maanantai 30. huhtikuuta 2012

TYHJÄ PAPERI KERTOO. Osa 26: "Mikä (suomenruotsalaista) ihmistä vaivaa?"

Kun suomenruotsalainen, suomenruotsalaisen kirjallisuuden huipputuntija Andrew Karlsson, syyttää 30-luvun suomenruotsalaisia äärioikeistolaisista - jopa juutalaisvastaisista - asenteista, on se ainakin minulle uutinen.

Näin tapahtui Kirjakausi - ohjelmassa huhtikuun lopulla. Kun "Unohdettu helmi" - jakson suhteuttaa kirjaohjelman kokonaisuuteen, väite saa aivan uudet mittasuhteet. Onko suomenruotsalaisessa keskustelussa ja ajattelussa edelleenkin jotain samaa kuin silloin 30-luvulla? Ketkä ovat nykyään suomenruotsalaisen (ääri)oikeistolaisen ajattelun ja toiminnan silmätikkuina ja ketkä kantavat konservatiivista perintöä mukanaan?

     *     *     *

Tiettyä vihaa ja vihamielisyyttä olen kohdannut itse, mm. runojen kirjoittajana, joka mahdollisesti liittyy tähän teemaan. En ole aivan varma asiasta...

Andrew Karlsson nostaa 30-luvulta esimerkiksi  Rafael Lindqvistin, joka käänsi juutalaisten runoilijoiden tekstejä venäjästä ruotsin kielelle. Lindqvist arvosti suuresti juutalaisia runoilijoita, ja hän mm. julkaisi "Ur Rysslands sång I-IV" -kirjasarjan, mutta samaan aikaan hänessä iti pieni natsi, joka vastusti juutalaisia. Lindqvist kirjoitti äärioikeistolaiseen Fyren-lehteen ja käänsi laajalle maailmassa levinneen antisemiittisen kirjan "Siionin viisaiden pöytäkirjat". Hieman aiemmin hän oli julkaissut "Rysslands Judiska Skalder" -teoksen, jossa hän ylisti juutalaisia runoilijoita.

- Merkillinen ja vaikeasti ymmärrettävä yhdistelmä, toteaa Karsson itsekin ehkä hieman hämmentyneenä havaintoihinsa. Erityisesti Lindqvistin omaelämänkerrallisissa teksteissä Karlsson törmäsi kummalliseen juutalaisvihamielisyyteen.

Kirjassa ”Språkfålen. Hans vänner och ovänner”on Andrew Karlssonin mukaan ikävimpiä kuvauksia juutalaisista, joita hän on tavannut. Tämä on erityisen outoa siksi, että Lindqvist oli vähän aikaisemmin julkaissut kirjan ”Rysslands judiska skalder”.

- Tämä oli tyypillistä 30-luvun suomenruotsalaiselle debatille ja ajattelulle, jota nykyään on vaikea ymmärtää, Karlsson toteaa kuivasti.

     *     *     *

Suomalaisessa keskustelussa yleisemminkin jää usein tahallisesti näkemättä muu kuin populistiseen ajatteluun liittyvä rasismi tms. Yhteiskunnan yläluokan - olivat he sitten suomenkielisiä tai ruotsinkielisiä - ajattelun ja toiminnan piilevä vihamielisyys syrjäyttämiään kansalaisia kohtaan jää tällöin helposti näkemättä.

Olisikin mielenkiintoista, jos joku yrittäisi vakavasti käsitellä tätä aihetta esimerkiksi kaunokirjallisissa teksteissään? Onko se liikaa vaadittu?

     *     *    *

Jos ja kun asioista keskustellaan, olisi pyrittävä mahdollisimman konkreettiselle, yksittäisten ihmisten välittömien ajatusten ja tekojen tasolle. Kuka on tehnyt mitä ja missä ja mistä syystä. Mitkä ovat tekojen motiivit - ja taustalla oleva ajattelumalli - ja miten teot kytkeytyvät toisiinsa. Onko jossain tilanteessa kenties tapahtunut väärinkäsityksiä, ja mihin ne ovat puolestaan johtaneet. Tällaisten ketjujen avoin purkaminen on tärkeää.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti