lauantai 14. heinäkuuta 2012

Eagleman: "Tarinoita tuonpuoleisesta" (2011)

Tuonpuoleiseen saavuttuasi saatat huomata, että Jumala onkin mikrobin kokoinen ja autuaan tietämätön olemassaolostasi. Tai että tapaat vain ne ihmiset, jotka ovat jääneet mieleesi elämäsi varrella. Joissakin tuonpuoleisessa joudut kohtaamaan kaikki ne minäsi, joiksi olisit voinut tulla, toisissa sinut luodaan uudestaan luottokorttitietojesi perusteella.

David Eaglemanin kertomuskokoelma esittelee 40 kuvitelmaa siitä, mitä tapahtuu, tai ei tapahdu, täältä lähdettyäsi. Tiedettä ja fantasiaa yhdistelevät tarinat luovat hauskuuttavia, hämmentäviä ja haikeita mielikuvia paitsi mahdollisista tuonpuoleisista, myös itsestämme tässä ja nyt. Ne tekevät kunniaa olemassaolon arvoitukselle tarkastelemalla ihmisyyden perimmäistä olemusta: toivoa, rakkautta ja kuolemaa. (Takakansi)

     *     *     *

Neurotieteilijä David Eaglemanin esikoisteos "Tarinoita tuonpuoleisesta" (2011) pitäisi luettaa kaikkien uskonnollisten ja ateististen yhteisöjen rippikouluissa ja vastaavissa tilaisuuksissa. Tehtävä: kuvittele itsesi kuolemasi jälkeen. Oleta, että on olemassa Jumala, mutta ihminen ei voi tietää siitä mitään. Päättele onko mielekästä olettaa Jumalan olemassaoloa vai ei.

Kirja on kokoelma hulppeita ja humorististi tehtyjä tarinoita, joissa ihmisen elämän traagisuus paljastuu myyttisten ja sadunomaisten tarinoiden takaa.

     *     *     *

Kaikkeen on varauduttava. Esimerkiksi siihen, että jumala ei olekaan mikään kovin älykäs otus. Se on ehkä pannut liikkeelle prosessin, josta ei ymmärrä itse mitään. Jumala voi olla hirvittävän suuri, universumin suuruinen jätti tai sitten mikrobin kokoinen kääpiö, joka ei välttämättä ole tietoinen ihmisen ja Maapallon olemassaolosta vaan elää omassa todellisuudessaan.

Jumala voi olla mies, nainen tai jopa Pyhä perhe. Ruma vanha akka, joka kärsii kihdistä. Jumalia saattaa olla paljon. Maailman tuhansilla kansoilla on ollut omia jumaliaan. Ehkä ne kaikki elävät ihmisten rinnalla tuonpuoleisessa. 

Tuonpuoleinen voi sekin olla mitä tahansa. Se voi olla myös pettymys niin kuin jumalakin. Kenties Taivas ei tarjoa yhtään parempaa elämää kuin oli elämä Maapallolla. Ehkä se on hyvyydestään huolimatta pidemmän päälle Helvetti.

     *     *      *

SUMMA. Kaikkia tarinoita yhdistävä tekijä tulee esiin jo ensimmäisessä tarinassa. Ihminen on kokemustensa summa, mikä vaikuttaa tavalla tai toisella siihen, millainen on elämä tuonpuoleisessa.

Useissa tarinoissa ihminen elää elämänsä uudelleen tuonpuoleisessa. Esimerkiksi lopusta alkuun - ja häviää sitten olemattomuuteen niin kuin viimeisessä tarinassa  'Paluu'.

'Summassa' ihminen (voi) elää kokemuksensa ryppäissä. Esimerkiksi hän istuu viisi kuukautta yhteen soittoon vessanpöntöllä ja oksentaa seitsemän tuntia. Elämä kuoleman jälkeen ei siis vaikuta kovin hauskalta. - Jotain hyvääkin tuonpuoleisessa on. Ihminen saattaa skipata ikävät kokemukset - ja elää miellyttäviä hetkiä haluamassaan järjestyksessä yhä uudelleen. Uusia kokemuksia Taivas ei tuota, sillä ihminen on kuollut mikä kuollut.

     *     *     *

LAJIEN POLVEUTUMINEN. Yksi toistuva teema ihmisten uskomuksissa on usko siihen, että kuoleman jälkeen on mahdollista siirtyä toisen ihmisen tai eläimen nahkoihin - tai muuttua jopa kasviksi esimerkiksi puuksi, missä on omat riskinsä. 

Sinulle valkenee, että kun seuraavan kerran palaat tähän pisteeseen pienine hevosenaivoinesi, sinulla ei ole kykyä pyytää, että tulisit jälleen ihmiseksi. Et ymmärrä mikä ihminen on.

MAHDOLLISUUDET. Tuonpuoleissa kaikki on mahdollista. Sellainen elämä, joka ei Maapallolla ollut mahdollista väärien valintojen seurauksena, on ehkä nyt mahdollista.

Vaikka alkuperäisiä kokemuksiaan ei voi muuttaa toisiksi, itsensä voi panna elämään toisenlaista ja kolmannenlaista elämää rinnakkain todellisen minän kanssa. - Onkin mietittävä tarkoin millaisen elämän elää, sillä on ikävää elää tuonpuoleisessa rinnakkain samantapaisten menestyjien kanssa.

     *      *      *

David Eaglemanin ajatusleikit ovat verrattomia joskin kertomukset ovat hieman epätasaisia ja osa on aika lailla samanlaisia. Eagleman osoittaa, ettei tarinan tarvitse olla pitkä sisältääkseen jo kertomuksen kovan ytimen. Tietysti kehittelemällä tarinoita enemmän täysiveriseksi kertomuksiksi esimerkiksi novelleiksi lukija olisi voinut saada niistä enemmän irti. Hyvä näinkin. Paljon ruokaa uteliaalle mielelle. Nam.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti