keskiviikko 27. kesäkuuta 2012

Kinnunen: "Kutsumusopettajat, reputetut, työttömät" (1976)

"Mahtava antologia: 173 suomalaisen ihmisen ja heidän ajatusmaailmansa kuvaus. Puheenvuoro, jonka esittää ihmiset lyhyen monologin keinoin, runona, suoraan. Siinä puhuu vakava pohjimmainen elämä, mahdoton ja aito, mustan huumorin sävyttämä. Näin paljasta kuvausta ei runoudessamme ole juuri ennen tavattu." (Takakansi)

     *     *     *

KUTSUMUSOPETTAJAT. Tähän osastoon on koottu omalaatuisia työpaikkahakemuksia 60-70-lukujen vaiheessa avoinna olleisiin opettajanpaikkoihin. Vaihe on koululaitoksen kannalta sikäli kiinnostava, että tuolloin elettiin vielä kansakoulu-, kansalaiskoulu- ja keskikouluaikaa. Yleinen ja yhtäläinen peruskoulu DDR:n malliin odotti vielä tulemistaan.

Ensimmäinen 'Heikki Enwald' -nimiseksi nimetty hakemus alkaa heti vauhdikkaasti. 

Minä tiedän että tämä hakeminen on turhaa,
koska koulunne on kohta
miltei ainoa 2-opettajainen
uusi ja järven rannan lähellä suurta kaupunkia.
Tiedän että paperini tulevat lojumaan vuosikymmeniä
vanhassa kenkälaatikossa
koulunne ullakolla (..)

Runon lukija jää tietysti ihmettelemään, miten Heikki Enwald voi olla niin varma asiastaan, mutta runon 'minän' katkeruuden syy ei koskaan selviä. Lukijalle tulee tosin selväksi, että Enwaldilla on hakemuksesta huolimatta jokin ruuvi liian löysällä.

'Kimmo O. Oseniuksen' paperi on helppo sijoittaa aikaansa. Juuri tuolloin 400 000 suomalaista muutti parissa vuodessa Ruotsiin töihin. 

Valmistuin kansalaiskoulun opettajaksi
tänä keväänä Raumalta.
Olen saanut kuulla
ettei minulla eikä tovereillani
ole paikkoja Suomessa.
Onneksi Tukholmassa tarvitaan opettajia.
Menen sinne ellei meitä huolita Suomeen.
Olemme saaneet tarpeeksemme
tästä hullusta maasta. Adjö!

Runossa on paljon myös tätä päivää. Suomalaisten sanotaan arvostavan koulutusta, mutta silti monet työpaikat ovat pullollaan epäpäteviä työntekijöitä, vaikka koulutettujakin olisi tarjolla.

     *     *     *

REPUTETUT. Otsikko ei kerro tämän osaston sisällöstä paljonkaan. Takakannessa on todettu, että reputetut ovat "taiteentekijöitä vailla arvostusta". Kuvataiteilijoiden ja kirjailijoiden ym. tilanne oli tuohon aikaan kurja, sillä juuri minkäänlaisia tukijärjestelmiä ei ollut.

Taiteilijoiden hakemukset ovat osoitettu läänien taidetoimikunnille, jotka jakoivat valtionrahaa. Veikkauksen kautta rahaa tuli jakoon jo tuolloin, mikä tulee esiin 'Irmeli Sairasen' tarinasta, missä on aimo annos ironiaa mukana. 

Kuusi oikein lotannut sai tänään miljoona markkaa.
Te jaatte tänään puoli miljoonaa taiderahoja.
Hakijoita on 250 kappaletta.
Antakaa demokratian nimessä jokaiselle kaksi tonnia,
niin rahanne on jaettu ja kaikki ovat tyytyväisiä. (..)

Välillä tulee mieleen, että Raimo J. Kinnunen on hieman asenteellinen, eikä perusta paljon esimerkiksi kirjailijoista. 'Pekka Aaltosen' anomus taidetoimikunnalle on tällainen 

Romaanin valmistamiseen
romaanin valmistamiseen
huumeista
huumeista ja huumekauppiaista
huumeiden käyttäjistä
                   son shokki.
                   Ette antaneet viime kerralla.
                   Jos ette anna nyt,
minä haastan teidät oikeuteen.
Minä olen kirjailija (..)

Jotain outoa on kenties tässäkin 'Kalle Skinnin' anomuksessa 

Ystäväni sanoi minulle:
tänään ammun itseni.

Hän meni pois
ja ampui itsensä.

Me kirjoitimme toisillemme,
vain me ymmärsimme toisiamme.

Kirjoittaisin ystäväni
syntymän ja lähdön 
välisestä ajasta
runokirjan.

Väittäisin että tällainen musta huumori kääntyy itseään vastaan, jos se edes on huumoria.

     *     *     *

TYÖTTÖMÄT. Tyylillisesti työttömien osasto poikkeaa muista. Joissain kirjoituksissa työttömien kustannuksella pilaillaan ja heidän tilanteestaan tehdään parodiaa. Toisaalta tuohon aikaan työttömät olivat vielä jossain määrin marginaalinen ryhmä nykytilanteeseen verrattuna. Tavallista oli, että työtön oli esimerkiksi kouluttamaton. Usein rivien väliin on kirjoitettu, että työttömyys on tavalla tai toisella ihmisen oma vika.

 'Heljä Kankaan' tarina on yksi joka tuntuu menevät aika pahasti överiksi 

Naistyöttömyys koettelee,
yli puolet on työttömiä
näillä seuduilla. (..)

Tästä on lähdettävä
jakamaan persettä
kympillä tunti.

Heljästä ja hänen taustastaan ei kerrota juuri mitään, mutta ilmeisesti hän on ainakin pahasuinen nainen ja kenties kommunisti, mitkä tässä tapauksessa lienevät joitain syitä naisen työttömyyteen.

'Aatu Iso-Matin' tarina on työnvieroksujan tarina, jolle ei kelpaa mikä tahansa työ, vaikkei koulutusta selvästi ole mihinkään. Itsestään puhuessaan Aatu käyttää sanaa 'se', mikä tuntuu hieman erikoiselta, jos arvostaa itsensä korkealle. Tarinan uskottavuus on koetuksella. 

Se pyrkii toista kertaa kortille,
vieroksuu työtä, ei sille mikään kelpaa. (..)

Tänä päivänä Aatu todennäköisesti pantaisiin tai hän pääsisi johonkin työvoimakoulutukseen. Koulutus tunnetusti lisää työn arvostusta ja työmotivaatiota. Tosin jostain syystä työvoimakoulutusta järjestetään usein aloilla, joilta työllistyminen ei ole kovin helppoa, kun työvoimatarvetta ole.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti