keskiviikko 30. toukokuuta 2012

Ahava: "Eksyneen muistikirja" (2010)

Anna elää monessa ajassa samanaikaisesti. Hänen muistinsa on irronnut kiinnikkeistään. Aika on hajonnut hänen käsiinsä, ja hän tarkastelee ihmetellen elämänsä palasia. 

Saari ja meri ovat hänelle tutuinta maisemaa, ja siihen maisemaan kuuluu myös Antti. Miehen äkillinen kuolema ja lapsettomaksi jääminen saavat Annan kuitenkin tolaltaan, ja niin alkaa harhailu ajassa ja paikassa.

Selja Ahavan romaani "Eksyneen muistikirja" (2010) yhdistää vaikuttavasti konkreettisen ja taianomaisen kerronnan. Muistihäiriöistä kärsivän maailma on maaginen ja sivusta katsottuna jopa hullunkurinen. (Takakansi)

     *     *     *

Esikoisromaani "Eksyneen muistikirja" (2010) on harvinaisen onnistunut. Selja Ahava on päässyt hienosti dementoituvan ihmisen, Annan, mielen sisään. Rivien välissä on paljon pohdintaa, mitkä kaikki asiat ovat vaikuttaneet siihen, että Annalle on käynyt niin kuin on käynyt.

Uskottavalla kirjassa kuvataan, miten näkemämme ja kokemamme todellisuus on hyvin suhteellinen asia. Anna, joka kärsi lapsettomuudesta, muistihäiriöisenä elää elämäänsä uudelleen. Nyt hänellä on toisinaan kuusikin lasta.

Helposti ajatellaan, että elämä menettää merkityksensä, kun se ei ole enää hallinnassa. Annan tarina osoittaa, miten mukautuvainen ihminen on ja miten hän voi kokea itsensä onnelliseksi ja tyytyväiseksi, vaikka hän itsekin huomaa menettävänsä otteensa elämään.

     *     *     *

Kirja alkaa vähintäinkin hämmentävästi, ja lukija ajattelee mitä tästä oikein tulee. 

Anna oli jo vanhus, kun Jumala vihdoin palasi. Ruusukummun vuodeosasto huone 12:n ovi aukesi, ja sisään työntyi valtava kultainen kukkapuska.

Kirjan kokonaisuutta vasten Annan ja Jumalan kohtaaminen ei tunnu enää kovin ihmeelliseltä. Annan maailma ja tapa katsoa maailmaa paljastuu tässä kohtaamisessa, kun hän ei tunnista enää tuttuja kasvoja ympärillään.

Kirjan lopussa Jumala vie Annan vielä viimeisen kerran hänen mielensä maisemiin kesämökille meren saareen.  

- Herätys Anna, Jumala huhuili, kun saaren eteläpää tuli näkyviin niemen takaa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti