tiistai 29. toukokuuta 2012

TYHJÄ PAPERI KERTOO. Osa 39: "Milloin mustat merkit muuttuvat faabeliksi"

Monen keski-ikäisen tai hieman vanhemman suosikkisatu on Lauri Pohjanpään 'Jänikset'. Itse en muista runoa muuta kuin sattumalta lukeneeni. Kellastunut ja kastunut kokoelma "Kiuruntupa" (1948) löytyi jopa omasta kirjahyllystä, sillä olin sen joskus antikvariaatista ostanut. Ties mistä syystä. Ehkä ensimmäisen runon 'Jänikset' vuoksi.

On tavallista, että runo osataan ulkoa. Se on luettu jostain koulukirjasta tai äiti on sen lapselle lausunut. Jos koko runoa ei osata, siitä muistetaan ainakin joku säe. Esimerkiksi Kirjastot.fi -palvelussa usein kysytään, miten runo jatkuu...

     *     *     *

Emojänis tuli pyrynä metsän rajaa,  
kun poikineen isä teki talvimajaa. 

"Se tulee",huus emo ja ilmaa haukkas 
ja huohottain yli kantojen laukkas. 

"Mikä?" ärähti isä,"no tulla anna! - 
Mitä tollotat, poika, käy kiinni ja kanna!" 

- "Vielä kysyt" jo suuttui emo, "no Raiku 
ja pamaus, tiemmä, ja haiku ja kaiku.

Se tulee jo suolla, sen näki rastas."
- "Ei meillä pelätä!", isä vastas - 


"sull' aina on, äiti, se hätä ja hoppu",
isä pystyyn nous, "siit' on tehtävä loppu."

Putos haavasta lehti ja tuli polun poikki. -

isäjussi kuin ammuttu viitaan loikki. 

     *     *     *

Runo alkaa muuttua eläinsaduksi tai faabeliksi kolmannessa säkeessä, kun emo huutaa "se tulee", sillä eiväthän eläimet osaa puhua.

Isä on tekemässä poikasten kanssa talvimajaa, mikä on eläinten inhimillistämistä. Eiväthän jänikset tee talvimajaa ja vielä pupulasten kanssa. - Helmikuussa jänikset tulevat kiimaan, ja kuukauden kuluttua emo synnyttää poikaset väliaikaiseen lumimajaan. Pesää ei suinkaan tehdä syksyllä.

Mikään 'Jänikset' -sadussa ei siis oikein näytä olevan totta, mutta sadussa ei oletetakaan asioiden pitävän paikkansa.

     *     *     *

Itse asia - metsämiesten tuleminen suon yli koirineen jänisjahtiin - sen sijaan voi pitää paikkansa. Jollain tavoin jänikset varmasti myös viestivät uhasta toisilleen esimerkiksi hätääntyneellä käytöksellään ja tamppaamalla maata takajaloillaan niin, että toiset sen kuulevat. Ehkä ne päästelevät myös joitain ääniä.

Jänikset niin kuin muutkin eläimet eivät ole toistensa klooneja, pelkkiä robotteja. Toiset ovat arempia kuin toiset. Voiko jänis olla samalla tavalla ylimielinen niin kuin isäjänis oli? Vaikea sanoa. Ehkä jossain tilanteessa.

Runon opetus, moraali on kuitenkin selvä. Ylimielisyys ja pelottomuuden teeskentely kostaantui ja isäjänis joutui noloon tilanteeseen säikähdettyään pelkkää puusta putoavaa haavanlehteä.

     *     *      *

Asiallisesti isäjänis oli ehkä yllättäen oikeassa. Raiku-koiraa ja metsästäjää oli turha lähteä pakoon, sillä ne eivät olleet vielä saaneet vainua jäniksistä.

     *     *     *

Pelkkänä asiaproosana tarina ei olisi ollut kiinnostava, eikä sitä kukaan olisi muistanut. Mitä kiinnostavaa on jäniksen metsästyksessä, jäniksen näkökulmasta tarkasteltuna? Luontodokumentti jossa metsästäjä koirineen lähestyy jäniksiä tosin voi olla kiinnostava, jäniksen silmin katsottuna. Tällaisen tarinan moraali on tietysti toinen kuin Pohjanpään faabelissa.

Kohtaamisesta esimerkiksi Juhani Aho metsien miehenä on varmasti kirjoittanut lastun, minkä näkökulma ja pointti voi olla mikä tahansa esimerkiksi kirjailijan halu rentoutua, kulkea metsissä ja tuntea yhteyttä luontoon.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti