torstai 30. elokuuta 2012

Kafka: "Kirjeitä Milenalle" [1971]

"Hän on elävä tuli, jollaista en vielä koskaan ole nähnyt", kirjoitti Franz Kafka rakastetustaan Milenasta.

Milena Jesenská tuli Kafkan elämään keväällä 1920. Hän oli kääntänyt tsekiksi Kafkan tekstejä ja lähetti ne kirjailijalle tarkastettavaksi. Näin sai alkunsa kirjeenvaihto, joka kehittyi ensin kirjerakkaudeksi ja sitten läheiseksi suhteeksi. Milena valtasi Kafkan elämässä keskeisen sijan parin vuoden ajaksi. Kafkan naistuttavien joukossa hän oli erikoisasemassa: kirjallisesti heistä lahjakkain ja intellektuaalisesti kehittynein, luonteeltaan aktiivisin ja rohkein.

"Kirjeitä Milenalle" [1971] on maailmankirjallisuutta, samalla väkevä inhimillinen dokumentti suuren kirjailijan elämän eräästä ratkaisuvaiheesta. Näissä kirjeissä purkautuvat autenttisesti sanoiksi Kafkan tunteet, kokemukset, toiveet ja pelot. (Takakansi)

     *     *     *

Franz Kafkan "Kirjeitä Milenalle" [1971] on kirja, jonka / jota olen lukenut aina silloin tällöin - hyvin pitkän ajanjakson aikana. Olen lukenut kirjaa tänään pitkin päivää. Välillä intensiivisesti yrittäen seurata tapahtumien kulkua, välillä silmäillen sieltä täältä. - Ensimmäisen kerran minua todella häiritsee se, että kirjassa ei ole Milenan kirjeitä Franzille. Mieleni teki melkein alkaa konstruoida kirjeitä loputtomien vastausten ja edellisiin kirjeisiin viittausten väliin. Kirjeiden vyyhti on niin sotkuinen, että kuka tahansa lopulta putoaa kärryiltä, jos alkaa tarkkaan miettiä kirjeiden sisältöä.

Kirjeet ovat jollain tavoin maagisia, vaikuttavia aivan niin kuin, silloin kun Franz on lähettänyt niitä Milenalle. Ja sehän ylipäätään on kirjeiden yksi tarkoitus, vaikuttaa asioihin ja ihmisiin, mikä ei kaunokirjallisuuden tarkoitus välttämättä ole. Eivätkä kirjeet alun perin edes olleet - tai niitä ei ollut tarkoitettu - kirjallisuudeksi.

     *     *     *

Kafka oli jo v. 1920 hyvin sairas mies, vaikka hän yritti sen Milenalta ja itseltään peittää ja torjua. Eikä hän elänytkään enää pitkään vaan kuoli 41-vuotiaana kesällä 1924. Parin suhteen kehittymiselle ei siten ollut realistisia edellytyksiä, vaikka kumpikin sitä ainakin jossain vaiheessa halusi.

Franz ja Milena eivät tavanneet usein, ainakaan kahdestaan. Heillä oli jonkinlainen intiimi suhde, ja he ilmeisesti tapasivat lähinnä Wienin hotelleissa. Milena oli tuohon aikaan vielä naimisissa. Franz oli hyvin estoinen, eikä heidän sänkypuuhistaan tainnut tulla paljon mitään, mikä tosin ei heitä paljon häirinnyt. Lähinnä he kirjoittelivat päivittäin toisilleen parin vuoden ajan.

    *     *     *

Molemmat rakastivat toisiaan intohimoisesti, mutta aika ei vain ollut otollinen heidän kannaltaan. Franzia häiritsi aluksi ja ehkä myös myöhemmin, että hän oli 13 vuotta Milenaa vanhempi. Milena oli 24-vuotias kuin he alkoivat kirjoitella, Franz 37-vuotias.

Tällaiset vuodatukset olivat kuitenkin aika harvinaisia 

Rakastan koko maailmaa ja siihen kuuluvat myös Sinun vasen olkapääsi, ei, ensin oli oikeanpuoleinen ja sen takia minä suutelen sitä kun niin haluan (ja Sinä olet niin hyvä että vedät puseron sen päältä) ja siihen kuuluu myös vasen olkapää ja Sinun kasvosi metsässä minun yläpuolellani ja Sinun kasvosi allani metsässä ja lepääminen Sinun melkein paljastettua poveasi vasten. Ja siksi Sinä olet oikeassa kun sanot, että me olimme yhtä, enkä minä lainkaan pelkää sitä, vaan se on minun ainoa onneni ja ylpeyteni enkä minä suinkaan rajoita sitä metsään.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti