keskiviikko 29. elokuuta 2012

Kafka: "Nälkätaiteilija" [1946]

Vaikka Franz Kafkan "Nälkätaiteilijan" (1959) kertomukset liikkuvat usein mahdottoman alueella, on tapausten kehittely johdonmukaista ja ympäristön kuvaus realistista. Kafkan kertomistapaa sinänsä voi parhaiten tutkia hänen elinaikanaan ilmestyneistä novelleista. Ne ovat poikkeuksellisen hallittua työtä, kiinteästi kirjoitettuja ja tyystin epätotunnaisesti sommiteltuja. (Takakansi, 1999) 

Kafkan kuuluisa romaani "Oikeusjuttu" (1946) käännettiin vuosia sitten suomeksi, joten sen ja "Nälkätaiteilijan" (1959) välityksellä saa jo melko hyvän käsityksen tämän erikoislaatuisen kirjailijan luomasta säpsähdyttävästä ja samalla oudon kiehtovasta maailmasta, niin kummalliselta ja aavemaiselta kuin se ensi alkuun vaikuttaakin. Kafka tulkitsee omalla vavahduttavalla tavallaan ihmisen yksinäisyyttä ja elämän mielettömyyttä. (Arvo Routasuo, Arvosteleva kirjaluettelo 1/1960)

     *     *     *

Sisällys:
- Tuomio - Muodonmuutos - Hiilisangolla ratsastaja - Selonteko akatemialle - Rangaistussiirtolassa - Kun Kiinan muuria rakennettiin - Metsästäjä Gracchus - Nälkätaiteilija - Maalaislääkäri -

     *     *     *

Franz Kafkasta puhuttaessa aina mainitaan, miten hänen romaaninsa julkaistiin vasta hänen kuolemansa jälkeen, ja kirjailijan itsensä mielestä ne olivat keskeneräisiä. Kafka kuitenkin julkaisi elinaikanaan joukon novelleja, joita on käännetty "Nälkätaiteilija" (1959) -kokoelmaan. Monen novelleista ovat unenomaisia tai suoranaisia painajaisia. Kuvaus on realistisen tarkkaa ja absurdiudessaankin uskottavaa. - Ainakin kaksi novelleista on erittäin tunnettuja eli 'Muodonmuutos' ja 'Selonteko akatemialle'. Kummassakin Kafka häivyttää ihmisen ja eläimen eron, mikä pakottaa lukijan miettimään ihmisenä olemisen rajoja. Milloin eläimeen tulisi suhtautua kuin ihmiseen ja päinvastoin?

     *     *     *

'Muodonmuutoksessa' Gregor Samsan perhe ottaa poikansa muuttumisen syöpäläiseksi tosiasiana, joka vain täytyy hyväksyä ja sen kanssa on elettävä tuli mitä tuli. Novellia voi tulkita monella tavalla. Kafka taitavasti etäännyttää esimerkiksi vaikeita vakavaan vammaisuuteen liittyviä kysymyksiä tekemällä niistä koomisia ja fantastisia. - Mieleeni tulee heti oma lähisukulaiseni, isän velipuoli, joka vammautui synnytyksen yhteydessä vaikeasti. Tarina voisi melkein olla kuvaus hänestä monessa suhteessa. Tätä novellia on varmasti hedelmällistä käsitellä esimerkiksi sosiaali- ja terveysalan koulutuksissa eri yhteyksissä. Lähtien siitä mikä on ihmiselämän arvo, silloin kun ihminen ei  kehity 1-2-vuotiaan tasolta.

     *     *     *

'Selonteko akatemialle' voisi olla parodia v. 2012 Suomesta. Kertomusta hieman muuttelemalla se kuvaa tarkkaan sitä, miten nyky-Suomessa suhtaudutaan pitkäaikaistyöttömiin - kirjoitettuna kohteen näkökulmasta. Suomessa on satoja, ehkä tuhansia, korkeasti koulutettuja pitkäaikaistyöttömiä, joille ei löydy paikkaa tässä yhteiskunnassa. He ovat selvästi 'Selonteko akatemialle' -novellin apinoita, jotka eivät jää älyn, eivätkä koulutuksen, suhteen jälkeen muista, mutta he ovat saaneet jostain syystä stigman koulutuksesta tai muuten huonommat eväät elämään kuin monet muut tms.

Käytin loppuun monta opettajaa, niin, vieläpä muutamia opettajia samanaikaisesti. Kun olin jo varmistunut kyvyistäni, (..) panin heidät istumaan viiteen peräkkäiseen huoneeseen ja opiskelin samanaikaisesti heidän kaikkien johdolla, juoksin keskeytymättä huoneesta toiseen. (..) Ponnistuksilla (..) olen saavuttanut eurooppalaisen ihmisen keskimääräisen sivistystason.

     *     *     *

'Tuomio' on kuin painajainen, joka vyöryy päähenkilön Georg Bendermannin yli. Franz Kafka oli itse tyytyväinen novelliinsa, ja se syntyi poikkeuksellisen helposti. Yleensä hän loputtomiin viilaili tekstejään. Hän luonnehti 'Tuomiota' enemmän runoksi kuin epiikaksi, mikä tekee tekstin tarkastelusta kiinnostavan. - Lukija ei, ainakaan minä, pääse perille, mistä Bendermann tuomionsa sai, mikä ei ole outoa Kafkan kohdalla. Tuomio oli kafkamainen kuolemantuomio ja tuomitsijana Georgin oma isä. Tuomion täytäntöönpani Georg itse - hyppäämällä sillalta alas.

Novellin keskiössä ovat kirjeet, joita Georg lähettää Prahasta Pietarissa asuvalle ystävälleen. He eivät ole tavanneet kolmeen vuoteen. Jostain syystä hän jättää kertomatta monia elämäänsä liittyviä asioita, mitä hän katuu jälkikäteen. Mennessään naimisiin Georg vihdoin rohkaistuu ja päättää kertoa, mikä on hänen tilanteensa - ja kertoo kirjeessään mm. että ystävä voi niin halutessaan tulla häihin.

Kun Georg on saanut kirjeen valmiiksi, hän kertoo siitä isälleen ennen kuin aikoo postittaa sen. Tällöin isä paljastaa, että hän on pitänyt ystävää koko ajan tilanteen tasalla, ja kertonut asioista, joita Georg ei ole tälle kertonut. Isä haukkuu Georgin pystyyn - ja tuomitsee hänet. Isän vuodatuksessa ei ole järjen häivääkään, mutta hän tekee sen vanhemman auktoriteetillaan. Isä tuomitsee poikansa avioliiton ja syyttää siitä, miten hän on pettänyt (miespuolisen) ystävänsä.  Tilanteen tekee absurdiksi sekin, että isä syyttää poikaansa myös siitä, että tämä oli saanut heidän liikeyrityksensä muutamassa vuodessa menestymään. 

Ja poikani kulki remuten maailmassa, teki kauppoja, joita minä olin valmistellut, heitteli kuperkeikkaa nautinnon hekumassa ja meni pois isänsä luota, kasvoillaan kunniamiehen sulkeutunut ilme! Luuletko, että en ole rakastanut sinua, minä josta olet alkusi saanut?

Sitaatista saa ehkä jonkinlaisen otteen isän (juutalaiseen) ajatusmaailmaan. Hän on kateellinen pojalleen, joka menestyy häntä paremmin. Isä kääntää puheessaan sanojen merkitykset päälaelleen. Puhuessaan rakkaudesta hänen puheensa on itse asiassa vihapuhetta. Poika ei selvästi ollut mikään nautiskelija ja remuaja vaan varsin säntillinen ja kurinalaisesti toimiva liikemies.

     *     *     *

'Nälkätaiteilija' -novelli alkaa näin 

Viime vuosikymmeninä on harrastus nälkätaiteilijoita kohtaan kovasti taantunut.

Lukijan odotukset ovat taiteilijuudessa. Mielessä syntyy mielikuva Vincent van Goghista Ranskan maaseudulla, joka elämänsä aikana myi vain yhden taulun tai suomalaisesta Elmer Diktoniuksesta nälkäkurkena Pariisissa. Sen sijaan Kafka alkaakin puhua ihan jostain muusta.

Nälkätaiteilija todella taiteilee nälällään. Ihmiset käyvät katsomassa päivin öin häkissä viruvaa taiteilijaa, ja hänen tekemisiään vartioidaan. Nälkää näkemisen sykli on 40 päivää, sillä sen kauempaa ei saa kerralla taiteilla, koska yleisön kiinnostus hiipuu siihen mennessä.

Lopulta nälkätaiteilu menee kokonaan pois muodista, ja taiteilija pääsee enää sirkukseen eläinten häkkien viereen esittämään itseään.

Hieman ennen kuolemaansa taiteilija paljastaa, ettei hän ole oikeastaan oikea taiteilija. Hän on taiteilija vain, koska ei ole löytänyt semmoista ruokaa, joka hänelle maittaisi! 

Jos olisin löytänyt [ruokaa joka maittaa], usko pois, en olisi nostanut ääntä itsestäni, olisin syönyt vatsani täyteen niinkuin sinä ja kaikki muutkin. - Sanat olivat hänen viimeisensä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti