tiistai 26. kesäkuuta 2012

Carver: "Rivi riviltä, lyönti lyönniltä" (1994)

Raymond Carverin tuotanto keskittyi novelleihin ja runoihin. Hänen aiheensa tulivat usein työväenluokan elämästä, mikä samoin kuin alkoholismin kuvaaminen, heijasti Carverin omaa taustaa. Carverin tyyliä ja aiheita on usein verrattu Ernest Hemingwayhin, Anton Tšehoviin ja Franz Kafkaan. Tšehov lienee Carverin suurin vaikuttaja, ja hän kirjoitti novellinkin Tšehovin elämän viimeisistä hetkistä. Carverin tyyliä on kuvattu vähäeleiseksi mutta vaikuttavaksi. (Wikipedia)

     *     *     *

USA:lainen Raymond Carver on edesmennyt kirjailija. Hän kuoli vuonna 1988 keuhkosyöpään. 90-luvulla en lukenut paljon runoja, mutta Carverin kirja osui silloin jostain syystä käsiini; ja pidin siitä mitä luin. Tänään hän tuli mieleeni.

Valikoima  "Rivi riviltä, lyönti lyönniltä" (1994) alkaa runolla 'Sade', ja sitähän on taas piisannut. Erityisesti runon viimeinen säkeistö on carvermainen. 

Voisinko elää elämäni uudestaan?
Tekisinkö samat anteeksiantamattomat erehdykset?
Kyllä, jos suinkin vain. Kyllä.

Runo alkaa sillä, että runoilijaa, runon 'minää' harmittaa, että ulkona sataa. Hetken aikaa katseltuaan ulos ikkunasta hän sopeutuu tilanteeseen. Ja alkaa makoilla sängyssä ja lukea. Koko päivän.

Yksi elämän virheistä saattoi olla se, että hän tuona aamuna jäi sänkyyn, mutta sitä runo ei kerro. Kenties tuo aamu teki hänestä runoilijan. Tai sitten se oli joku toinen aamu. Kenties hän sai potkut työpaikasta, jossa oli Sacramentossa tai ehkä hän menetti vain päivän palkan. Tai ehkä hän soitti ja sanoi olevansa sairaana - tai oli yövuorossa.

     *      *     *

Hieman myöhemmin kokoelmassa on runo 'Työtä etsimässä'. Perheellisen miehen piti tehdä töitä.

Vaimo potkii miestä ylös sängystä ja sanoo, että on keskipäivä. Mies on vielä unen ja valveen rajamailla, ja toteaa ensimmäisenä herättyään itsekseen

Uudet kenkäni odottavat ovella.
Ne kiiltävät.

Tällä tavoin hän saa ehkä motivoitua itsensä ylös sängystä - ja aamukahville ja tupakalle. Kenties mies ei lähde työnhakuun, ehkä hän lähtee kavereidensa kanssa kalastamaan tai metsälle.

     *     *      *

Raymond Carver kuvaa runoissaan elämäänsä, pyrkimyksiään kirjailijana, perhettään ym. Kokoelman pisin runo kertoo Carverin ja toisen kirjailijan Charles Bukowskin kohtaamisesta kirjailijaillassa. Tai oikeastaan runo on Bukowskin monologia.

Viimeisessä runossa 'Myöhäinen katkelma' kaikki aiemmin sanottu tiivistyy muutamiin säkeisiin 

Ja saitko tältä elämältä
mitä halusit, kaiken jälkeen?
Sain.
Ja mitä halusitkaan?
Kutsua itseäni rakastetuksi, tuntea itseni
rakastetuksi tässä maailmassa.

Enempää ihminen tuskin voi toivoa ja vähempää saada.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti