maanantai 30. huhtikuuta 2012

Krohn: "Älä lue tätä kirjaa" (1994)

Leena Krohn kirjoitti 6 kertomusta kaikenikäisille keskenkasvuisille. 'Peruna ei ole esine' kertoo miehestä, joka päättää tehdä perunansa itse; onhan maailmassa tehty monimutkaisempiakin esineitä.

Nimikertomuksessa 'Älä lue tätä kirjaa' Mirjam löytää divarista kirjan, jonka kansilehdellä lukee tämä vakava käsky. Salaperäisiä ja omintakeisia kertomuksia myötäilee Inari Krohnin grafiikkakuvitus.
(takakansi)

     *    *    *

Sisällys:

- Mnemonisti - Peruna ei ole esine - Ilmiö - Älä lue tätä kirjaa - Huvipuiston joulukuu - Setä Ajanvoittaja -

     *     *    *

Leena Krohnin pienet tarinat ovat aina yhtä kiehtovia, ennen muuta siksi että ne ovat niin lähellä ihmisten arkitodellisuutta. Ne ovat samaan aikaan mahdollisia ja mahdottomia, absurdeja tarinoita.

     *     *     *

MNEMONISTI. Traaginen tarina pikkutytöstä tai oikeastaan kahdesta tytöstä, Elenasta ja Mariasta. Tarinaa kerrotaan Elenan näkökulmasta. Maria on muistinero, mnemonisti. Elena kohtaa sirkuksessa Marian, ja ihailee tämän taitoa muistaa mm. Göterborgin puhelinluettelon ulkoa. Lopulta hän kuitenkin huomaa, ettei asioiden muistaminen ole se, joka tekee ihmisen onnelliseksi. On osattava - ja on hyvä - myös unohtaa asioita.Riittää kun muistaa tärkeät asiat.

     *     *     *

Tarinaa voisi jatkaa tai varioida. Kuka sanoo, mitä ei saa unohtaa ja millä tavoin jokin asia tulisi muistaa? Ihminen unohtaa helposti omalta kannaltaan ikävät asiat ja omat tekemisensä, ja näkee sen - varsinkin pahan - mitä muut ovat tehneet.

     *     *     *

PERUNA EI OLE ESINE. Outo tarina miehestä, joka halusi tehdä perunoita niin kuin lapsia tehdään. Hän kyllästyi rupisiin ja huonoihin perunoihin, joita osti kalliilla hinnalla kaupasta ja päätti, ettei enää ikinä osta perunoita. Kokeilu ei onnistunut. Syksyllä hän joutui turvautumaan varasuunnitelmaan, ja lähti maaseudulle perunavarkaisiin. Vaimo ei ollut kovin ihastunut miehensä uudesta harrastuksesta.

     *    *    *

Ajatusleikin voi ulottaa ylipäätään elämään, ja sen uusintamiseen. Ihminen ei oikeasti pysty luomaan uutta elämää. Hän pystyy eri tavoin vaikuttamaan siihen, ei muuta. Ihmisen oma elämäkin on se mitä se on. Jopa elämän mitta on ennalta arvattavissa - maksimissaan 120 vuotta, sillä ihminen ei myöskään ole tuote niin kuin ei perunakaan.

    *     *     *

ÄLÄ LUE TÄTÄ KIRJAA. On kirjan niminovelli, ja se on astetta fantastisempi kuin kaksi edellä esiteltyä. Mirjam-niminen tyttö löytää divarista kannettoman kirjan, jonka nimiösivulla lukee "ÄLÄ LUE TÄTÄ KIRJAA". Mirjam tietysti ottaa kirjan käteensä, ja alkaa lukea tuota mitättömän näköistä teosta. Kirja on täynnä tyttöjen nimiä, satoja nimiä. Jokainen kirjassa kerrottu tarina on lähes samanlainen.

Kirjassa kerrotaan, miten erinimiset tytöt löysivät kirjan, ja luulivat "ÄLÄ LUE TÄTÄ KIRJAA" -lausetta kirjan nimeksi, mikä se ei sitten kai ollutkaan. Viimeisenä listassa on Mirjam, ja tekstissä kerrotaan, miten Mirjam löysi kirjan divarista.

Mirjam ei jää miettimään kummallista kirjaa vaan panee sen hyllyynsä. Erään kerran hän tarvitsee paperia päiväkirjaansa varten, ja muistaa, että siinä kummallisessa kirjassa, jossa oli vain nimiä, oli lopussa 30 tyhjää sivua. Hän alkaa kirjoittaa päiväkirjaansa kirjan takaosaan.

Lopulta hän kyllästyy päiväkirjan pitämiseen huomatessaan, että yhden päivän aikana tapahtuu jo niin paljon asioita, että se täyttäisi koko päiväkirjan, peräti kirjaston. - Seuraavan kerran Mirjamin tytär Inkeri löytää kirjan. Sama toistuu ilmeisesti Inkerille niin kuin lukemattomille muille ennen häntä...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti