lauantai 28. huhtikuuta 2012

Leone: "Huuliharppukostaja" (1968)

Ytimessä on kertomus nuoresta naisesta Mrs McBainista (Claudia Cardinale), joka muuttaa New Orleansista Utahin rajaseudulle, äärimmäiseen Länteen. Saavuttuaan hän huomaa miehensä ja perheensä teurastettuna, eikä hän tiedä mistä on kysymys. Pääepäilty on  kahvia kittaava Cheyenne (Jason Robards), joka ystävystyy naisen kanssa ja tarjoutuu metsästämään todellista tappajaa, palkkamurhaajien joukon johtajaa Frankia (Henry Fonda).

Cheyenne tutustuu Huuliharppuun (Charles Bronson) yrittäessään selvittää murhaa ja auttaa naista. Huuliharpullakin on selvittämättömiä asioita Frankin kanssa. Elokuvan miehiä ajaa eteenpäin myös äkkirikastumisen toivo ja henkilöiden mutkikkaat taustat kietoutuvat toisiinsa taiteellisesti tavalla, millä perusteella tätä elokuvaa voisi pitää kaikkien aikojen elokuvana (Internet Movie Database)

     *     *     *

IMDb:n arvostelija ei liioittele kehuessaan Sergio Leonen "Huuliharppukostajaa" (1968). Heti aloituskohtauksesta lähtien elokuva kantaa katsojan korkeisiin sfääreihin. Viipyilevä kuvaus ja kerronta on parasta mitä olen valkokankaalla nähnyt. Jotenkin toivoisi, että esimerkiksi ihmissuhdedraamoissa käytettäisiin enemmän samaa tekniikkaa. Esimerkiksi Ingmar Bergman osaa tämän taidon. Katsoja kiinnittyy elokuvaan, sen hahmoihin, maisemaan, kaikkeen aivan toisella tavalla, kun hänelle annetaan aikaa tutustua kunnolla ja kiinnostavalla tavalla siihen mitä tuleman pitää.

      *     *     *

Arvioissa usein mainitaan elokuvan tapa kuvata väkivaltaa sen erityisenä ansioina. Tästäkin on esimerkki heti elokuvan alussa, kun Huuliharppu saapuu junalla pieneen kaupunkiin keskelle Länttä. Sergio Leone ei mässäile väkivallalla, vaikka sitä esimerkiksi "Huuliharppukostajassa" on paljon.

Tilanteet ovat nopeasti ohi. Muutamassa sekunnissa lyhyen sanailun jälkeen kolme Frankin miestä on raatoina Huuliharpun edessä, joka kohtaamisen jälkeen eleettömästi jatkaa matkaansa kuin mitään kovin ihmeellistä ei olisi tapahtunut.

     *     *     *

Elokuva huipentuu niin kuin niin usein lännnenelokuvat kaksintaisteluun. Vastakkain ovat tietysti Huuliharppu ja Frank, ja tietysti sankari vetää pidemmän korren.Vasta kuolemanhetkellä Frankille paljastuu, miksi Huuliharppu oli hänestä kiinnostunut, jahtasi häntä. Nuorena miehenä Frank oli julmasti tappanut Huuliharpun veljen joukkoineen hirttämällä.

"Huuliharppukostaja" on rosoinen ja ristiriitainen niin kuin elämä itse. Kertomuksessa on aukkoja, jotka eivät häiritse, jos niitä ei ala liikaa miettiä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti