torstai 28. kesäkuuta 2012

Brecht: "Runoja" (1964)

Brita Polttilan kokoama ja suomentama valikoima "Runoja" (1964) tarjoaa läpileikkauksen  Bertolt Brechtin tuotantoon yli 40 vuoden ajalta. Brechtistä piirtyy kuva monisärmäisenä ja alati muuntuvana runoilijahahmona, jonka runoissa lähes kansanlaulunomaiset balladit vuorottelevat intensiivisyydessään ankaran pelkistetyn ilmaisun kanssa. Hänen teemojaan ovat niin yksilön kaipuu kuin yhteiskunnan mädännäisyys. (Takakansi)

     *     *     *

En ole koskaan tykästynyt Brechtin runoihin, vaikka hänen näytelmistään pidänkin. Nyt yritin löytää runoista jotain - jos ei muuta niin - sanottavaa.

Monille Brechtin runot ovat tärkeitä, ja he ovat muistaneet kuulemansa runot vuosia ja vuosikymmeniä, joten jotain ainakin joissain runoissa täytyy olla. Jotain erityistä.

     *     *    *

PALUU. Tähän runoon olen törmännyt kahdesti runo-oppaita lukiessa mm. Risto Ahdin ja Markku Toivosen "Runouden kuntokoulussa" (1988). 

Miten löydän isieni kaupunkiin?
Pommilaivueita seuraten
palaan kotiin.
Missä se on? Siellä mistä nousevat
savun valtavat vuoret.
Siellä, liekkien keskellä 
se on.

Miten ottaa minut vastaan isieni kaupunki?
Edelläni lentävät pommikoneet. Kuolettavat
parvet ilmoittavat teille paluuni. Tulipatsaat
kulkevat pojan edellä.

Runo on mielenkiintoinen, sillä se sisältää aluksi vain tosilauseita. Sitten runon 'minä' näkee tulipatsaiden edellä kulkevan pojan. Kun tilannetta miettii ja ymmärtää mistä on kyse, koko runo osoittautuu absurdiksi.

Ensin mies, sotilas, pommikoneessa kysyy, miten minut otetaan vastaan. Hetken kuluttua hän näkee pojan, joka pakenee hänen laivueensa konetta. - Hän saa välittömän vastauksen kysymykseensä: poika juoksee 'pelastajiaan' pakoon. Toki runo jättää myös toisenlaisille tulkinnoille tilaa.

      *     *     *

Brechtin runoissa on useita kansanrunon tyyppisiä runoja ja moderneja balladeja, jotka tulevat lähelle nykyaikaisia roolirunoja.  Esimerkiksi 'Balladi hukkuneesta tytöstä' koostuu aluksi vain havaintolauseista. Puhuja on ottanut etäisyyttä tyttöön, ja puhuu hänestä hänenä.

Runossa kuvaillaan tyttöä ja mitä hänelle tapahtui tarkkaan. 

Joki tarttui häneen ruohoin ja ruskolevin,
hän kävi yhä raskaammaksi joka hetki
ja kalat hipaisivat häntä kylmin evin (..)

Vasta viimeisessä säkeistössä tulee karu paljastus: Jumala oli unohtanut tytön, minkä jälkeen kerrotaan totuus tytöstä. Hän oli mädätessään muuttunut hylyksi. Varsinaista inhorealismia, mutta tehokasta. Runo herättää enemmän kysymyksiä kuin antaa vastauksia. Onko poika kenties hylännyt tytön Jumalan silmien edessä, minkä jälkeen tyttö on hukuttautunut? Siis turha kuolema tms.

     *     *      *

Valikoiman kiinnostavin runo on 'Balladi vaimosta ja sotilaasta' siksi, että tässä roolirunossa on mukana näytelmänomaisesti dialogia. Vaimo yrittää estää miehen sotaan lähdön, mitä mies pitää typeryytenä. Vaimo ei anna periksi ja manaa miestään. Sanoo uhman kostautuvan. Sotilaalle käy huonosti, ja vaimo saa sanan kuolleesta miehestään.  

Katumus ei auta, kun on eessä hauta!
huokas vaimo sotilaita.

.. ovat runon viimeiset säkeet. Runon loppu muistuttaa opettavaisia satuja. Runo ei ole samanlainen rooliruno kuin ovat draamalliset monologit, sillä miehen ja vaimon lisäksi runossa kuuluu vahva kertojan ääni.

      *     *      *

Suosituin balladi on kuitenkin ollut 'Arkkiveisu Puukko-Mackiestä', josta on tehty lauluja, joista viimeisen on varmaankin Nick Caven 'Mack the Knife'.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti