolueeseen uusia jäseniä. Pakolaisena Otto työskenteli renkinä Kampradin perheen tilalla.

     *     *     *

Kirjakausi -ohjelmassa keskustelu Åsbrinkin kirjasta laajennettiin tämän päivän ongelmiin, vuoteen 2012. Ketkä ovat tämän päivän juutalaisia Euroopassa? Toistuuko tällä hetkelläkin jokin samankaltainen prosessi, jota emme jostain syystä huomaa kuin vasta jälkikäteen?

Ovatko tämän päivän holokaustin kohteena maanhanmuuttajat? Romanipakolaiset? Vai onko niin, että hyvinvoiva keskiluokka Pohjoismaissa ja muualla Euroopassa on vaivihkaa eristänyt itsensä omista köyhistään. 

Kenties keskuudessamme on jo keskitysleirejä, vaikka emme huomaa niitä, koska jokainen kaupungin vuokra-asunto ja työttömän koti on potentiaalinen keskitysleiri. Leirit ovat nyt vain piilotettuina keskellemme. Ehkä tilanne on täysin sama kuin 30-luvulla.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti