maanantai 27. elokuuta 2012

Rasa: "Laulu ennen muuttomatkaa. Runot 1971-1980" (1983)

Tämä kirja sisältää Risto Rasan runot vuosilta 1971-1980 eli kokoelmat 'Metsän seinä on vain vihreä ovi', 'Kulkurivarpunen', 'Hiljaa, nyt se laulaa', 'Kaksi seppää ja Rantatiellä'. Jo esikoiskokoelmallaan Risto Rasa herätti poikkeuksellista huomiota ja kiinnostus on jatkunut yhtäläisenä. (Takakansi)

     *     *     *

Eri ihmiset muistavat ja pitävät eri runoista, ainakin Risto Rasan kohdalla, koska pieniä runoja on niin paljon ja ne ovat kaikki omalla tavallaan mainioita impressioita aina jostain asiasta tai tapahtumasta. 

Rinteessä 
kasvaa sieniä.
Kun siitä kulkee ohi,
ne nostelevat
risaisia lakkejaan.

Suppilovahvero-ajan alkaessa tämä on tuttu kokemus. Ensin rinteessä ei näy mitään, mutta kun kävelee aivan kohdalle, sienet 'alkavat nostella lakkejaan'. Suovahveroilla lakit ovat vielä varsin risaisiakin.

Sieniajan jälkeen tulevat yöpakkaset, ensilumi. Pimeys. 

Lehdet putoilevat ja lumi yhtaikaa
Älä sure mennyttä kesää:
                 se on edessäpäin.

Niin, silmien edessä, mielessä - ja edessäpäin. Toiset hieman samanlaiset ja kuitenkin erilaiset kesät. Ilman syksyä, talvea ei voisi kaivata ja odottaa kesää. Jos se olisi aina. Kaikkialla ei ole vuodenaikoja, mutta Pohjolassa on.

Kevät tuo muistoja edellisestä kesästä. 

Lumi on sulanut.
Lehtiä,
viime kesän vanhoja numeroita.

Uudet numerot ovat jo tilauksessa. Toukokuussa, ensimmäisenä kesämäisenä päivänä koivun silmut kiertyvät hiirenkorvalle.   

Kesä. 
Hyttynen hoitaa 
heinänuhaani akupunktiolla.

Syksyllä taas hyttyset ovat röntgenissä, mikä taisi olla siskoni lempiruno.

     *    *    *

Risto Rasan runot ovat usein haikumaisia, ja ehkä ne ovatkin haikuja, vaikka tavut eivät stemmaa. Ne ovat ei-japanilaisia haikuja.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti