sunnuntai 27. toukokuuta 2012

Susiluoto: "Carmen" (2010)

"Hänet tehtiin muovinpätkistä, metallinpaloista, keinoihosta, implanteista, mikropiireistä. / Sydän pumppasi verta kuten oikea, silmät vettyivät /
tarpeen tullen. Sanottiin: nimesi on Carmen, / mene ja taiteile maailman lankoja pitkin, / olet lempeä kone, luotu rakastamaan kaikkea /
mutta et yhtä ainoaa."

Georges Bizet'in oopperan inspiroima runoteos vapaudesta ja rakkaudesta asfalttikaupungin sädehtivällä ostarilla. (Takakansi)

     *     *      *

Saila Susiluodon runokokoelma "Carmen" (2010) oli kuluvana vuonna ehdolla Pohjoismaiden kirjallisuuspalkinnon saajaksi. Myös toinen Suomesta ehdolla ollut teos oli lyriikkaa eli Gösta Ågrenin "I det stora hela" (2011). Palkinnon näkyy voittaneen norjalainen Merethe Lindstrøm romaanillaan "Dager i stillhetens historie" (2011).

Suomessa kokoelmaa ei ole ainakaan suuresti ylistetty, vaikka arvostelut ovat olleet myönteisiä. Herää kysymys, olisiko lyriikan nostossa pramille kyseessä protestista Suomen suurinta ja kauneinta kirjallisuuspalkintoa Finlandia-palkintoa kohtaan, joka on raakannut lyriikan kokonaan pois?

     *      *      *

"Carmenin" kielenkäyttö on taitavaa jos ei jopa loistokasta. Kokonaisuus ei mielestäni ole aivan samaa tasoa kuin kokoelman yksittäiset runot. Bizetin "Carmen" on tunnistettavasti mukana monissa runoissa henkilöiden nimiä myöten. 1800-luvun alkupuolen nuori, tumma nainen Carmen on tuotu 2000-luvun Suomeen, eikä ajatus ole ollenkaan huono. Kuluneena viikonloppuna nuori mies on ampunut Hyvinkäällä toisia ikäisiään. On helppo kuvitella taustalle samanlaisia tragedioita, joita sisältyy jo alkuperäiseen Prosper Meriméen romaaniin "Carmen".

     *     *     *

Haluan lukea Saila Susiluodon kirjaa rakkauskertomuksena, en tragediana, vaikka paljon traagistakin tapahtuu. On ajateltavissa, että Josen teot eivät tapahdu - ainakaan vielä - muuta kuin hänen mielessään. Sen sijaan hänen ympärillään tapahtuu paljon ikävää. On koulumurhia, pommeja ostoskeskuksissa,  puukotuksia perheissä ym. Jose, Carmen ja Mikaela ovat kaikki osa tätä kauhujen Suomea, mutta heillä on vielä tilaisuus tehdä omat valintansa.

Jose on tehnyt Mikaelan raskaaksi, ja pohtii millä tavoin haluaa sitoutua naiseen, jota ei rakasta. Carmenia hän sen sijaan rakastaa, mutta Carmen rakastaa muitakin kuin Josea, mikä taas ei sovi Josen kuvioihin. Asetelma on aito ja vaikea ratkaista, eikä hyviä vaihtoehtoja ole tarjolla kelleen.

     *     *      *

Carmenille rakkaus on vaikea asia, ja hän torjuu sen vapautensa nimissä. 

Jos rakastaa
niin putoaa
kuin verkonsilmukasta areenaan.

Vapaus ei toisaalta ole paljon parempi vaihtoehto. 

Jos on vapaa:
niin halkeaa
pian sydän tyhjyys taulunaan.

Tarinan edetessä - jos sellaisesta voi puhua - Carmen kokee tilanteensa yhä tukalammaksi. 

jos rakastaa kaikkea
on jäänyt rakkautta vaille
tai rakastettu yltäkylläisesti

     *     *      *

Jose pohtii vakavasti elämää niin Mikaelan kuin Carmenin kanssa - toisin kuin Bizetin "Carmenissa". Jotain on sadassa vuodessa sentään tapahtunut...

Jose ei voi mitään mustasukkaisuudelleen. Juhannuksena Carmen on toisen kanssa, mikä kärjistää tilanteen. Carmen vastaa viisaasti Joselle. 

Kysyt missä vietin yöni, et
halua tietää, älä kysy.

Mikaela vetää tilanteesta omat johtopäätöksensä, ja jättää Josen - toisin kuin Bizetin "Carmenissa".

     *     *    *

Jose on tunteidensa ja intohimonsa kanssa yhä ahtaammalla. Vaihtoehdot ovat vähissä, kun kummatkin naiset kulkevat omia teitään.

Lopulta päädytään tragediaan, joka Salla Susiluodon "Carmenissa" tulee runossa 'Jose ja yksi kuuma päivä muiden joukossa'. 

Tämä ei ole totta.
Kun työnnän hänen vatsaansa veitsen
tunnen hänen rintansa, hänen häpykumpunsa
hänen verensä, sen paksun hajun
se pyörryttää minua
tieto siitä, että kaikki veri tuoksuu samalta.

Säe "Tämä ei ole totta" toistuu runon jokaisen säkeistön alussa. Runo jää ainakin minulle lukijana avoimeksi. Josen mieli räjähtää, mutta ei tapahdu ehkä mitään muuta. Mutta Jose muistuttaa, että tämä voisi olla totta. 

kuka tahansa voi mennä tämän rajan yli
tästä yli
kuka tahansa, kuuletko

Jokaisella ihmisellä ovat rajansa, mikä on tietysti aika pelottava ajatus...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti