maanantai 25. kesäkuuta 2012

Sinervo: "Runot 1931-56" (1977)

Elvi Sinervo on ensimmäisistä teoksistaan lähtien ollut meidän aikamme suomalaisen proosan ja runouden kiistattomia mestareita. (Takakansi)

     *      *     *

EN TIEDÄ RAKASTETTUNI HAUTAA 

He tappoivat miehen, jota rakastin,
koska hän taisteli tyhmyyttä vastaan.

En tiedä rakastettuni hautaa,
sillä he kuoppasivat hänet kuin rikollisen.

Mutta kun hyväilen maata,
hyväilen rakastettuni ruumista.

En voi olla rakastamatta eläviä miehiä,
sillä vereni on punaista ja virtaa nopeasti.

Mutta yhden sinä tiedät, kuollut rakastettuni:
rakastavan vain sellaisia kuin sinä,
viisaita ja pelottomia,
veljiäsi.

Runo on kokoelmasta "Oi lintu mustasiipi" (1950), missä näkyy sodan jälkeisen ajan idealistisuus ja  ehkä tahaton pateettisuus. Runossa tyhmyys ja viisaus ovat vastakohtapari. Ollaan aika mustavalkoisessa maailmassa, jossa ihmiset valitsivat puolensa.

Taustalla on sinänsä vakava asia - viittaus siihen, miten sotaa (aktiivisesti) vastustaneita tapettiin. Muualla Euroopassa esimerkiksi vastarintaliikkeeseen suhtauduttiin myönteisesti (Ranska, Iso-Britannia). Suomessa se oli mahdotonta, koska poliittinen johto tuki sotapyrkimyksiä sen sijaan, että olisi antanut edes moraalisen tukensa sodanvastustajille.

Nykylukijaa ehkä eniten runossa häiritsee sen kollektivismi. Vaikka runon 'minä' suree kuollutta rakastaan, hän samaan aikaan sanoo rakastavansa muitakin - miehen 'veljiä'. Lisäksi runossa vihjataan siihen, että kuollut rakastettu olisi ikään kuin uhrannut henkensä aatteen puolesta, mikä nyt ei välttämättä ole kovin viisasta. Elävät saavat enemmän aikaan kuin kuolleet.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti