torstai 31. toukokuuta 2012

Nummelin (toim.): "Tuhansien zombien maa" (2009)

"Elävää lihaa himoavat kalmot ovat nousseet haudasta ja aloittavat Suomen valloituksen.

Ensimmäinen suomalainen zombitarinoiden kokoelma kokoaa yhteen sellaisia kirjoittajia kuin Miina Supinen, Mike Pohjola, Harri Erkki, Petri Salin ja Jussi Katajala. Tiedossa on perinteistä zombimenoa, mutta myös ärhäkkää poliittista satiiria ja epäsovinnaista irrottelua!" (Takakansi)

     *    *    *

Etsin epätoivoisesti tarinaa, jossa zombit ja tontut löytyisivät samasta tarinasta. Juri Nummelinin toimittamasta ensimmäisestä suomalaisessa zombinovellien kokoelmasta "Tuhansien zombien maa" (2009) sellaista ei löytynyt, mutta tuubissa sellainen oli, ja se olikin varsin kiinnostava pienoismusikaali.

Tarinassa zombit ovat pilata joulun kidnappaamalla joulupukin ja panemalla hänet lihoiksi, mutta Tahti-tonttu pelastaa tilanteen eikä joulu jää tänäkään vuonna väliin.

Miten olisikaan käynyt, jos joulupukista olisi tullut zombi? Sitä voi vain arvailla. Ehkä mikään ei olisi muuttunut, sillä joulupukki olisi jonkin ajan kuluttua noussut ylös, ja jatkanut hommiaan entiseen malliin. Taruolennoilta muuttuminen käy vielä ihmistä helpommin; ja kuka sen tietää vaikka joulupukki olisikin zombi, sillä eihän sillä loppujen lopuksi ole väliä mitä joulupukki on.
  
Linkki: Tahti-tontun joulutarina. YouTube

     *     *     *

Suomalaisten suhtautuminen tonttuihin on 2000-luvun Suomessa, sanoisinko, skitsoidista. Tonttuja on ja ei ole. Pystyykö kukaan vastaamaan esimerkiksi kysymykseen, mitä (joulu)tontut tekevät silloin, kun eivät tee lahjoja? Väitän, että vain hyvin harva pystyy vastaamaan tähän kysymykseen.

Entä ovatko kaikki tontut joulutonttuja? Onko niitä muitakin tonttuja. Esimerkiksi näitä vesseleitä voisi pitää tonttuina. He ovat ainakin tontun näköisiä (Zz Topin kuva Wikipediasta).

     *     *     *

Mike Pohjolan kertomus 'Likaisenvihreä viiva' antaa suomalaiselle zombikysymykselle kiinnostavan kehyksen. Otsikko ei viittaa enempää eikä vähempää kuin Ilmari Kiannon "Punaiseen viivaan". Tässä tapauksessa äänioikeus annetaan kuitenkin zombeille.

     *      *     *

Kaikkien tarinoiden hallitseva piirre on se, että työttömät, maahanmuuttajat, vammaiset... ja zombit niputetaan yhteen. Zombien ajatellaan olevan jotenkin syrjäytyneitä. Itse kääntäisin asetelman päinvastoin. Pääkalmo mielestäni on presidentti ja hänen vanavedessään rämpivät pienemmät kalmot pääministerin johdolla, jossa on paljon joulupukin ominaisuuksia. Esimerkiksi kuolleiden sielujen keräily puolueiden nuorisojärjestöjen listoille on juuri zombilistojen laatimista. Koska kuolleita on eläviä enemmän, on luonnollista, että kuolleiden nimiä yritetään saada näille listoille.

     *     *     *

Kun hyväksymme kalmojen  olemassaolon keskuudessamme, monet tutut asiat alkavat näyttää hieman erilaisilta. Harri Erkin 'Kun ois edes sinappia' on ehkä "Tuhansien zombien maa" -kirjan räävittömintä irrottelua.

Koska zombit ovat kuolemattomia tai ne heräävät henkiin aina kuoltuaan, ylösnousemuskin saa aivan uuden sisällön.  Ihminen nousee yhä uudelleen parvekepalon tuhkastakin kuin feeniks lintu. Harri Erkin tulevaisuuteen sijoittuvassa tarinassa zombit ovat avaruusaluksella, jossa on vain vähän kalmoille sopivaa syötävää. He päättävät ratkaista ongelman sillä, että jokainen vuorotellen tappaa itsensä muille herkulliseksi ravinnoksi. Näin he saavat nostettua elämänlaatuan. 

Eukko on jo liki kahdeksankymmenen, kuten minäkin, eikä seksielämämme enää ole kovinkaan tyydyttävää. Useimmiten minua ei innosta. Muijalla on kuitenkin tallella erinomaiset kankut. Ne olisivat todella mureita paisteja. Lisäksi jos sen kalauttaisi hengiltä se nousisi huomenna kolmikymppisenä.

Joskus ongelmiin löytyy yksinkertaisia ratkaisuja. Vai miten on?

1 kommentti:

  1. hmm, zombietarinoita suomalaisten kynästä. mielenkiintoista! näemmeköhän zombeja mannerheimintiellä ja kulmakuppiloissa? pitänee tutustua, kiitos vinkistä.

    VastaaPoista