tiistai 29. toukokuuta 2012

Janosch: "Köyhä mies ja omena" (1985)

Janosch, oikealta nimeltään Horst Eckert  on puolalais-saksalainen lastenkirjailija. Hän on julkaissut yli sata lastenkirjaa, jotka hän on kuvittanut itse. Janoschin satuja on esitetty myös Tarinatuokio-nimisessä animaatiosarjassa. (Wikipedia)

     *     *     *

Janoschin "Köyhä mies ja omena" (1985) on aika kummallinen tarina köyhästä miehestä, jolla oli köyhä omenapuu. Omenapuu ei tehnyt omenia niin kuin naapureiden puut. Paitsi eräänä keväänä siihen tuli yksi kukka.

Mies seurasi tarkkaan kukan kehittymistä omenaksi. Se oli ihanaa aikaa. Omena kasvoi ja kasvoi ja siitä tuli jättiomena. Se oli niin suuri ettei se mahtunut edes junaan, jolla mies olisi vienyt sen torille myytäväksi. Hän joutui kantamaan sen kaupunkiin.

Kukaan ei uskonut, että omena on oikea, eikä sitä ostettu. Mies joutui kantamaan omenan takaisin kotiin ja hän alkoi olla epätoivoinen. Se oli surkeaa aikaa.

     *     *     *

Sitten valtakuntaa, jossa mies asui uhkasi suurlohikäärme. Mikään keino ei tepsinyt. Sitten joku Valpon mies sai päähänsä kokeilla jättiomenaa. Ja niinhän siinä kävi, että peto tukehtui omenanpalaan. Kukaan ei muistanut miestä, jonka omena oli, mutta mies tuli onnelliseksi siitä, että juuri hänen omensa pelasti muut - ja hänet itsensä.

     *     *     *

"Köyhä mies ja omena" on satu, joka ei auennut minulle ensi lukemalla. Epäilin, että olin liian aikuinen lukemaan satua, mutta siinä oli toisella lukemisellakin jotain jota en ymmärtänyt. Miksi köyhä mies lähti myymään omenaansa? Olisi syönyt omenansa. Pilkkonut sen pieniksi ja myynyt paloina. Vaihtoehtoja olisi ollut.

Ainoa tapa, jolla löysin mielen tarinaan, oli ajatella miestä lottovoittajana. Saatuaan yllättävän pikavoiton hän ei enää tiennytkään, miten elää onnekkaan sattuman seurausten kanssa. Omenasta tuli taakka miehelle, mistä hän pääsi eroon Vapon miesten koputtaessa oveen ja hakiessa omenan. Mies ei surrut menetystään vaan tunsi olonsa helpottuneeksi.

Ehkä koskettavinta tarinassa oli se, että siinä vaivihkaa kerrottiin siitä, miten kukaan ei ollut kiinnostunut köyhistä. Heitä saattoi surutta käyttää hyväkseen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti