perjantai 29. kesäkuuta 2012

Haavisto: "Marian ilmestyskirja" (2011)

Maria sairastuu äkillisesti kesämökillä ja tulee sairaalasta kotiin pyörätuolissa. Lääkärit eivät pääse yksimielisyyteen sairauden laadusta tai onko sitä ensinkään olemassa. Vanhemmat vakuuttelevat, että hän paranee vielä, mutta Marian on vaikea uskoa heitä. Lääkäreiden sovinistiset mukadiagnoosit ovat feministiäidille suurempi murhe kuin se, mitä tyttärelle oikeasti käy.

Maria ei ole taiteilija, hän vain piirtää, aina kuin vain mahdollista. Työkseen hän editoi ja kunnostaa videoita, muiden ihmisten elämiä. Rempseä poikatyttö Kiki, itsetuhoinen taiteilija Sini, Guillain-Barrén halvaannuttama punkkarinörtti Teo ja nivelpsoriaasia sairastava taideopettaja Lyydi jättävät jälkensä Marian elämään, mutta vielä aikuisenakin hän kokee itsensä ulkopuoliseksi. (Takakansi)

     *     *     *

Maija Haaviston "Marian ilmestyskirja" (2011) saattaa olla parhaiten viime vuonna markkinoitu esikoisromaani, ja ainoastaan kirjailijan itsensä ansiosta. Hän on mm. toimittanut lukuisille kirjabloggareille kirjansa pdf-muodossa, mihin täkyyn kynäilijät ovat myös tarttuneet.

Kirja ansaitsee tulla huomioiduksi, sillä Haavisto on nuori, ilmeisen lahjakas ja määrätietoinen kirjoittaja, joka tietää mitä tahtoo ja on osoittanut kyntensä niin tieto- kuin kaunokirjailijana. "Marian ilmestyskirjan" kohdalla on harmillista, ettei ammattitaitoinen kustannustoimittaja ole lukenut kirjaa, sillä kirjasta olisi saanut huomattavasti paremman harkitsemalla tarkemmin kirjassa tehtyjä rakenteellisia ym. ratkaisuja. Kirjassa on itse asiassa aineksia useaan kirjaan.

     *     *     *

Eniten minua lukijana hämmästytti tarkkuus ja vaivattomuus, jolla Haavisto kertoo mm. pitkäaikaissairauksista, niistä kärsivistä ihmisistä ja heidän kokemuksistaan. Hänellä on todella taito popularisoida lääketiedettä, mikä onkin hänen erityisosaamisaluettaan.

     *     *     *

Päähenkilön Marian kohtalo on traaginen niin kuin lukuisissa kuvauksissa on todettu.  Kesällä kun Maria on 11-vuotias, hän viettää lomaansa Turun saaristossa, ja on ilmeisesti saanut siellä  kehoonsa borreliosis-bakteerin, joka alkaa tehdä tuhojaan. Maria joutuu sidotuksi pyörätuoliin. Testit eivät kuitenkaan tuo esiin yhteyttä borrelioosiin, vaikka oireet ovat ilmeisiä.

Maria elää tuntemattoman sairautensa kanssa 23-vuotiaaksi, minkä ikäinen hän on kertoessaan kirjassa tarinaansa. Valoa näkyy tunnelin päässä, sillä hän seurustelee  itseään puolet vanhemman Sakarin kanssa, jolla on aito halu ja luultavasti myös kyky auttaa Mariaa, kun tämä ei Suomesta saa apua ongelmaansa. Sakariin hän on tutustunut netissä. 

- Sulla ei ole edelleenkään mitään diagnoosia? hän [=lääkäri] tivaa.
- Ei varsinaisesti.
Lääkäri huokaisee sellaiseen sävyyn, että diagnoosin puute on minun oma vikani. Enkä voi varmasti sanoa, ettei se olisi. (..)
- Voin kirjoittaa sinulle sairaslomaa, mutta minun pitää merkitä diagnoosiksi masennus.
- Tässä ei ole kyse mistään masennuksesta! minä puuskahdan.
- En ota siihen kantaa, mutta minun pitää kirjoittaa syyksi jokin sairaus, jolla on Kelan hyväksymä diagnoosikoodi, lääkäri sanoo alentuvasti.

2 kommenttia:

  1. Huomasin vasta nyt tämän arvostelun, kiitos siitä!

    Yksi huomautus: käytät ilmausta "Maria joutuu sidotuksi pyörätuoliin." Monet vammaiset inhoavat englanninkielistä termiä "wheelchair-bound", mutta minusta se kuulostaa suomeksi vieläkin tökerömmältä, koska siitä tulee sellainen kuva, että henkilö on tosiaan jotenkin sidottu siihen tuoliin.

    Joskushan esimerkiksi lihasspasmeista kärsiviä CP-vammaisia tosiaan konkreettisesti sidotaan pyörätuoliin (jotta he eivät putoa siitä), mutta Maria ei ole siihen sidottu - hänhän pystyy vielä hyvin lyhyitä matkoja kävelemäänkin.

    -Maija Haavisto

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oikeassa olet! Tosin käytin monimerkityksellistä sanaa metaforisesti. Yhtä hyvin voisin sanoa, että suurin osa ihmisistä on sidottuja autoihinsa, kun eivät osaa kuvitella elämää ilman niitä. Silti he eivät ole kyborgeja ;)

      Poista